Moikka! Olen 17vuotias tyttö, olen asunut 5 vuotta laitoksessa isäni on hyväksikäyttänyt,lyönyt,kuristanut mua. Mun lapsuus on ollut todella rankka ja olen ollut myös suljetulla osastolla vuosi sitten masennuksen vuoksi. Mut nyt tuntuu että masennus on tullut takaisin ja en tiedä yhtään miten toimia. Mulla on koko ajan itsemurha ajatuksia ja en vaan jaksa tätä. Oon sietäny 8 vuotta paskaa... Eikö tää ikinä lopu!? Mitä mun pitäis tehä koska en uskalla hakea apua jos joudun osastolle takaisin masennuksen takia niin en kestäis.. Auttakaa joku?:(
masennusta ilmassa
annikaasd
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä siinä osastolle joutumisessa pelottaa?
Osastolla joutuessaan henkilön vapaus ja muut ihmisoikeudet viedään sekä alistetaan tottelemaan mitä laitoksen johtaja käskee. Laitoksessa ei voi kieltäytyä käyttämästä aineita vaan, jos kieltäydyt ne piikitetään väkisin samalla, kun läjä muuta henkilökuntaa pitää raajoista kiinni. Tilanne voi olla hyvin vastaava elämys kuin raiskaus ja jättää usein kovia traumoja uhrille.
Kaikki valitukset ja muu puhe tulkitaan mieli(kuvitus)sairauden oireeksi ja voidaan käyttää perusteena lisätä annoksia ja vangitsemisaikaa. Psykiatrisissa laitoksissa ihminen dehumanisoidaan vahvasti, mikä on monelle hyvin traumatisoivaa. Toisin kuin vankiloissa mieli"sairaaloissa" ei saa tietää vapautumispäivää vaan vangitseminen jatkuu kunnes laitoksen johtaja toisin päättää. Henkilölle harvoin myöskään kerrotaan miten hänen tulee käyttäytyä tai ajatella päästäkseen pois. Epävarmuus luo pelkoa ja pelko voi ahdistaa yhä lisää.
Psykiatriassa käytettävät "lääkkeet" (huumausaineet) ovat vaarallisia terveydelle. Niistä voi saada jo lyhyessä käytössä elämänikuisen aivovaurion, joka vaikuttaa jatkossa kykyyn toimia työ- ja sosiaalielämässä. Joskus aivavaurio-oireisto on niin paha, että ihmiset päätyvät itsemurhaa paetakseen oloa. Koska aineista kieltäytyminen voi johtaa suuremman annoksen lisäämiseen ja saamiseen pakotettuna, ei kohteella ole suojautumismahdollisuutta. Laitoksessa olo myös stigmatisoi ihmisen vahvasti. Kansalla on käsitys, että laitoksiin joutuvat ne, joissa on jotakin vikaa niin, että voivat olla vaarallisia muille, jos ovat vapaina, mikä herättää vahvoja ennakkoluuloja ja siten syrjivää reagoimista leimattua kohtaan. On vaara menettää ystävät, työ, harrastukset ja muut sosiaaliset kontaktit ja tärkeät elämän pilarit.
Sanottakoon vielä, että osastoilla harvoin autetaan ihmistä se asian kanssa miksi hän on apua hakenut. Psykiatria ainoastaan kontrolloi pois henkilö "oireet" ja itseilmaisun lamaamalla ja vaurioittamalla aivoja erilaisin interventioin, kuten lääkkeiksi kutsumillaan hermostomyrkyillä tai sähköshokilla ("sähköhoidolla") eli johtamalla sähköä pään läpi aiheuttaen sisäisiä verenpurkaumia ja solukuolemaa. Jos protestoit vastaan, saat suuremmat tällin. Suomessa ihmisiä ei saa sähköshokittaa ilman suostumusta (toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa), mutta lupa on helppo huijata läheisiltä, joilla ei ole käsitystä toimenpiteen vaikutusperiaatteesta.
Lyhyesti sanoen psykiatrinen laitos on monille sinne suljetuille pelottavin, nöyryyttävin ja vahingoillisin paikka mitä ovat koskaan elämässään kohdanneet.
Tässäpä osuvasti kuvattu millaista on pakkohoito.Plussa kirjoitukselle.
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Kaikesta selviää, jos HALUAA....
Huonoin vaihtoehto ovat ns. rauhoittavat ja ssri-lääkket, ne tuhoavat terveyden etkä voi sille itse mitään.
Aloittajalle. Oliko sairaalakokemus niin paha että sinne joutuminen on nyt pahin pelkosi? Ymmärrän kyllä jos niin on. Mutta entä masennuksesi ja itsemurhaan liittyvät ajatuksesi? Kirjoitat itsekin että sitä on vaikea kestää. Ja lisäksi kaikki nuo pahat asiat joita jouduit kokemaan lapsena. Et kertonut sitä että onko sinulla lainkaan ketään johon voisit luottaa ja joka voisi auttaa. Edes yhtä? Psykiatrisissa sairaaloissa on paljon toivomisen varaa, ikävä kyllä, tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta sinun sijassasi tottelisin lääkäriä jos hän sitä ehdottaa. Sairaalassa olisit ainakin turvassa itsetuholta. Nykyinen tilanteesi vaikuttaa huolestuttavalta, siksi sanon näin. Kun olit suljetulla, otettiinko siellä huomioon lapsuuden kokemuksesi? Potilaat eivät useinkaan jaksa vaatia kaikkea sitä huomiota mikä heille kuuluisi, vaan ovat nöyriä ja hiljaisia. En tiedä mitä sinulle vielä sanoisin, mutta toivon sinulle paljon voimia!
Ja sinä ''sisältä ulos''. Et ottanut lainkaan huomioon tämän nuoren tytön koettelemuksia. Keskityit vaan lääkevastaisuuteen ja kylmiin, hienoihin sanankäänteisiin. Olen monissa asioissa kanssasi samaa mieltä, mutta mielipiteesi ovat liian jyrkkiä ja yksiviivaisia. Et ota huomioon sitä, että lääkkeet ja sairaalassa olo auttavat pääsemään pahimman yli. Kahdesta pahasta parempi on se pienempi paha.
Samaa mieltä kuin Kassuliini edellä. Tuollainen yksi kuvaus osastojen hoidosta on yksi tapaus, ehkä. Ja yhden henkilön kuvaamana tässä. Mutta sairaaloissa tietääkseni on erilaisia osastoja, ns. eri tasoisia, erilaisille tuskatiloille. Käsittääkseni masentuneiden osasto on ihan eri asia kuin selkeästi skitsofreenikkojen tai paranoidien. Nuo em. siis yhdenlaisia diagnooseja. Masennusta oireineen on monenlaista ja minustakin tuntuu, että Aloittajan olisi ihan hyvä hakeutua avun piiriin nyt aktiivisesti. Sitä paitsi, mistä Aloittaja tiedät, että nimenomaan tarvitset ja edes pääset sairaalaan. Eikö ns. avohoito, apu klinikalla käymisen muodossa olisi riittävä liitettynä lääkityksen tarkistukseen, ehkä lisäämiseen. Tietysti pelko ikävistä kokemuksista voi jäädä, mutta olisiko nyt tärkeintä saada oloasi jollakin tavoin kohentumaan, ettei tuo pelko nyt jumittaisia sinua olemaan tekemästä mitään. - Rukouksin, yhä parempaa jaksamista sinulle aloittaja toivoen.
Kun sinulla on nyt tilanne että koet ettet selviä enää omin avuin niin mene ihmeessä lääkäriin. Sano ihan ensiksi, että pelkäät kuin viimeistä pahaa osastolle joutumista ja jo ajatuskin on pahin mahdollinen. Kun ymmärretään, että haluat apua ja hoitoa, niin sinulle ei tehdä mitään pakolla ja ilman omaa vaikutusta asiaan. Eri asia jos sinut joku raahaa ilman omaa tahtoasi hoitoon.
Kun nyt on lomat ja kesä alkanut, niin psyykeesi vapautuu muistelmaan koettua pahaa. Minun ystävä on joutunut lapsena kärsimään yli kuusi vuotta hyväksikäyttöä ja ihan vaikka mitä. Kyllä tämä rouva on selvinnyt ja elänyt ihan hyvää elämää.
Sinäkin voit selvitä ja saada mieleesi uutta. Olet ollut pitkään viaton uhri. Kukaan lapsi tai ihminen ei ansaitse tuollaista. Itsetuntosi on heikko. Vie se aikansa saada itselle todellinen minuus, joka on kätketty sinuun.
On ikävää että miljoonat lapset, erityisesti tytöt kokevat tänäänkin hyväksikäyttöä ja riistoa. Jospa sinäkin saat olla joskus asian korjaamiseksi.
Itselläni on lapsuudessa kokemusta jonkinasteisesta lyhytaikaisesta hyväksikäytöstä. Uskon että tuo kokemus ei enää piinaa mitenkään vaan on jopa voimavarana ymmärtää elämää ja tosia samaa kokeneita.