Joo voi kuulostaa vähän oudolta, olen siis 11 vuotias tyttö ja mä tunnen itseni ihan läskiks, rumaks yms. en tiiä onko mulla masennusta sil mieliala vaihtelee 5-10 min välein välillä ilonen sit surullinen ja raivoissani. Mä välil ite kun vaikka tiskaan nii puhun et kaikki kaverit hylkää mut ku mä oon läski enkä saa kavereita ja yks kerta olin kotona sekosin huusin kirosin pyörin ympäri ja kaaduin katoin itteeni peilii ja näin et oon ärsyttävä ja vihanen ja jatkoin riehumista. Onko mulla mielenhäiriö (en tarkota esim adhd) vaa sellanen ohimenevä sairaus? Mulla on vaa 2 kaverii ku muista hankkiuduin eroo en kestäny niistä ketää jotka oli laihempii ku mä. Syön vähän ruokaa haluun laihtuu mä siis painan ihan 42,5 kg ja oon 151 cm pitkä oikeest oon ihan hirveen väsynyt äiti ei jaksa enää autaa mua. Tartteen apuu!
onko minulla masennus?
viviviviviiiivii
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ootko käynyt puhumassa kouluterveydenhoitajalle? Se voisi auttaa.
Nää netin keskustelupalstat on vähän väärä paikka etsiä itselleen diagnoosia. Mut käy ihmeessä puhumassa jollekin luotettavalle aikuiselle, koska yksin ei kannata jäädä murheidensa kanssa.
Olet ainakin painoindeksin mukaan aivan normaalipainoinen, joten käsityksesi lihavuudestasi taitaa olla, kuten tuppaa kaikilla nuorilla olemaan, hieman virheellinen. Ulkonäköpaineet ovat normaaleja ja niitä on opittava käsittelemään. Juuri vähän aikaa sitten oli Sannin haastattelu TV:ssä, jonka veti kolme nuorta tyttöä. Heidän kysymyksensä käsitteli lähinnä ulkonäöllisiä asioita. Kysymysten yksipuolisuus yhdistettynä tyttöjen vahvaan meikkaukseen ja vaatevalintoihin sai kyllä itseni voimaan pahoin. On surullista huomata miten paljon musiikkivideoiden ja muun populäärikulttuurin asettamat huoramaiset ulkonäköstandardit ovat tulleet erityisesti nuorien kouluikäisten hyväksymiksi ja tavoittemiksi.
En suosittele menemään mukaan onttoon päälleliimattuun maailmaan. Itsetunto kannattaa rakentaa lähtökohtaisesti jonkun muunkin kuin vain ulkonäöllisten asioiden pohjalle. Helpommin sanottu kuin tehty tässä ajassa ja ympäristössä, mutta menemällä mukaan tuohon ulkonäkökeskeiseen statuksen luontiin teet hallaa itsellesi kovalla kädellä ja pitkälle tulevaisuuteen.
Juttelemaanhan voi aina mennä. Surullista tässä ajassa vaan on, että saatat saada samantien lähetteen psykiatrille ja psykiatrilta tulee aina pillereitä (muuta heitä ei saa). Pillerikauppa on sitten jo todella vakava asia, jossa on aito vaara menettää terveytensä. Oletko tietoinen nuorten kriisipisteistä? Paikkakunnastasi riippuen sellainen voi olla lähettyvillä. Sieltä saisit aitoa keskusteluapua ilman paineita leimaantumisesta tai pillerien tyrkyttämisestä. Lisäksi on Valtakunnallinen kriisipuhelin, jonne voi purkaa oloaan ja keskustella mielen päällä olevista asioista nimettömästi! Yhteystiedot alla. Heiltä voit myös kysyä erilaisia paikkoja mihin mennä juttelemaan, jos tuntuu, ettei vanhemmistasi tai kavereista ole avuksi. Paljon tsemppiä sulle.
Valtakunnallinen kriisipuhelin
010 195 202
arkisin klo 9.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset 25 paikkakunnalla ympäri Suomea.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin
Kuullostaa persoonallisuushäiriöltä hyvinkin paljon! Suosittelen että terveydenhoitajan kanssa menet keskustelemaan!