Tein aika yllättäviä matemaattisia laskelmia toimeentulotuen taloudellisesta merkityksestä nyt ja tulevaisuudessa.
Jo nyt ollaan tilanteessa, jolloin toisinaan työttömyyskassaan kuuluminen ei ole 500 päivälle lainkaan riittävä turva, vaan asiakas joutuu hakemaan täydentävää kunnallista toimeentulotukea. Syynä tähän on yleensä pienipalkkaisuus, jolloin korvauksen nettosumma on niin pieni, että yllättävissä tilanteissa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.
Ongelmana on kuitenkin se, että kunnissa tulkitaan toimeentulotukilakia eri tavoin: Jos asiakas ei ole laskennallisesti toimeentulotuen tarpeessa, mutta tosiasiallisesti tarvitsee sitä vaikkapa sairauden hoitokuluihin, niin kunnissa menetellään eri tavoin. Joissakin kunnissa saa hyvin helposti täydentävää toimeentulotukea, joissakin ei. Joissakin kunnissa asiakkaalla saa olla vain 30 euroa / kk jotakin tuloa, jota ei huomioida laskelmassa, kun taas joissakin kunnissa saa olla tuloja 200 euroa / kk, eikä se vaikuta laskelmaan. Joissakin kunnissa (esimerkiksi Riihimäki) saunaa ei katsota tarpeelliseksi menoksi, mutta useimmissa Suomen kunnissa saunamaksuun kerran viikossa saa toimeentulotukea. Esimerkkejä on satoja ja käytäntö on Suomessa erittäin kirjavaa.
Uusi hallitus uskoo, että nämä ongelmat poistuvat sillä, että toimeentulotuki siirretään KELA:n hoidettavaksi 01. 01. 2017. Näin ei valitettavasti tule käymään, mikäli lainsäädäntöä ei muuteta merkittävästi. Jos täydentävä toimeentulotuki säilyy edelleen kunnilla, niin tilanne ei muutu miksikään ja toimeentulotuen täydentävän osan tulkinnanvaraisuus säilyy edelleen. Nythän KELA:lle on siirtymässä vain perusosa, joka on subjektiivinen oikeus jo nyt. Tutkijana en voi käsittää sitä, miksi myös toimeentulotuen täydentävää osaa ei annettu KELA:n tehtäväksi? Siellähän on jo vuosikymmeniä tehty harkinnanvaraisia päätöksiä määrärahojen puitteissa sosiaalietuuksista, joten kokemusta ja koulutusta siihen olisi runsaasti. Monelta osin oltaisiin voitu myös tehdä toimeentulotuen täydentävästä osasta tasa-arvoisempaa, koska KELA kykenisi paremmin yhdenmukaisiin päätöksiin, kuin kunnat, joissa on kirjava käytäntö jo nyt.
Samalla valtio kunnat saisivat paljon lisäresursseja talouden hoitoon, kun ne vapautuisivat tarpeettomasta arviointityöstä, jonka KELA voisi jo nyt tehdä.
Viimeisimmät tiedot kuitenkin kertovat, että jo nyt pieni ansiosidonnainen päiväraha joutuu kolmen leikkurin kohteeksi:
1. Ansiosidonnaisen päivärahan kesto rajoitetaan 200-300 päivään
2. Ansiosidonnaista päivärahaa leikataan ruuvaamalla sen laskentakaavaa kireämmäksi
3. Ansiosidonnainen päiväraha irrotetaan indeksikorotuksesta
Sen sijaan työttömyyspäivärahassa ja työmarkkinatuessa käy päinvastoin:
1. Niiden kestoa ei rajoiteta, ellei useita lakeja muuteta radikaaleilla tavoilla
2. Työmarkkinatukea ja toimeentulotukea ei näillä näkymin olla sitomassa indeksiin, olipa maksajana sitten KELA tai kunta.
Tietyllä paradoksaalisella tavalla ansiosidonnainen päiväraha voi muodostaa suuren sosiaalisen riskin, jos esimerkiksi sairastuu tai tulee jokin muu yhtä vakava välittömiä varoja vaativa elämäntilanne. Silloin elämä olisi vain yhden ja ainoan sosiaalitoimen hallintopäätöksen varassa. Sen sijaan henkilö (useimmiten työmarkkinatukea saavat), joka on laskennallisesti vaikkapa 150 euron / kk verran oikeutettu toimeentulotuen perusosaan, saa esimerkiksi automaattisesti asumiskustannukset (vuokra, vesi, lämmitys ja sähkö) ja terveydenhoitokulut subjektiivisena oikeutena.
Näyttää siltä, että ansiosidonnaisen päivärahan merkitys kokonaisuudessaan tulee lähitulevaisuudessa pienenemään merkittävästi.
Jo nyt ollaan tilanteessa, jolloin toisinaan työttömyyskassaan kuuluminen ei ole 500 päivälle lainkaan riittävä turva, vaan asiakas joutuu hakemaan täydentävää kunnallista toimeentulotukea. Syynä tähän on yleensä pienipalkkaisuus, jolloin korvauksen nettosumma on niin pieni, että yllättävissä tilanteissa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.
Ongelmana on kuitenkin se, että kunnissa tulkitaan toimeentulotukilakia eri tavoin: Jos asiakas ei ole laskennallisesti toimeentulotuen tarpeessa, mutta tosiasiallisesti tarvitsee sitä vaikkapa sairauden hoitokuluihin, niin kunnissa menetellään eri tavoin. Joissakin kunnissa saa hyvin helposti täydentävää toimeentulotukea, joissakin ei. Joissakin kunnissa asiakkaalla saa olla vain 30 euroa / kk jotakin tuloa, jota ei huomioida laskelmassa, kun taas joissakin kunnissa saa olla tuloja 200 euroa / kk, eikä se vaikuta laskelmaan. Joissakin kunnissa (esimerkiksi Riihimäki) saunaa ei katsota tarpeelliseksi menoksi, mutta useimmissa Suomen kunnissa saunamaksuun kerran viikossa saa toimeentulotukea. Esimerkkejä on satoja ja käytäntö on Suomessa erittäin kirjavaa.
Uusi hallitus uskoo, että nämä ongelmat poistuvat sillä, että toimeentulotuki siirretään KELA:n hoidettavaksi 01. 01. 2017. Näin ei valitettavasti tule käymään, mikäli lainsäädäntöä ei muuteta merkittävästi. Jos täydentävä toimeentulotuki säilyy edelleen kunnilla, niin tilanne ei muutu miksikään ja toimeentulotuen täydentävän osan tulkinnanvaraisuus säilyy edelleen. Nythän KELA:lle on siirtymässä vain perusosa, joka on subjektiivinen oikeus jo nyt. Tutkijana en voi käsittää sitä, miksi myös toimeentulotuen täydentävää osaa ei annettu KELA:n tehtäväksi? Siellähän on jo vuosikymmeniä tehty harkinnanvaraisia päätöksiä määrärahojen puitteissa sosiaalietuuksista, joten kokemusta ja koulutusta siihen olisi runsaasti. Monelta osin oltaisiin voitu myös tehdä toimeentulotuen täydentävästä osasta tasa-arvoisempaa, koska KELA kykenisi paremmin yhdenmukaisiin päätöksiin, kuin kunnat, joissa on kirjava käytäntö jo nyt.
Samalla valtio kunnat saisivat paljon lisäresursseja talouden hoitoon, kun ne vapautuisivat tarpeettomasta arviointityöstä, jonka KELA voisi jo nyt tehdä.
Viimeisimmät tiedot kuitenkin kertovat, että jo nyt pieni ansiosidonnainen päiväraha joutuu kolmen leikkurin kohteeksi:
1. Ansiosidonnaisen päivärahan kesto rajoitetaan 200-300 päivään
2. Ansiosidonnaista päivärahaa leikataan ruuvaamalla sen laskentakaavaa kireämmäksi
3. Ansiosidonnainen päiväraha irrotetaan indeksikorotuksesta
Sen sijaan työttömyyspäivärahassa ja työmarkkinatuessa käy päinvastoin:
1. Niiden kestoa ei rajoiteta, ellei useita lakeja muuteta radikaaleilla tavoilla
2. Työmarkkinatukea ja toimeentulotukea ei näillä näkymin olla sitomassa indeksiin, olipa maksajana sitten KELA tai kunta.
Tietyllä paradoksaalisella tavalla ansiosidonnainen päiväraha voi muodostaa suuren sosiaalisen riskin, jos esimerkiksi sairastuu tai tulee jokin muu yhtä vakava välittömiä varoja vaativa elämäntilanne. Silloin elämä olisi vain yhden ja ainoan sosiaalitoimen hallintopäätöksen varassa. Sen sijaan henkilö (useimmiten työmarkkinatukea saavat), joka on laskennallisesti vaikkapa 150 euron / kk verran oikeutettu toimeentulotuen perusosaan, saa esimerkiksi automaattisesti asumiskustannukset (vuokra, vesi, lämmitys ja sähkö) ja terveydenhoitokulut subjektiivisena oikeutena.
Näyttää siltä, että ansiosidonnaisen päivärahan merkitys kokonaisuudessaan tulee lähitulevaisuudessa pienenemään merkittävästi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tästä mielenkiintoisesta analyysistä. On hullua, että ihmiset joutuvat yhä enemmän riippuvaisiksi toimeentulotuesta. joka on kuitenkin kaikista passivoivin tuki. Paljon parempi olisi siirtyä kohti perusturvaa, joka riittäisi pakollisiin elämiskustannuksiin eikä toimeentulotukeen olisin tarvetta niin monella ihmisellä.
Kasvukeskuksissa vuokrat ovat niin korkeita, että työmarkkinatuella elävän on lähes aina haettava myös toimeentulotukea, koska asumistuki ei riitä kattamaan asumismenoja yhdessä työmarkkinatuen kanssa. Helsingissä asumistukea maksetaan yksinasuvalle vain vähän yli 500 euron vuokraan, sitä suurempaa vuokraa ei tueta. Miksi kuitenkin vuokrat ovat paljon korkeampia? On harhaluuloa, että asumistuet nostaisivat vuokria. Jos vuokrat olisivat oikeasti optimoitu asumistukien mukaan, yksiöiden vuokrat pyörisivät 500 € tuntumassa. Sen sijaan toimeentulotuen vuokranormi 650 € Helsingissä näyttää vaikuttavan vuokriin. Kumma kuitenkin, etteivät vuokranantajat halua vuokrata asuntoa sossun tuella eläville.
Missä viipyy perustulo? Onko edes perustulokokeilua suunniteltu?