Olen siis jo 34-vuotias ja nainen. Vanhemmat ovat valinneet minulle puolison, jonka kanssa minun tulisi olla kirjeenvaihdossa sähköpostilla ja tavoite olisi häät tämän minulle tuntemattoman henkilön kanssa.
En kuulemma koskaan saa ketään, enkä osaa edes hankkia itselleni ketään. Olen ollut avoliitossa, eli asunut miehen kanssa 3 vuotta, mutta erosimme, koska mies vain arvosteli kotikuntaani, perhettäni, sukulaisiani, koulutustani, ulkomaanmatkojani ja sitä, että minulla on oma tietokone, jota naisella ei saisi kuulemma olla. Hän ei itse ymmärtänyt tietokoneista mitään, eikä ollut matkustellut. Opiskelin tietojenkäsittelyä ja valmistuin tradenomiksi viime vuonna. Olen kuin Afganistanissa tai jossain sivisysvaltiosta tietämättömässä maassa. En saa muka tehdä mitä haluan. Isäni juuri ilmoitti minulle, että kun "pappakin" sanoi jotain, häntä uskottiin.
Vanhempani ovat uskonnollisia, evankelis-luterilaisia, mutta eivät mitään lestadiolaisia sentään. Minä erosin kirkosta muutama vuosi sitten, koska en kestänyt sitä, että samaa sukupuolta olevilta kiellettäisiin avioliitto ja sitä, että vanhempani määräisivät aviopuolisoni. Erosin kirkosta, koska haluan tehdä, kuten oikeaksi katson, ja siihen en muiden lupaa tarvitse. Avioliiton näen kaikille toisiaan rakastaville aikuisille ihmisille sopivana sopimuksena.
Jos menen tulevaisuudessa naimisiin, mitä toivon yli kaiken, en kutsu häihin vanhempiani ollenkaan.
Mitä mieltä olette tästä kaikesta?
En kuulemma koskaan saa ketään, enkä osaa edes hankkia itselleni ketään. Olen ollut avoliitossa, eli asunut miehen kanssa 3 vuotta, mutta erosimme, koska mies vain arvosteli kotikuntaani, perhettäni, sukulaisiani, koulutustani, ulkomaanmatkojani ja sitä, että minulla on oma tietokone, jota naisella ei saisi kuulemma olla. Hän ei itse ymmärtänyt tietokoneista mitään, eikä ollut matkustellut. Opiskelin tietojenkäsittelyä ja valmistuin tradenomiksi viime vuonna. Olen kuin Afganistanissa tai jossain sivisysvaltiosta tietämättömässä maassa. En saa muka tehdä mitä haluan. Isäni juuri ilmoitti minulle, että kun "pappakin" sanoi jotain, häntä uskottiin.
Vanhempani ovat uskonnollisia, evankelis-luterilaisia, mutta eivät mitään lestadiolaisia sentään. Minä erosin kirkosta muutama vuosi sitten, koska en kestänyt sitä, että samaa sukupuolta olevilta kiellettäisiin avioliitto ja sitä, että vanhempani määräisivät aviopuolisoni. Erosin kirkosta, koska haluan tehdä, kuten oikeaksi katson, ja siihen en muiden lupaa tarvitse. Avioliiton näen kaikille toisiaan rakastaville aikuisille ihmisille sopivana sopimuksena.
Jos menen tulevaisuudessa naimisiin, mitä toivon yli kaiken, en kutsu häihin vanhempiani ollenkaan.
Mitä mieltä olette tästä kaikesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi olet edes tekemisissä vanhempiesi kanssa?
Samaa minäkin tässä ihmettelen. Laita välit poikki. Oppivathan käyttäytymään.
Oon 11v tyttö ja ymmärrän jos naurahdatte siellä ruudun takana mut jos omille vanhemmilleni olis joku nii tärkeetä ku sun vanhemmille selvästi käytökseestään päätellen on uskonto yms. Nii ite varmaan vaa sun ikäisenä sanoisin et oot aikunen et pikkulapsi ja sua ei voi määräillä eli tiivistettynä sanot että sulla on selkäranka ja pysyt pystyssä ilman turhaa tukea jota sä et (kirjoituksesta päätellen) kaipaa. Ja sulla on omat polut jotka ei yksinkertaisesti näissä asioissa kohtaa sun vanhempien kanssa.
Sä oot oikeesti aikuinen ja sun pitäis osata pitää omat puoles.
Onnea asian kanssa
T: hetzda
Mitä 34-vuotias nainen tekee nuorten keskustelupalstoilla..
Mitä 20 vuotias finnipissis sitten täällä tekee?
Kannattaisi miettiä ettei sulla ole pienempänä oikeutta neuvoa isompias.
Vai onko pikkulehmä kateellinen kun pojat saavat seuraa naisesta?
En ymmärrä tuosta hevon vittua. Jokaisella meistä on isä ja äiti eli vanhemmat, mutta miten 34-vuotiasta aikuista ihmistä voidaan noin määräillä?
Et kai sinä vanhempiesi kanssa asu saman katon alla, aikuinen ihminen?