Onko muita?
Olen seitsemäntoistavuotias tyttö, en ole koskaan seurustellut tai muutenkaan ollut kovin läheisissä väleissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja syy on aika pitkälle ujouteni ja heikko itsetunto. En uskalla koskaan tehdä minkäänlaista aloitetta jos olen ihastunut, ja se tuntuu jo aika rasittavalta. Minua on kyllä useinkin sanottu nätiksi ym., ja onpa pojat osoittaneet joskus kiinnostustakin. Menin aina vain ihan puihin siinä tilanteessa, joten se siitä sitten.
Lisäksi en ole mikään bilehile, paremminkin oman tieni kulkija.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tai rakentavia neuvoja?
Minulle saa myös meilata, tykkään jutella kaikenlaisista asioista :)
[email protected]
Olen seitsemäntoistavuotias tyttö, en ole koskaan seurustellut tai muutenkaan ollut kovin läheisissä väleissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja syy on aika pitkälle ujouteni ja heikko itsetunto. En uskalla koskaan tehdä minkäänlaista aloitetta jos olen ihastunut, ja se tuntuu jo aika rasittavalta. Minua on kyllä useinkin sanottu nätiksi ym., ja onpa pojat osoittaneet joskus kiinnostustakin. Menin aina vain ihan puihin siinä tilanteessa, joten se siitä sitten.
Lisäksi en ole mikään bilehile, paremminkin oman tieni kulkija.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tai rakentavia neuvoja?
Minulle saa myös meilata, tykkään jutella kaikenlaisista asioista :)
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oon 16-vuotias ja olen luultavasti yhtä kokematon kuin sinäkin noissa asioissa. Aika ujo olen myös eikä itsetuntokaan ole ollut mikään hyvä. (nykyisin se on jo parempi) Samaten jos oli ihastunut, niin se sattu aika paljon. Neuvoni on se, että olet oma itsesi. Kuulostaa varmaan tosi wanhalta ja inhalta. Se kuitenkin toimii ja toimii myös mulla. Ennen kuuli vain haukkuja takanapäin.
Viimeaikoina jopa neljä eri henkilöä on sanonut hyvännäköiseksi ja luonteesta on tullut hyvää palautetta. Se on vaan se ujous, ettei pysty menemään jollekin puhumaan tosta vaan.
Kai sitä vaan pitää odottaa, että joku sopiva ihminen sattuu kohdalle. Mutta tuntuu ainakin siltä, että nykyään on parempi mahdolisuus "saada" joku kuin ennen. Ei siihen mitään taikatemppuja ole.
Mie oon 18, ja sama juttu.
En pidä minkäänlaista yhteyttä kumpaakaan sukupuoleen.
Enkä biletä mitenkään.
Neuvoja en voi antaa muuta kuin mitä itse teen:
laitoin vain tietoja nettiin itsestäni ja odotan, enpä voi mitään muuta tehdä.
Ei jaksa ettii netistä enää.
neuvoo ei oo mut sama ongelma löytyy
Moro!
Olen kanssa 17 vuotias, enkä todellakaan mikään bilehile, mistä päin olet? kirjoita!
[email protected]
Juu sama onkelma on miullakin. Oon pian 16 täyttävä tyttö enkä seurustellu kertaakaan, uskoisin et suurin syy on ujouteni. En myöskään biletä koskaan tai hengaa kaupungilla isoissa kaveriporukoissa - kaks oikeeta ystävää vaan löytyy. Useimmiten vietän viikonloputkin yksin (paitsi jos oon nuiden kahden kaverin kans). Se ero meillä kuitenkin, etten mie oo ees saanu mitään kohteliaisuuksia pojilta. Ehkä mun ulkonäössäkin on sitten jtn vikaa :/ En tiiä..
En nyt oikeen osaa sua neuvoo, mut oo vaan aina oma ittes äläkä esitä mitään nii eiköhän sieltä sullekin löydy se oma kulta :) Tsemiä!
Ihan sama juttu eli oon vaa nii pirun ujo. Saman sukupuolen, eli poikien kanssa saan kavereita todella helposti ja niiden kanssa voi olla oma itsensä, mutta tyttöjen kanssa ei niin millään. En uskalla edes katsoa silmiin kun heti jämähdän enkä tajua tehdä mitään. Kyllähän se on hyvä olla oma itsensä, mutta se että pääsisi edes näyttämään sen oman itsensä on vaikeata :D että pääsis juttelemaan ym. Netissä olen kyllä tyttöjen kanssa puhunut ja kivaa on ollut ja ovat kehuskelleet luonnetta ja huumorintajua ym. mutta "livenä" ei onnistu :D neuvoja en kyllä osaa antaa
rupesin ton viestini jälkeen miettimään oikeen kunnolla miksi vastakaisen sukupuolen kanssa on niin vaikeaa ja soon varmaa siks että koska siitä aina odotetaan liikaa, kun täysin tuntemattoman saman sukupuolen edustajien kanssa voi heittää läppää ihan tuosta vaan vaikka ajankuluksi, koska se on vain puhetta ja jos siitä kehkeytyy ystävyys; niin käy eikä muuta, eli ei ole mitään "jännitteitä" mutta kun puhuu vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, niin on aina sellainen fiilis että tästä nyt pitäis tulla jotain "suurta" eli rakkautta ja suhde, eli kun on yhteiskunta opettanut sellaisen toimintatavan että miesten ja naisten suhteet ovat syvällisempi kuin kaverusten, niin se tekee siitä vaikeaa. pitäis kai vain ottaa rennosti eikä välittää siitä mitä tulee vastaan. siis olishan se rakkaus tosi mahtavaa, mutta olis tosi kivaa jos olis tyttöjä iha vaan ystävinä.
Tuli aika väsyneenä tää teksti kirjotettua ja oikeestaaha tää on iha itsestäänselvyys, mutta tulipaha kirjotettua :D
sama ongelma on myös minullakin, saman sukupuolen kanssa on helppo jutella mistä vain ja netissä tyttöjenkin kanssa, mutta kunhan heti ollaan tuolla livenä ja tyttö seisoo nenän edessä niin johan meikäläisellä menee luu kurkkuun, eikä tahdo saada sanaa suustaan, kumma juttu kun ei edes tarkaa syytä tiedä. Olen miettinyt syitä omaan käytökseen ja olen vain sen huomannut, että paras olis olla vaan oma ittensä, mutta pelko siitä että tulee heti hylätyksi sen takia kun on oma itsensä tekee sen et ei tiedä/uskalla olla oikein mikään. Onkohan meille pojille tullut niin suuri ehkä "tiedostamatonkin" harhaluule siitä, että tytöt en vieläkin kovempia valitsemaan kuin me, vaikka kyllä me pojatkin olllaan aika valikoivia tyttöjen suhteen.
Mä olen itseasiassa ajatellut tota samaa aika paljonkin, siis että voi helposti olla tän kulttuurin luomia ennakko-odotuksia ym. Ja yleensäkin uusien ihmisten kanssa haluisi antaa mahdollisimman hyvän ensivaikutelman itsestä joka taas voi johtaa siihen ettei pysty sanomaan mitään.
Pojat/tytöt kavereina olisi vaan aika hyvä juttu, vähän erilaisia näkökulmia asioihin. Jos haluat vielä vaihtaa ajatuksia niin mulle voi mailata!
Mäki oon aika ujo ja saman sukupuolen kanssa onnistuu ihan hyvin ystävien saanti niinkuin tällä edelliselläkin henkilöllä. Oon myös saanut pari kaverin tyyppistä tytöistä, kumma vain että ne on sellasia joihin en millään ihastuisi. Mitä ihastuneempi oon johonkin tyttöön niin sitä vaikeampaa mun on edes katsoa sitä silmiin. No kai se tästä sitten joskus...