Minusta on alkanut tuntua, että saatan olla lievästi masentunut enkä selviä enää tämän asian kanssa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Ensimmäisen kerran sain viitettä masennuksestani, kun tein mieleterveys-gallupin jossa tulokseksi tuli masennus. Hörähdin silloin koko jutulle, koska olen luonnostani energinen ja pirtsakkakin ihminen eikä ainakaan päällepäin voisi koskaan arvata, että kärsin sisältä. Enkä tuolloin ainakaan halunnut itselleni asiaa myöntää, siis minäkö muka masentunut? Sehän tapahtuu vain muille, alkoholisteille ja muille laitapuolen kulkijoille...
Kaikki on minulla päällisin puolin hyvin, siksi tätä on vaikea käsittää. Minua väsyttää jatkuvasti, vaikka olisin nukkunutkin riittävästi. Mikään ei huvita tai innosta. Jopa kaikki mistä nautin (tai tulisi nauttia) tuntuu pakkopullalta ja yritän voin jotenkin selvitä niistä läpi. Energiaa ei ole - mihinkään. Muuhun kuin makaamiseen, jos nyt siihenkään.
Tiedän, etten voi jatkaa enää näin. Mistä ja millaista apua minulle on saatavilla? Olen 25-vuotias nainen. Haluaisin saada elämästä taas kiinni.
Kaikki on minulla päällisin puolin hyvin, siksi tätä on vaikea käsittää. Minua väsyttää jatkuvasti, vaikka olisin nukkunutkin riittävästi. Mikään ei huvita tai innosta. Jopa kaikki mistä nautin (tai tulisi nauttia) tuntuu pakkopullalta ja yritän voin jotenkin selvitä niistä läpi. Energiaa ei ole - mihinkään. Muuhun kuin makaamiseen, jos nyt siihenkään.
Tiedän, etten voi jatkaa enää näin. Mistä ja millaista apua minulle on saatavilla? Olen 25-vuotias nainen. Haluaisin saada elämästä taas kiinni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet ollut Suomi saatanoiden palstoilla, joten vain lääke auttaa.
Jos masennukseesi ei tunnu olevan mitään selkeää syytä, suosittelen menemään lääkäriin ja poissulkemaan esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuuden. Tosin syitäkin on helppo ruveta kaivelemaan: oletko sinkku, pelkäätkö jääväsi yksin, pelkäätkö vanhenemista jne.
Masennus ei ole alkoholistien ja laitapuolen kulkijoiden sairaus vaan kansansairaus jota sairastaa väestöstä jopa viidennes. Syitä voit pohtia, mutta väitän, että kulttuuri ja yhteiskunta on suurempia aiheuttajia kuin esim. geenit.
Hei onko sinulla mahdollisuutta jutella kanssani jotain muuta kautta kun en jaksaisi tänne näpyttää. Olen mielenterveys- ja päihdetyöntekijä, mutta olen itse sairastanut masennusta pitkään ja saanut apuakin. Olen 25-vuotias ´mies lohjalta. Takana itselläni 3 vakavaa itsemurha yritystä.
Itse 24v, perus hyvä elämä mutta vakava masennus iski 2014 syksyllä siittä lähtien edelleen saikulla. Syön lääkkeitä ja käyn 1krt vko keskustelemassa.. Olin pahimpaan aikaan 10vko psykiatrisella päiväosastolla, oli iha jees paikka sai paljon vertaistukee ja ymmärrystä ja todettiin sekamuotoinen persoonallisuushäiriö siellä.. Selitti paljon käytöstäni ja tätä masennusta.. Kuvittelin olevani vahva ym.. Mut oon jo ok ettei aina oo nii.. Nyt paranemaa päin.. Töihin en vielä pysty kylläkään..
Jo elämää seilannut ja paljon näitä juttuja ja kirjallisuuttakin lukenut. On kai sitä ollut itse joskus masentunut. On totta että sitä ei heti hyväksy ja usko, että on masentunut. Helposti menee sen taakse, että jaksaa tehdä töitä, virtaa on ja jopa saa kehuja että on pirtsakka.
Tuo sisäinen epäilys, että on muuta kuin "kuvassa näkyy" viittaa siihen että on huijaamassa itseään.
Nuoret suorittavat ja tekevät elämää ajatuksella , että näin pitää tehdä. On oltava tehokas, positiivinen. Monet hakeutuvat jopa huuhaakursseille saadakseen tehokkuutta ja peitettyä väsymyksen ja pahan olon.
Jos elämästä alkaa mennä mehu, on uupunut ja väsynyt, niin se on merkki, että käy ylikierroksilla. Ja jos mikä niin näytteleminen, että on ja kokee muuta kuin mitä itse tuntee ja kokee, kuluttaa energiaa ja uuvuttaa.
Ei ihminen ole kone. Pitää oppia olemaan, rentoutumaan, lataamaan akkuja ja lepäämään.
Kyllä sinulla on merkit, että nyt on aika hiljentää vauhtia ja lepäillä. Sitten alkaa jälleen maistua ja osaa nauttia ihan pienistäkin jutuista.