Itsemurhan suunnittelijat>>

Älkää... toistan: ÄLKÄÄ tehkö sitä vielä. Elämä saattaa muuttua aivan vain parin päivän päästä paremmaksi, tai sitten ei.

En tiedä kuinka paskasti kullakin menee elämässä ja ne joilla oikeasti menee korjaamattoman paskasti, niin voin vain sanoa: että olette täysin oikeutettuja haluun kuolla.

Mutta pysähtykää ensin hetkeksi ja miettikää edes sitä yhtä läheistä josta välität... Otappa puhelin kauniseen käteen ja laita viestiä, tai soita. Kysy häneltä ''mitä tekisit jos minä kuolisin?'' Mitä luultavimmin saat kuulla erilaisia surupuheita joiden perimmäinen ajatus on, että hän ei halua sinun kuolevan. Tämän tärkeän ihmisen takia sinun tulisi yrittää pärjätä... hakea apua tai ottaa apua vastaan. Sinun ei tarvitse sietää pahaa oloasi yksin.

(anteeks mun selitys taidot ja äikkä kusee xC )

Laittaisin tähän mun puhelinnumeron mutta koska maailma ja ihmiset, niin en voi.

Edelleenkin te saatte tuntea että elämä on raskasta ja te saatte tuntea halua kuolla, vaikka se itsekästä onkin. Mutta hei! ainakin mulle sanottiin ala_asteella jos kantelin, että pidä ensin huoli omista asioista. Teidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että haluatte kuolla, mutta pyydän: harkitkaa ja pohtikaa itsemurhaa useaan kertaan ennenkuin mietitte sen tekemistä.

Itse itsemurhaa yritin ja epäonnistuin oman pelkuruuteni takia... nykyään en halua ajatella että niin tapahtui, koska se ahdistaa. Ja minuun sattuu kun ajattelen kärsimystä jonka läheiselleni aiheutin yritykselläni...




Kuolema on surullista, mutta myös vapauttavaa. Älkää tappako itseänne, mutta jos sen päätätte tehdä ÄLKÄÄ tunteko syyllisyyttä. Hakekaa apua... keneltä tahansa.
6176
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Mun tekee huonoo lukee noita teidän suruvirsiä täällä, kun mä vaan pystyn kuvittelemaan kuinka pahalta teistä tuntuu... Kumpa mä vaan voisin laittaa teidät kaikki jonoon ja halata joka ikistä. Ja sanoo että kyllä se siitä vielä paranee ~

Äänestä
  • Samaistun tuohon. Mul meni huonosti kunnes kaveri tajus. Ja pitkää sen jälkeenki. Nyt oon päässy ongelmastani ja oon ottanu velvollisuudekseni huolehtii muista kosk muaki autto joku.

    Äänestä

Hei!
Olen pahoillani kaikesta kokemastasi. Voisimmepa olla avuksi. Muita auttavia palveluita ovat esimerkiksi tukinet.net, koulu, lääkäri ja akuutissa tilanteessa 112. On mahdollista, että sinua on vaivannut masennus. Masennusta osataan hoitaa.
Jos haluat, voit kirjoitella: [email protected]. Viestit luetaan noin kerran viikossa.
Tsemppiä!

Äänestä

Paras apu on puhuminen.

Äänestä

Kolme vuotta jatkunut yksinäisyys, joten hyvinki voi muuttua.

Äänestä

Siis puhut asiaa vaikka ryvin itsesäälissä ja masennuksessa nousin sieltä jotenkin netti frendit autoivat siinä

Äänestä

Kommentoi aloitusta


SurullinenTyttö kirjoitti:

Älkää... toistan: ÄLKÄÄ tehkö sitä vielä. Elämä saattaa muuttua aivan vain parin päivän päästä paremmaksi, tai sitten ei.

En tiedä kuinka paskasti kullakin menee elämässä ja ne joilla oikeasti menee korjaamattoman paskasti, niin voin vain sanoa: että olette täysin oikeutettuja haluun kuolla.

Mutta pysähtykää ensin hetkeksi ja miettikää edes sitä yhtä läheistä josta välität... Otappa puhelin kauniseen käteen ja laita viestiä, tai soita. Kysy häneltä ''mitä tekisit jos minä kuolisin?'' Mitä luultavimmin saat kuulla erilaisia surupuheita joiden perimmäinen ajatus on, että hän ei halua sinun kuolevan. Tämän tärkeän ihmisen takia sinun tulisi yrittää pärjätä... hakea apua tai ottaa apua vastaan. Sinun ei tarvitse sietää pahaa oloasi yksin.

(anteeks mun selitys taidot ja äikkä kusee xC )

Laittaisin tähän mun puhelinnumeron mutta koska maailma ja ihmiset, niin en voi.

Edelleenkin te saatte tuntea että elämä on raskasta ja te saatte tuntea halua kuolla, vaikka se itsekästä onkin. Mutta hei! ainakin mulle sanottiin ala_asteella jos kantelin, että pidä ensin huoli omista asioista. Teidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että haluatte kuolla, mutta pyydän: harkitkaa ja pohtikaa itsemurhaa useaan kertaan ennenkuin mietitte sen tekemistä.

Itse itsemurhaa yritin ja epäonnistuin oman pelkuruuteni takia... nykyään en halua ajatella että niin tapahtui, koska se ahdistaa. Ja minuun sattuu kun ajattelen kärsimystä jonka läheiselleni aiheutin yritykselläni...




Kuolema on surullista, mutta myös vapauttavaa. Älkää tappako itseänne, mutta jos sen päätätte tehdä ÄLKÄÄ tunteko syyllisyyttä. Hakekaa apua... keneltä tahansa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu