pelastaja. ..

Kysy suoraan. Saatat vaatia toiselta liikaa, sen kuvan jutustasi saa.

Olen miettinyt samaa, mutta olen kallistunut siihen ajatukseen, että hänen täytyy olla minulle jotenkin merkityksellinen, kun edelleen häntä muistan.
Haluan myös nähdä hänet, jutella ja unohtaakin jos mahdollista. Pelkään vain, että näkemisensä nostaisi kaikki tunteet pintaan isona ryöppynä ja olisin tosi rakastunut taas, ettei mitään väliä millään. Hukkuisin silmiinsä ja hymyilisin maailman onnellisin ilme käsipuolessaan hmph...

Tiedän... mutta joskus toinen ei vaan kertakaikkiaan jätä enää muita vaihtoehtoja kuin enää olla vastaamatta. Keskustelusta ei vaan tule yhtään mitään jos vain toinen kuuntelee ja ottaa vastuuta... aikuisten keskustelu ei ole jatkuvaa luikertelua omasta vastuusta ja toisen syyttelyä. Sellaisia mun kokemuspohjalta. Hyvää yötä kuitenkin, kuka oletkaan :)

Niin mutta tee se todellisessa elämässä
äläkä täällä ja puhu asiat kuten tunnet
ja ole rehellinen

Se toinen varmaan yrittää myös unohtaa, omalla tavallaan... tekisi ehkä liian kipeää olla enää yhteydessä... en tiedä..

Itse pääsin pitkän ja vaikean kaipuun ja ikävöinnin tunteesta, kun ymmärsin, että jos toinen olisi OIKEASTI kiinnostunut, olisi ottanut yhteyttä. Se vaan menee niin. Tietysti edellyttäen, että myös itse antaa "aihetta/merkkejä" kiinnostuksestaan. Ei voi vain istua ja odottaa, että jotain tapahtuisi. Ja toinen oivallus oli se, että eihän toisella ole mitään velvollisuutta keskustella tai selittää mitään toiselle ellei ole jo ollut tapailua tms. Ja se kaikkein tärkein, se mikä on tarkoitettu tapahtuvan se tapahtuu. Ja erittäin hyvä keino on myös ajatella ikään kuin sivullisena omaa tilannettaan. Omassa tilanteessani huomasin, että olin hänelle "lelu", jolla leikittiin silloin kuin itselleen sopii tai muuten vain huvittaa, välittämättä kuitenkaan aidosti, mitä toinen kenties tuntee. Kun aikansa sattuu, niin ymmärtää, että kiitos näkemiin. Eli myös aika on tärkeä seikka näissä tunneasioissa. En enää lähtisi leikkiin mukaan, ei mistään hinnasta. Olen myös oppinut tulevaisuutta varten, nähdä ihmisestä, kuka haluaa ja mitä haluaa, ja kuinka paljon haluaa. Kyllä niitä "piiloviestejä" lukemalla saa selvyyden toisesta. Täytyy olla vaan hyvin hereillä ja skarppina. Kaikille teille ikävöitsijöille sanon, että nauttikaa siitä, että elätte, mutta älkää jääkö kuitenkaan sinne pilven hattaralle elämään iankaikkisesti. Minulla meni vuosi, ja se riitti. En kadu, opin itsestäni ja muista ihmisistä jotain hyvin oleellista.

Selvittänyt asiat hänen kanssaan ystävänä ja sen jälkeen unohtanut. Ei se niin vakavaa olisi ollut. Mutta jos olet ollut hänelle vastaamatta niin oma on ongelmasi. Et saa enää muulla tavoin vastauksia kysymyksiisi. Hänellä varmasti mielenkiinto sinua ja puhumista kohtaan romahti sillä samalla hetkellä jos hänelle ei mitään vastattu ja häntä kohdeltiin tässä tilanteessa huonosti. Nyt on jo varmaankin myöhäistä enää tehdä mitään jos toinenkaan ei enää halua tehdä mitään yhteydenoton eteen eikä välttämättä enää edes vastaa mihinkään yhteydenottoon. Kannatan unohtamaan hänet ja jättämään hänet rauhaan. Kannattaa jatkaa elämääsi ja antaa asian olla jos olet jo menettänyt mahdollisuutesi.

Tiedän, tuo alku vähän kuin mulla. Muuten en välitä miten ihmiset elämänsä järjestelee.

Olen kertonut hänelle asioita ja toivoisin että saisin rauhan että tietäisin että hänellä kaikki hyvin. Ja tietenkin olisi hyvä saada tietää mitä hän ajatteli minusta. . Mut koitan unohtaa ja harmi ko emme näe enää. .

Oliko kaikki kirjoitukset ja vastaukset teinien. Hmm, olen loukkaantunut kun et tehnyt niin ja niin. Mielestäni toiseen ihmiseen ei voi edes parisuhteessa laittaa kauheita olettamuksia ja vaatimuksia. Mutta tietysti loukkaava käytös ja muut ongelmat asia erikseen. Muutoin olosuhteet voi joskus hankaloittaa asioita, ei pidä liian helpolla luovuttaa, mutta molemminpuolista pitää olla ja jos toinen sisimmässään tuntee, että toinen tehnyt asian ja yhteydenpidon eteen paljon niin ehkä on toisen vuoro toimia.