käänne tapahtuu Hesarissa?

Viikonlopun Hesarissa oli mielenkiintoinen kirjoitus, jota tuskin olisi julkaistu puoli vuotta sitten.
Tommi Uschanov kirjoitti näin Johannes salmisesta (Gustav Johannes Salminen (21. kesäkuuta 1925, Hammarland, Ahvenanmaa, Suomi – 24. toukokuuta 2015 Helsinki, Suomi. Oli ahvenanmaalainen, ruotsiksi kirjoittanut kirjailija, esseisti, filosofian tohtori, professori sekä kirjallinen johtaja. Salminen oli uskonnoltaan katolilainen :

"Kun kirjailija kuolee, lukija hahmottaa usein hänen elämäntyönsä yhden suosikkikirjan kautta ja ihmettelee, miksei se ole kaikkien muidenkin suosikki. Itselleni kävi näin, kun Johannes Salminen viikko sitten kuoli 89-vuotiaana. Suosikkini on esseekokoelma Erään petturin puolustus. Ilmestyessään 1977 se oli yli viisikymppisen Salmisen ensimmäinen suomenkielinen teos.

Vanhemmiten Salmiselta tuntui ilmestyvän vähän väliä jonkinlainen keskustelukirja tai päiväkirja, yleensä samaan aikaan ruotsiksi ja suomeksi. En pitkään tiennyt niiden olevan hänen uransa myöhäisvaihetta, jota jo edelsi laaja, osaksi hyvin erilainen ja lähes täysin ruotsinkielinen tuotanto.

Erään petturin puolustus sisältää 13 tekstiä vuosilta 1963–75, Salmisen neljästä ensimmäisestä esseekokoelmasta. Ne valikoi ja suomensi Timo Hämäläinen, hänkin jo edesmennyt.

Esseet käsittelevät Suomen historiaa, suomenruotsalaista kirjallisuutta sekä antiikin Kreikkaa ja Roomaa. Viimeksi mainittu aihe ennakoi Salmisen kiinnostusta Välimeren alueeseen, joka myöhemmin muuttui erääksi hänen tuotantonsa hallitsevaksi piirteeksi. (Välimeren ihmissalakuljetuksista hän sanoi muuten jo 90-luvulla asioita, jotka moni kolumnisti olisi voinut tällä viikolla julkaista ominaan.)

Kokoelman hämmentävin teksti on Suomenruotsalaisista ja sisällissodasta, joka ilmestyessään 1963 vei Salmisen epäsuosioon suomenruotsalaisissa porvarispiireissä. Hän käy siinä läpi eräitä vielä nykyäänkin täysin unohtuneita piirteitä siitä poliittisesta keskustelusta, joka Suomessa edelsi vuoden 1918 tapahtumia.

Salminen osoittaa suorilla sitaateilla, kuinka monet tuon ajan näkyvimmät ruotsinkieliset mielipidevaikuttajat edustivat pimeintä äärikonservatismia, jota Suomesta ylipäänsä löytyi. Köyhillä he eivät nähneet olevan juuri mitään oikeuksia. Jopa yleiseen äänioikeuteen siirtyminen oli heille vain haihatteleva kokeilu, joka vaaransi koko yhteiskuntajärjestyksen.""

Ja seuraavaksi voisi ottaa tutkimuksen kohteeksi v.1918 ruotsinkielisten suorittamat etniset puhdistukset ja sisällisodan vaikutuksen Suomen valtion kaksikielisyyteen.