Ossin harharetket...

Muisti hieman pätkii, mutta Bangokkiin olen onnistunut aluksi pääsemään.
En kylläkään ymmärrä, miten sieltä todella viehättävän opasneitosen kera olen Saraburiin joutunut, tai päässyt. Eilen kuitenkin paikallisesta Lotuksesta löysin itseni oppaan kera. Siellä ulko-oven vieressä istuin ja ihmettelin mitähän jälleen onkaan tapahtunut?
No´h, eipähän siinä kauaa mennytkään, kun opas tuli hakemaan, kuulemma kassalla tarvitaan, Masterilla hoitelin asian, kurssikin aika kelpo 37 ja risat. Siinä sitten kyselin tuota Pattayalle lähtöä ja napakasti tuli vastaus; Tänään lähdemme kotiini katsomaan vanhempiani, kuten eilen lupasit... Voi jum...uta välähti heti mielessäni, mitähän muuta on tullut luvattua?
Rauhallisena miehenä päättelinkin, että kaikki on otettava vastaan, mitä annetaan!
Taksi alle ja reilun puolentunnin köröttelyn jälkeen olimme jossain "helvetin kuusessa".
Kömmin ulos Toyotasta ja heti oli sawadii khap sanottava vastaanottajille. Opasneitosen isä ja äiti vastaanottivat. Siinä vaiheessa kyllä alkoi Ossillakin hieman hymy hyytyä, kun en oikein tiennyt, mikä on pelin henki.
Äkkiähän tuo selvisi, kun oppaani alkoi sinsotista juttelemaan. Talo oli kyllä hieno ja maasturi, sekä kolme traktoria pihalla, ainoa lapsikin vielä...
Siinä kyllä alkoi hieman paatuneenkin kulkijan mieli virittyä, jospa sittenkin.
Mutta kuitenkin järki vei voiton ja aloinkin laatia nopeaa pelastautumissuunnitelmaa, joka saattaisi minut täältä korvesta, josta lähin baarikin ja kauppa ovat yli kolmen kilometrin päässä.
Ei ole minun paikkani, ankara mietitä päällä, miten selvitän itseni Pattikselle ja aivan yksin.
Kerron aikanaan, mikäli lösin oivallisen ratkaisun!
Ossi