Voi että, kun olen pettynyt. Olen pettynyt siihen, että se tunne, jonka olen tuntenut sydän juuriani myöten, ei sitten johtanut mihinkään. En ole pettynyt itseeni, en ole pettynyt mieheen, josta niin paljon välitin, mutta olen pettynyt tilanteeseen, olen pettynyt siihen, että kaikki tämä tunne, kaipaus, ikävä valui hukkaan. Ajoittain tunnen jopa kiukkua ja ärtymystä, miksi ihmiselle pitää olla tunteita toista ihmistä kohtaan, joka ei johda mihinkään. Mikä tarkoitus sillä on, järkeähän siinä ei ole, mutta miksi pitää tuntea niin kuin tuntee, koska se ei kuitenkaan johda mihinkään. Ainoastaan kiduttaa ja kuluttaa ihmistä sisältäpäin hitaasti, mutta varmasti.
Päällimmäinen tunne pettymys
IhanLoppu
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Aivan samoja tuntemuksia. Huomenna haen hermolomaa, ei jaksa, ei pysty, kykene lähtemään mihinkään.
Meitä on varmasti monia tässä tilanteessa olevia tai olleita. Uskon ymmärtäväni sinua ja sinun tunteitasi. Haluan kuitenkin lohdutukseksi sanoa (jos sellaista edes kaipaat tai edes haluat), että aika on se, joka parantaa haavat, niin kulunut kuin ko. sanonta onkin, mutta niin se vaan menee. Itse olin todella "pohjalla" vielä pari kuukautta sitten, mutta jännästi se auringon paiste piristi ja piristää, ja saa uutta ajateltavaa. Tottakai ajattelen häntä vieläkin ajoittain, mutta onneksi ajatukset ovat yhä enemmän muissa asioissa, ja nyt jo pystyn suunnittelemaan omaa tulevaisuutta taas eteenpäin. Vielä talvella mikään ei kiinnostanut ja innostanut, ei sitten yhtään, vaikka kuinka yritin "kiinnostua" eri asioista, niin ei, kyllä se oli täydellistä itsepetosta yrittää kiinnostua ns. harrastuksista ja muista jutuista, kun ei oikeasti vain kiinnostanut. Mutta sitten vähitellen huomasin, että pikku hiljaa taas ne entiset asiat, joista aiemmin innostui, alkoi innostamaan jälleen. Toinen, josta huomasin "parantumisprosessin" edenneen oli, kun ei ollut tarvis enään joka hetki ja joka päivä tällä palstalla:D Nyt käyn suhteellisen harvoin enää täällä, joten edistystä on tapahtunut ja paljon. Kolmas asia, josta huomasin irtaantumisprosessin olevan jo vauhdissa oli se, kun välillä tunsin suurta kiukkua, jopa tietynlaista "vihaa" häntä kohtaan. silloin en vielä tajunnut missä mennään, mutta nyt huomaan, että kaikki tämä on eteenpäin. Joten jos huomaat tämän kaltaisia tuntemuksia ja reaktioita, voit onnitella itsesi:D Tietysti jokaisella tulee erilaisia tunne reaktiotioita, ja jokainen tarvitsee sen oman aikansa, mutta kyllä se piste jossakin vaiheessa tulee. Ei ihminen syömättä elä, eikä kukkakaan kastelematta pysy hengissä. Mutta joka tapuksessa voimia sinulle.
Kiitos! Uskon myös, että eteenpäin ollaan menossa. Mulla on myös ollut noita vihantuntemuksia, kun toinen on ollut niin täysin välinpitämätön ja loukannut käytöksellään. Prosessi ei kuitenkaan ole päässyt vielä kunnolla käyntiin, kun olen tarttunut aina olemattomiin oljenkorsiin. Toisaalta en haluaisi mistään hinnasta luopua tästä tunteesta, ja mietin, onko se edes mahdollista. Ymmärrän nyt, että aidon rakkauden ei kuulu satuttaa tällä tavalla. Itken yksin kotona, kun muut elävät elämäänsä.
Kyllä aitoon rakkauteen kuuluu tunteita laidasta laitaan, myös surua. Elämä ei ole pelkkiä ruusuja.
Voiko yksipuolinen rakkaus olla aitoa? Jos molemminpuolista, tuskin toinen haluaa sitä toista osapuolta ihan kympillä rääkätä.
Miksi tunsit kiukkua ja vihaa häntä kohtaan, oliko hän tehnyt sinulle jotain pahaa?
Valehteli koko ajan! Ja kiusasi! Ja höynäytti! Siitä rumiluksesta oon kyllä vahingoniloinen hehee. Kaikki se kelpaa kun vain on reikä ptrhihi.
Ei koskaan puolustanut, ei sanallakaan.
Katseli hiljaa vierestä kun haukuttiin ja ivattiin.
Katseli ja meni sitten tykkäämään muista.
Häpeän että joskus tykästyin sellaiseen ihmiseen.
Ihmiseen jolla on niin ala - arvoinen käytös.
Vai irl? Täällä ei varmaankaan kannata uskoa kaikkeen mitä sanotaan.
ootte niin kauheen uteliaita muitten asioitten suhteen, mua aina kummastuttaa tää.
Milloin ne kohdistuvat erilaisiin asioihin, milloin ihmisiin, milloin mihinkin. Viimeisin iso omakohtainen pettymys liittyy työhön jossa koin yhden elämäni suurimmista pettymyksistä. Mutta tästäkin suosta noustaan.
Yleensä insinööreihin petytään eniten. Ne kun niin helkutin tuotantstalouteen ja konetekniikkaan orientoituneita, ettei paljon ihmiset siinä yhtälössä paina.
Eikö miehellä ollut tunteita sua kohtaan? Miksi kaikki valui hukkaan? Jotenkin tajuan sua, mutta miksi?
Ei ole minulta tämä. Mulla on nyt varmuus omista ajatuksista ja suunnitelmista. Se riittää. Hän saa elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä elän omaani.
Näin käy kun ihastuu varattuun.
mainittu varatuista mitään, älkää laittako omia kuvitelmianne totena kenellekään.
Voisin sanoa samoin kun luen ketjua, joka kohdassa. Voisi olla minultakin.
Siis, se miten kohteli ja liittyen työhönkin. Siksi päätin jotain aamulla.
Juuri (eilen) päättynyt 9kk:n suhde. Hajalla, itkettää, pettynyt, surullinen....vaikka tää odotettavissa olikin. Karhu / Sandels /Lapin Kulta vei lopulta voiton... Kiukuttaa, kun yritin näinkin pitkään tyhjän takia....Ihana ihminen viikolla, mutta viikonloppuisin karhun viemä :-(....Enemmän pettynyt itseeni kuin suhteen päättymiseen... Tiedän, että tuska helpottaa ajastaan...Jaksamista kaikille meille
Minä oisin voinut kirjoittaa ton9kk sitten.
et tehnyt asioille yhtään mitään , eli et voi syyttää kuin itseäsi :)
me ei tunneta täällä kirjottajia niin ei pidä syyttää kun ei tiedetä mistään mitään.
täällä on kummallinen syyllistämisen henki ilmaantunut joka ketjuun.
sen hymynaamas kanssa syyttämästä kaikkia milloin mistäkin. paraskin puhumaan kun itestä ei oo kun naaman rääpimiseen ja hymynaaman piirtämiseen.//:
Aika omituiset kommentit sulla ottaen huomioon että oma viestisi oli aika syyttelevä myös (pettymysjaHäpeä) aikaisemmin.
Ei tietenkään omat tunteet ja toiveet aina kulje käsi kädessä. Ei pidä väheksyä järkeäkään joka tunteita joskus ohjaa oikeisiin ratkaisuihin. Ei voi sanoa, että mene sinne minne sydämesi sinua ohjaa, aina ei saa vastakaikua tunteilleen. Järjen päätös on parempi vaihtoehto silloin kun tunteet ei kohtaa.
Mistä tiedät toisten tunteista? Voi sillä toisellakin olla ollut tunteita alkuun. Ja omalla kohdalla pahinta on ollut se, että tapailtiin, kunnes toinen mitään ilmoittamatta alkoi välttelemään. Eikä saapunut sovittuihin tapaamisiin. Sekö tekee minusta tyhmän, kun toinen ei selvitä olemattomia tunteitaan pelkuruuttaan, tai ehkä jopa siksi, ettei anna sinulle mitään arvoa ja kun taas tavataan, esittää niitä tunteita. Eikä ne tunteet aina tosiaankaan kulje järjen kanssa käsikädessä. Tapauksia on yhtä paljon, kuin meitä ihmisiä.
Totta puhut. Järjen ääni Elämä.on.
Jos olet hän, kuvittelin sut aika erilaiseksi. Ja ihminen joutuu kuvittelemaan, jos toinen on sulkeutunut. Tämä helpottaa oloa, koska nyt tiedän, että rakastuin mielikuvaan, enkä ihmiseen. Aiemmin epäilin sinun olevan kiero sosiopaatti, mutta eräs ystäväsi vakuutti ettet sellainen ole ja väitti jopa että olet minua ylistänyt puheissasi. Et sinä ihmisistä välitä, mutta ulospäin vedät roolia. Mielistelet porukkaa ja olen toisaalta ollut huvittunut mutta myöskin ärsyyntynyt siitä, kuinka halpaan muut menee. Minulla menee nähtävästi kuitenkin hyvin, kun jokainen tietää mitä ajattelen. Voin elää elämäni olemalla oma itseni ja välttää kaikenlaiset patoutumat. Toivon etten törmää enää kaltaiseesi valheelliseen ihmiseen, ehkä tämä olikin se tarkoitus tälle kaikelle. Et ollut tunteideni arvoinen.
Joo tämä on tuttua. Sulkeutuneisuus.Ei mitään puhuttavaa tai jos on ei enää noin kolmannella tapaamisella.Paitsi jos ihminen on itseään täynnä alkaa tuossa vaiheessa puhua itsestään tai läheisistä joita et tunne kehuvaan sävyyn.Ei mitään muuta yhteyttä tai kemiaa.Joku on sanonut että rakkaus ei tarvi sanoja mutta kyllä se tarvitsee.Sanojen lisäksi tarvitaan huomaavaisuutta,toimintaa.
Jaaapatijaa. Ime parsaaaaa.
Minulla on siitä hyvä että saan ainakin tunteet neutralisoitua. Sitä vain toteaa että tilanne on se mikä on ei vastakaikua parempi keskittyä muihin asioihin. Välillä tietysti iskee harmitus mutta ajattelen kuitenkin ettei tämä maailma ole muutenkaan mikään paratiisi jos sitä vain lusii aikansa ja toivottavasti elämä sitten päättyy lopullisesti.
Muuten VAU MIKÄ MIES tossa mainoksessa Men Solution, huh :D
Ei se oikeastaan oo mitään verrattuna häneen, häntä vain ajattelen päivin öin. Ikävä asia, kun on näin. Ei kukaan muu kiinnosta. Toivoisin, että kiinnostaisi edes kuvissa, mut ku ei :(
Miksi ei johtanut?
No sitä on vaikea sanoa, koska en ole keskustellut asiasta, mutta uskon, että se ei ollut tarkoitettu minun elämääni tulla taivaltamaan yhteistä polkua. Ehkä ei ollut tunteita, ehkä ei rohkeutta, ehkä ei tahtoa, ehkä ei kyvykkyyttä. En tiedä. Eikä sillä itseasiassa ole ihan hirveästi merkitystä, koska me ei edes tapailtu tai edes tunnettu, loppujen lopuksi vain lopputuloksella on väliä. Mutta eihän se hukkaan mennyt missään nimessä. Opin paljon, ja sain hyvät naurut tällä palstalla:D Enpä olisi muutoin eksynyt tännekään, ja saanut lukea monen moista hassua juttua. Tärkeää on ymmärtää, että osaa alkaa irtautumaan kuitenkin tarpeeksi ajoissa, jotta ei jää "unelmahattaraan" kiinni. Elämä on liian arvokasta siihen. Kannatta kertoa jollekin ulkopuoliselle, koska ulkopuolinen yleensä myös huomaa ne relevantit singnaalit, jotka itseltä jää huomaamatta siinä tunne-hötterössä. Ne signaalit ovat aika tärkeitä.
:*
https://www.youtube.com/watch?v=l6OTcSfp-BQ
Tsemppiä myös sinulle ja viisaalle sydämmellesi ja toivon että löydät sen oikean tien. :)
Kiitos samoin. Oikealla tiellä ollaan, ei tie koskaan kadoksissa ole ollutkaan
Kaikki tiet johtavat perille ja kysyvä ei tieltä eksy. :)