Minusta ei ole

Samaa mieltä.

Puolin jos toisin. Jos ei ole mahdollisuutta lähentyä, se on heiheit haaveille. Ikävää, mutta kaikki ei voi olla yhees.

Perus: Astut huoneeseen jossa ensimmäistä päivää kokoontuu uusi kurssi/harrastus porukka. Kaikki ovat vieraita toisilleen. Miten he käyttäytyvät?

Tuijottavat seiniä tai näpyttelevät puhelintaan hiljaisina, sosiaalisemmat saattavat jutella small talkkia vierustoverin kanssa. "kaunis päivä tuli. En meinannu löytää autolle parkkia, miten kaukaa tulet.." Sitten on taas hiljaista ja vaivautunutta.

Kenellekään ei ensi kohtaamisella siinä porukassa tule halua alkaa vuodattaan kuinka paljon ihastui ensi näkemältä johonkin ihmiseen ryhmässä, kukaan ei ala halaileen eikä kertoileen oman elämänsä vaikeimmista, noloimmista asioistaan.

Tulee tilanne jossa ryhmäläisten pitää kertoa jotain itsestään muille. Nimi, asuin paikkakunta ja ammatti saattaa sieltä vaivautuneesti tulla. Vaikeaa on.

Tämä on se mitä toisilleen vierailta kuuluu odottaa. Tämä on se lähtökohta joka on meille tyypillistä. Emme aloita vieraan kanssa samasta tilanteesta kuin tutun.

kuka sellaista odottaa sitten ? vieraiden kanssa mistään puhuta.

Kun toinen ei tule yhtään vastaan vaan päinvastoin niin välimatka kasvaa eikä luottamusta voi syntyä koskaan, silloin jää puhumisetkin. Mutta jokainen valitsee tapansa.

Mahtaako kukaan odottaa rakkauden tunnustusta vieraalta ihmiseltä?

Hmmm. Ei kai kukaan oletakaan sellaista. Mutta joissakin tilanteissa on rehellisyyden nimissä hyvä puhua myös yksityisasioista, sellaiset jotka voivat vaikuttaa suhteeseen ja näitä asioita on lukuisia. Ja rakkauden on voinut jollakin tapaa aistia. Rakkaushan on muutoinkin tunne siis aistinvarainen.

Vieraalta ihmiseltä ei ole kohtuullista odottaa mitään. Olen iloinen että hymyyni vastattiin, en odottanut edes sitä.