Jos tää alkais kirjotteleen tänne tai jonku kaa, niin tää ainakin toivois, että nää sitte joskus tapais. Ja jos nää sitte joskus tapais, niin tää ainaski haluis mennä viekkuun oikein lähelle, nuuhkia kaulaa ja vähä näykkästä. Sitte tää laittais simmut kiinni ja odottelis vähän aikaa. Jos se ei lähtis karkuun, niin olis aika hyvä. Jos tätä alkais pikkasen jännittää silleen että olis vähä hankala hengittää, niin olis vielä parempi. Jos sitäki alkais jännittää ja kutittaa vatsanpohjasta, niin olis tosi paras. Sitte tän olis pakko sanoo: "aih". Ei tää tiedä mistä se sana tuli. Se vaan tuli vaikkei mihinkään ottanu kipeetä.
Vaikka tää on viilee, tällä on sivupersoona joka ei oo viilee. Pienenä ku tää oli jotaki viis tää luuli, että se on suojelusenkeli ja se kulkee koko ajan tän takana. Tälle oli pyhäkoulus heitetty semmosta stoorii. Sitte kerran ku tää oli hiihtääs, niin tää päätti ottaa selvää siitä tyypistä, suojelusenkelistä. Alkoi nimittäin ottaa pattiin kun vaikka kuinka nopeesti käänsi päätä ja kurkkas, niin tää suojelusenkelihemmo ehti aina haneen. No tää sitte hiihti aivan ku ei mitää. Lauleskeli vaan jotaki possubiisii ja oli viilee. Ei yhtään kurkkinu taakse. Sitte ku tää oli varma, että suojelusenkelin tarkkaavaisuus on taatusti herpaantunu, niin tää veti porkalla täysii taakse. Arvaat varmaan jo. Ei sielä mitää ollu. Ei osunu mihinkään. Varmaan olis osunu jos olis ollu, tää veti niin nopeesti ja tosi kauas. Voit sä kuvitella. Tää oli vetäny viis vuotta dialogii ittensä kaa vaikka luuli, että juttelee oikeesti sen suokelusenkelihemmon kaa. Vittu kusettivat pyhäkoulus tätä. No kuiteski, tää oli jo niin tottunu siihen jutskaamiseen, ettei tää lopettanu sitä vaikkei suojelusenkeliä ollukkaa, vaan tää jatkoi juttelemista ittensä kaa. Sitte myöhemmin tää alkoi ajatella, että se on tän sivupersoona tai joku semmonen muu skitso juttu.
Enivei, nyt tää alkoi taas vetää dialogia ittensä kaa siitä kohdasta ku tää oli sanonu just: "aih" vaikka ei ottanu kipeetä.
Sivupersoona: "No hei haloo, ottipas. Siihen punaseen palloon joka pomppii tuolla kylkiluiden alla."
Tää: "Kato joo. Se onkin pitäny vähä taukoo pomppimisesta. Tää ei oo oikein muistanu koko kuulaa."
Sivupersoona: "Siellä se kuitenki on. Onneks sä et oo myyny sitä vielä. Tai jos oot, se on vissiin palautettu ku siinä oli jotaki vikaa tai se ei toiminu."
Tää: "No just joo vikaa hei. Noi ei vaan oo osannu käyttää sitä. Se mikään yleiskone oo joka pörrää ku painaa buttonia. Sitä täytyy pompottaa jatkuvasti niin ettei se pysähdy välillä."
Sivupersoona: "Ehkä sun pitäis pompottaa sitä ittekki vähä. Se ei varmaan toimi jos vaan yks pompottaa."
Nonii. Tommosen dialogin tää sitte veti. Jos nää sanois "aih" ja näillä pomppis, niin tää ainakaa ei antais pallojen pysähtyä. Ever.
Sen pituinen se. Toivoo M42
Vaikka tää on viilee, tällä on sivupersoona joka ei oo viilee. Pienenä ku tää oli jotaki viis tää luuli, että se on suojelusenkeli ja se kulkee koko ajan tän takana. Tälle oli pyhäkoulus heitetty semmosta stoorii. Sitte kerran ku tää oli hiihtääs, niin tää päätti ottaa selvää siitä tyypistä, suojelusenkelistä. Alkoi nimittäin ottaa pattiin kun vaikka kuinka nopeesti käänsi päätä ja kurkkas, niin tää suojelusenkelihemmo ehti aina haneen. No tää sitte hiihti aivan ku ei mitää. Lauleskeli vaan jotaki possubiisii ja oli viilee. Ei yhtään kurkkinu taakse. Sitte ku tää oli varma, että suojelusenkelin tarkkaavaisuus on taatusti herpaantunu, niin tää veti porkalla täysii taakse. Arvaat varmaan jo. Ei sielä mitää ollu. Ei osunu mihinkään. Varmaan olis osunu jos olis ollu, tää veti niin nopeesti ja tosi kauas. Voit sä kuvitella. Tää oli vetäny viis vuotta dialogii ittensä kaa vaikka luuli, että juttelee oikeesti sen suokelusenkelihemmon kaa. Vittu kusettivat pyhäkoulus tätä. No kuiteski, tää oli jo niin tottunu siihen jutskaamiseen, ettei tää lopettanu sitä vaikkei suojelusenkeliä ollukkaa, vaan tää jatkoi juttelemista ittensä kaa. Sitte myöhemmin tää alkoi ajatella, että se on tän sivupersoona tai joku semmonen muu skitso juttu.
Enivei, nyt tää alkoi taas vetää dialogia ittensä kaa siitä kohdasta ku tää oli sanonu just: "aih" vaikka ei ottanu kipeetä.
Sivupersoona: "No hei haloo, ottipas. Siihen punaseen palloon joka pomppii tuolla kylkiluiden alla."
Tää: "Kato joo. Se onkin pitäny vähä taukoo pomppimisesta. Tää ei oo oikein muistanu koko kuulaa."
Sivupersoona: "Siellä se kuitenki on. Onneks sä et oo myyny sitä vielä. Tai jos oot, se on vissiin palautettu ku siinä oli jotaki vikaa tai se ei toiminu."
Tää: "No just joo vikaa hei. Noi ei vaan oo osannu käyttää sitä. Se mikään yleiskone oo joka pörrää ku painaa buttonia. Sitä täytyy pompottaa jatkuvasti niin ettei se pysähdy välillä."
Sivupersoona: "Ehkä sun pitäis pompottaa sitä ittekki vähä. Se ei varmaan toimi jos vaan yks pompottaa."
Nonii. Tommosen dialogin tää sitte veti. Jos nää sanois "aih" ja näillä pomppis, niin tää ainakaa ei antais pallojen pysähtyä. Ever.
Sen pituinen se. Toivoo M42
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä anna sen sivupersoonan pettyy...jatka ettimistä...
Elämä on itsensä kanssa keskustelua. Sarkasmi ja ironia ovat vaikee laji. Hyvin onnistuit. Et ole ainoa... N35
vitsi että osasit kirjoitaa hyvin, tuo on todella totta tiedän tunteen...auts!, kuinka kaipaan "viekkuun" toisen ihmisen,jonka lähellä ois niin lämmin ja ihana olla...
vaan taas kävi niin ettei se olekaan totta se mitä toinen kertoi ja näytteli... :(