Kestääkö kaukosuhteet?

Voi toimia. Mulla ja mun kumppanilla on pahimmillaan n. 700km välimatka (kuitenkin Suomessa asutaan molemmat), et nähdäänkin aika harvoin silloin kun ollaan eri paikkakunnilla - lomilla asutaan pidempiä aikoja sitten yhdessä. Ollaan seurusteltu nyt kaks vuotta ja toivottavasti syksyllä voidaan muuttaa samalle paikkakunnalle. Paljon skypeilyä, kirjeitä, junalippuja lahjaksi yms tää kaukosuhde on, mutta myös paljon äärimmäisen onnellisia viikonloppuja ja tiettyä hetkessä elämisen taitoa opettaa ;--))

Sanoisin, et toisille pareille kaukosuhde toimii ja toisille ei, mulla on kavereita joiden kaukomeiningit ei oo kestäny kauheen pitkään, mut jos ei tiedä niin ei siinä mitään menetä jos kokeilee :D aika sitoutunut ja rakastunut pitää olla, toisaalta kaukosuhteessa oon oppinu oikeesti myös tuntemaan kumppanini paremmin kuin mitä oisin voinut oppia tuntemaan "normi"suhteessa, kun on pakko pitää keskustelua yllä kun se on joskus ollut ainoa tapa osoittaa olevansa läsnä :D tsemppiä!

Minulla ainakin toimi. Rakkaus sen kun vain vahvistui. Tosin tunnettiinkin jo hyvin ennen kaukosuhdevaihdetta.

Me oltiin pitkän aikaa kaukosuhteessa (2 vuotta), pelkkiä viikonloppu tapaamisia puolin ja toisin. Joskus vain kerran kuukaudessa, joskus ei edes kuukauteen nähty. Nykyään asutaan saman katon alla ja ollaan aikalailla asetuttu aloilleen, perheenlisäystäkin koiran muodossa hankittiin. Joten kyllä nekin voi toimia! :)

Mulla on ainakin hyvin kestänyt, tietty tulee jänniteitä siitä kun asutaan niin kaukana ja ikävä on kova. Asutaan eri maissa mutta euroopassa kuitenkin, suomalaisia ollaan molemmat mutta tyttöystävä opiskelee ulkomailla. Tunnettiin hyvin ennen kaukosuhteen alkua mutta alettiin seurustelemaan vasta muutama kuukausi ennen kuin hän täältä jälleen lähti :) lomat ollaan yhdessä ja raha. ja aikatilanteen mukaan käydään kyläilemässä puolin toisin. Tärkeimmäksi tekijäksi olen kokenut toimivan kommunikaation.

Olin seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa puoli vuotta, kun hän sai työpaikan toiselta puolelta maapalloa. Pisin aika näkemättä on ollut 3kk, ja nyt vihdoin kesän aikana päästään muuttamaan samaan paikkaan (kaukosuhde kestänyt 1,5v).
Helppoa ei todellakaan ole ollut, mutta ainakin molempien motivaatio olla toistemme kanssa ja halu tehdä töitä suhteen eteen on tullut selväksi.
Hetkeäkään en ole katunut ja rakastan tyttöystävääni enemmän kuin koskaan.
Tsemppiä!!

ei se helppoa ole, mutta jos on sydän paikallaan niin kaikesta selviää :)

Kiitos tsemppauksesta! Tämä on vaan niin kamalaa kun ikävöi niin julmetusti! Meillä oli vain pari viikkoa yhdessä ennen kuin hän poistui Suomesta kotimaahansa (Euroopassa).. Silloin olin vielä niin hämmentynyt ja peloissanikin että sanoin haluavani olla vain ystävä. Nyt kaduttaa, koska tunnen paaaaaljon enemmän kuin pelkkää ystävyyttä. Puhutaan joka päivä skypessä tms ja ajattelen häntä melkein koko ajan, mutta tuntuisi jotenkin hölmöltä kertoa tunteistaan jollain viestillä... Aaaarrgh! Toivottavasti saamme järjestettyä tapaamisen pian!

Ihana kirjoituksesi ja niin tuttu minullekkin nuo kysymykset...
Minulla on rakkaani kanssa välissä monta sataa kilometriä.
Olemme olleet yhdessä jo reippaat 4-vuotta.
Tapasimme ammattikoulussa jonka jälkeen työt vei eroon toisistemme.
Luottamus on meillä todella korkealla toisiamme kohtaan ja se on kyllä tälläisessä suhteessa kaiken aa ja oo.
Näemme toisiamme kerran vuoteen ja pidämme päivittäin yhteyksiä facebookissa ja tekstiviestein, sekä soitellen.
Olemme suunitelleet yhteen muuttoa, mutta ei ole helppoa
molemmilla on vakituinen työpaikka.
Annoimme toisillemme lahjat viimekerran, jotka muistuttaa toisesta ja jota voi halailla kun ikävä iskee.
Ikävä on todella kova kokoajan, mutta tapaamista odotellen jaksaa eteen päin. Kun taas näemme niin nautimme pienistäkin yhteisestä ajasta.