Ongelmallisia asioita.

Yhden yön jutut on haavottanu sun tunneelämää, usko tai älä, luottamuksen puute varmaan kumpuaa sun omasta asennevammasta rakkautta ja uskollisuutta kohtaan, mikään ei muutu jos ulkoistaen ongelmat meet riman ali. myönnä asiat itelles ja muutu ja vapaudut menneisyydestäs.

http://kaikkikohdallaanko.blogspot.fi/

Kuvaus kaiken vieneestä suhteesta. Kuvaus siitä, mitä oli olla toinen nainen. Epätoivoinen, mutta tavoitteellinen kuvaus eteenpäin menemisestä.

Hei Kananasakäämä.

Kirjoitat, että luottamus syvällisempään suhteeseen tuntuu liian kaukaiselta. Olet ikään kuin vuorannut sisimpäsi, ettei mahdollinen pettymys iskisi haavoja.
Millaisiakohan haavoja olet elämääsi saanut aikoinaan, ja miten olet niitä käsitellyt? Millaista tukea olet saanut? Mikä on kokemuksesi siitä, että kun elämä satuttaa, kuitenkin siitä voi vielä toipua ja palata ennalleen? Vai oletko kokenut, että haavaa ei paranneta, se vain peitetään näkyvistä?

Jos ihminen vain kuorruttaa itsensä suojakuoreen, häneltä jää paljon hyvää kokematta. On kuin katselisi heräävää luontoa mustien hitsauslasien läpi: sävyt, tunnelmat ja vivahteet häipyvät ja jäljelle jäävät vain pelkät jyrkennetyt muodot. En edes usko, että paksuinkaan kuori estää ihmistä haavoittumasta.

Tässä on elämän paradoksi. Toisaalta siinä on riski tulla haavoitetuksi. Toisaaalta se riski pitää ottaa, jotta ei jää kauas tunteistaan, todellisesta minästään. Se, kuka uskaltaa mennä toista ihmistä lähelle ja ottaa riskin, myös saa suhteistaan enemmän, syvempää ja kestävämpää. Uskallus kuitenkin pitkälti riippuu siitä, miten uskoo elämän kannattelevan, silloin kun on vaikeaa. Jos pelko pakottaa olemaan vain pinnallisissa suhteissa tai pysyttelemään riskeistä etäällä, on elämä vain varjo sen todellisesta luonteesta. Ansaitset täyttä elämää.

Omaa elämäntarinaansa voi työstää mm terapiassa tai eriliaisilla itseilmaisun keinoilla. Jotta voit antautua syvälliseen parisuhteesen ja oppia rakastamaan, pitää sinun ensin oppia rakastamaan ja hyväksymään oma itsesi. Vasta itsensä kanssa sinut oleva voi luoda läheisen, terveen, vuorovaikutuksellisen suhteen toiseen. Suhteessa tarvitaan sekä kykyä sitoutumiseen ja läheisyyteen että kykyä erillisyyteen (esim. että ei rajoita tai kontrolloi toista mustasukkaisuuden riivaamana). Mitä tämä kirjoittamani sinussa herättää?


Merja, kuuntelevan kirkon diakoni