Miten paljon asianajajat tienaa?

Suomessa, tässä kateellisen ja saamattoman vasemmistoköyhälistön luvatussa maassa, kukaan ei saa tienata liikaa. Joillekinhan voisi tulla paha mieli, kun kovalla työllä ansaitun ammatin alimitoitetusta palkasta vain puolet saadaan riistettyä takaisin valtiolle. Näin ollen bruttopalkkojenkin pitää olla "kohtuullistettuja".

Juristit tienaa täällä jonkun 6000–8000 tonnia kuussa, josta tosiaan veroihin menee about puolet. Houkuttelee tosiaan maksaa verot Suomeen, not.

Oikiksen sisäänpääsyvaatimuksia tulisi laskea roimasti että saataisiin lisää väkeä alalle. Kun päteviä työnhakijoita paikkaa kohti olisi enemmän alkaisi palkkatasokin alenemaan pian mukavasti sellaiselle tasolle jonka tuon koulutuksen läpikäyneet ansaisevatkin.

Isojen toimistojen seniorpartnereiden verotettava tulo ei perustu heidän suureen työmääräänsä ja korkeaan veloitukseen vaan toimiston nuorten juristien vastaavaan. Partnerit toki tekevät ahkerasti pitkähköä päivää.

Isoissa toimistoissa tehdään töitä iltaan näkemättä asiakkaita. Hommat ovat selvitelyä ja kapeaa sektoria.

Tunnen yhden huippujuristin, joka tienaa about 200 tuhatta per vuosi. Saan ostettua jotain kivaa.

Ei ole nykyään enää tuloja eikä asiakkaita, joten asiakkaista maksetaan:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452842402491.html

Matut ovat murhaajien kanssa hyviä asiakkaita yhteiskunta maksaa asianajokulut. Murhissa juristille työksi jää vain oikeudenkäynnin pitkittäminen kun tuomio on selvä elinkautinen, siitä voi maksaa syytetylle vähän suolarahaa kun valitsi sinut puolustus asianajajakseen. Sama toimii varmaan näissä elintasopakolaisten valituksissa, rahaa palaa mutta ei hätää, Jari Tervon sanoin ei se maksa meille mitään kun valtio sen maksaa, varsinainen vihervasuri älymystön ajattelija.

Suomessa ongelmana on, että lait kirjoitetaan selkeällä suomenkielellä ja hallintokulttuuri on muuttunut. Aikaisemmin oli hallintoalamaisen omaa hölmöyttä, jos ei osannut papereitaan oikealle luukulle viedä.

Julkinen sektori palkkaa oikeudellisen koulutuksen saaneita lähinnä tekemään hallinnossa asioimisen entistä helpommaksi kumisaapaskansalle. Samalla lakimiehet murentavat vain oman olemassaolonsa perusteita.

Asianajajia ja lakimiehiä tarvitsevat nykyään vain harvat ketkuilijat, jotka yrittävät pimittää tulojaan ja omaisuuttaan valtiolta.

Aina on tietysti muutama yhteiskunnasta syrjäytynyt rikollinen, jotka tarvitsevat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiään varten asianajajan. Tämä valtionlypsykone onkin optimoitu ja yksinoikeutettu pitkälti vain liiton jäsenille.

Lupalakimieheksi ja lypsyklubin jäseneksi pääsee tekemällä töitä tuomioistuimessa sämpyläpalkalla. Vaikka palkka pudotettaisiin sämpylästä donitsiin, riittäisi hakijoita silti. Maitoa ei kuitenkaan riitä kaikille ja niinpä murhaajat saavat enemmän ymmärrystä, puolustamista ja pienempiä tuomioita kuin ikinä.


Lakimiehen ongelma on, vähän niinkuin kotipiialla aikoinaan, että kuka tahansa osaa tehdä hänen työnsä, jos vain viitsii.

Kotipiikoja ei juuri enää ole, mahtaako lakimiehiäkään olla enää ensi vuosikymmenellä?

Mitä tapahtuisi jos kaikki Suomen asianajajat ja lakimiehet menisivät lakkoon? Luultavasti hallintokoneisto alkaisi viimein toimia jouhevasti.