Onko minusta enää työelämään?

Sleepless9000

Olin 12 vuotta ylikansallisen ison firman palveluksessa. Sinä aikana oli firmassa useat YT:t, joista aina satuin selviämään, kunnes lopulta olin siinä joukossa joka sanottiin irti tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Olin ennen irtisanomista todella väsynyt työhöni ja sen valtaviin vaatimuksiin. Esimieheni oli muualla euroopassa, ei ollut edes yhteistä kieltä, olin todella burn-outin partaalla, tein kaikkeni, olin sosiaalinen ja yritteliäs ja tunnollinen ja kävin hymysuin nettikeskustelut pomoni kanssa englanniksi. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja luottivat minuun. Nyt kun olen jäänyt työttömäksi en tiedä onko minusta enää tuohon nykyajan rankkaan globaaliin työelämään. En vaan jaksa enää. En edes halua enää.

Olin hyvä ammatissani, mutta ammatillinen itsetuntoni on romahtanut. En tiedä jaksanko tai pystynkö enää. Vaatimukset nykyajan työelämässä on kauhean kovat. Tunnen nyt viisikymppisenä naisena olevani liian vanha.

Miten tästä eteenpäin?

6

305

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ymmärrän

      Ymmärrän ajatuksiasi, vaikka olenkin vasta reilu 30-v. Itse kärsin myös uupumuksesta, ja samoja ajatuksia on tullut jo nyt. Uskoisin, että onkohan ihan joka firmassa asiat samalla tavalla/yhtä vaativat työolosuhteet? Korkea ikä tietysti asettaa uusia haasteita uuteen työllistymiseen jo itsessään, kun asenteet ilmeisesti ovat mitä ovat ikääntyneiden ihmisten palkkaamiseen, vaiks kyllä musta pitäisi arvostaa nykyistä enemmän myös kokemusta. (Toki myös nuortenkin pitäisi saada työura jotenkin alkuun...) Jos muuta muutosta ei näy työllistymisen suhteen tulevaisuuden suhteen, niin pitäisikö vain tyytyä vähempään ja yrittää elää tulojen mukaan... Ja mennä vaikka alkuun vain vapaaehtoistöihin tms. Toki mielestäni pitäisi huolehtia omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista myös, että mikäli mahdollista, pitäisi ottaa aikaa itselle ja hengähtää myös välillä eli riittävä lepo varmaan olisi tarpeen, jotta uupumuksen saisi ensin pois. Kaikki asiathan on helppo vain sanoa, mutta käytännössä on varmaankin vaikea asioita toteuttaa, kun ympäristölläkin (esim. yhteiskunnalla) on omat vaateensa... Kannattaa yrittää ottaa hyöty myös yhteiskunnan järjestämistä palveluista (TE-toimisto, terveydenhuolto, oman ammattijärjestön jäsenpalvelut ym.), jos sieltä löytyisi myös apua. (Tiedän kyllä, että aina näistäkään ei välttämättä ole apua, ellei satu olemaan tekemisissä esim. oikeiden ihmisten kanssa.) Toivottavasti tästä nyt jotain apua oli, vaiks ei nyt ihan samassa elämäntilanteessa ollakaan...

    • Hei.

      Kurja kuulla, että työsi on ollut noin uuvuttavaa. Ei ihme, että ennakkoon jo pelkäät mahdollista uutta työpaikkaa - pelko kertoo siitä, että tahdot suojata itsesi kokemasta enää mitään vastaavan kaltaista. Kuitenkin työpaikkoja on monenlaisia. Kaikki eivät kuormita samalla tavalla.
      Voit varmaan olla myös yhteydessä TE-toimistoon alueellasi tai muihin työelämää tukeviin palveluihin kuten Kelaan ja kartoittaa, millaisessa työssä osaamisesi tulisi esiin mutta riski noin raskaaseen kuormittumiseen välttyisi. On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin 100% työaika, esim. kuntoutus, oppisopimus, osa-aikatyö.
      Toivottavasti löydät itsellesi sopivan elämäntavan. Voimia asian hoitoon.


      Merja, diakoni

    • Uusiaajatuksiaetsimään

      Toivottavasti sait asiallisen todistuksen. Miten olisi, jos hakisit jollekin kurssille, josta avautuisikin jotain uutta, muunlaista ja jossa jo opitusta olisi tukea. Olisi uusi yhteisö, uusia ihmisiä. Olen sivusta myös kokenut useita YT-tilanteita ja iän myötä pois työelämästä siirryttyäni aiheutti se alakuloa, että on oppinut monenlaisia asioita ja saanut tietoa ja BÄNG yhtäkkiä, sillä ei ole käyttöä. Kuitenkin se, että olet ollut hyvä voisi kantaa johonkin uuteen.
      Ehkä sitä kuormittumista näin jälkikäteen ei kannata vatvoa. Neuvoisin, että käy kirjastossa ja ulkoile ensin. Kirjat ovat erittäin hyvää seuraa ja auttajia. Ota niihin ystäviin yhteyttä, joille ei aiemmin juuri ole ollut aikaa. Saat vähän vetää henkeä ja etäisyyttä tapahtuneeseen.
      Toivon jaksamista ja kuitenkin sinnikkyyttä.

    • asfasdfsdf

      Hei,

      kuulostaa tutulta. Itse olen työuupumuksen takia sairaslomalla. Loman jälkeen aion irtisanoa itseni. En enää yli viisikymppisenä saa mitään työtä, mutta mieluummin olen työttömänä kuin sairaana odottelemassa vanhuuseläkettä, joka sekin koko ajan karkaa kauemmaksi.

      Olisi mukavaa saada vertaistukea kaltaisistani ja yhdessä voisi keksiä uusia ratkaisuja.

    • tyozombi

      Olen kokenut samoja asioita, vielä mukana työelämässä. On koettu erilaisia kiusaamisia, lupauksia ja yt-tilanteita. Rasittavaa on myös olla sellaisen esimiehen alaisena, joka ei osaa a. aihetta, jota johtaa ja b. ei osaa henkilöjohtamista. Olen sairastunut masennukseen ja jonkinlaiseen välinpitämättömyyteen. Zombi. Suomalaiset ovat koulutettua kansaa, mutta se ei vaan näy. Missä lienee syy? Pelkään masennuksen aiheuttamia fyysisiä oireita, mitä tästä seuraa. Tekisi usein vain mieli nukkua. Se onkin aamulla ensimmäinen ajatukseni, milloin pääsen seuraavaksi takaisin nukkumaan.

    • 3210

      Itse olin aikoinaan valtion virkamies ja työpäiväni olivat usein yli 12 tuntisia, johtuen virkamatkoista, vaikka palkka tuli vain 7 tunnin ja 15 minuutin mukaan. Loma-aikani ja vapaa-aikani käytin kotitilani töihin, joten työtunteja tuli about 4000 vuodessa. Lisäksi perhe, rakentaminen ja dementoituneista vanhuksista huolehtiminen vei panoksia. Jaksoin 15 vuotta tätä epäinhimillistä tahtia, jonka jälkeen koin, että noutaja tulee, jossen luovu jostain. Jätin siis virkatyön ja panin vanhukset hoitoon. Vuosi meni kotitilan töissä ja monien muiden sairauksien lisäksi sain syövän. Syöpä on lajia, joka voi olla missä tahansa elimessä, luussa tai rauhasissa, joten nyt mennään kontrollista toiseen pelko perseessä. Pitkän sairasloman jälkeen en ole enää saanut mitään tyydytystä maatilan töistä vaan ne ahdistavat mua. Tänä vuonna vaikea kevät sitten masensi rankasti ja syksymmällä todettiin burn out ja keskivaikea masennus. Luulen, että käytyäni muutaman kerran psykoterapiassa, hoitoni vaatii todella pitkän ajan lääkitystä ja psykoterapiaa. Muita sairauksia kuten vaikea uniapnea ja verenpainetauti löytyy myös nivel, lihas ym. Jatkuvien kipujen lisäksi. Olen alkanut epäilemään, etten pärjää enää missään työssä, koska kukaan ei varmaan palkkaa näin sairasta ja maataloustöihin en enää pysty. Sinänsä olen 50 ikävuoteen mennessä painanut duunia enemmän kuin moni eläessään, mutta eipä taida kelvata eläkkeen perustaksi. Aika vaikea on uskoa, että tulen koskaan saavuttamaan varsinaista eläkeikää.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies kateissa Lapualla

      Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla
      Lapua
      114
      5925
    2. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      32
      4037
    3. Olenko joka hetki

      Ajatuksissasi?
      Ikävä
      82
      3342
    4. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      18
      2976
    5. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      252
      2034
    6. Joo nyt mä sen tajuan

      Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
      Ikävä
      88
      1994
    7. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      143
      1775
    8. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      42
      1763
    9. Olipa ihana rakas

      ❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau
      Ikävä
      8
      1686
    10. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1559
    Aihe