Aina puhutaan luomisen tuskasta mutta entäpä luomisen vimma? Se kavalainen iskee mulla aina toisinaan ja aina kun olis muutakin tekemistä. Töissä vatsaa kourii kun luomisen vimma oikein kovasti möyrii päässä. Pitäis töitäkin tehdä mutta ei pysty kun niin vimmattaa luoda. Olenko ainoa tässä maailmassa joka näin ajattelee? Miten muut kokee? Onko teillä vimmattu tarve luoda?
Luomisen vimma iskee kuin miljoona volttia
Taireminister
651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On.
Jos kirjoitan, kirjoitan täysillä ja kaikki muu maailmassa ja elämässä vain häiritsee kirjoittamista. Ja sitä raivoa, jos joku kehtaa keskeyttää kirjoittamisen! Myönnän olevani sietämätön taitelijaluonne :)
Jos en kirjoita, piirrän, maalaan, neulon, virkkaan, sisustan, teen istutuksia puutarhassa, järjestelen purnukoita äärimmäisyyksiin asti, eivätkä ne ikinä ole täydellisesti. Kaappien järjestely on myös yksi intohimoni, eikä sitäkään saa keskeyttää.
Kun ryhdyn tekemään jotain, teen sen täydellä antaumuksella. Enkä voi olla tekemättä mitään luovaa tai muuten räjähdän. Vähintäänkin rähjään. Tai alan laulaa, mikä saattaa aiheuttaa nurinaa naapurissa. Kirjoituksen kanssa on ajatuskatkoksia, joten neuloin pipon. Ongelma ei ratkennut, joten nyt neulon toisen pipon. Jos solmu ei vieläkään aukea, alan piirtää.
Kun vimma iskee niin silloin on painettava hommaa ja jätettävä kaikki muu taka-alalle. Mulla ainakin se on niin parasta aikaa kirjoittaessa. Tuntuu ettei väsykään paina vaikka kirjoittais yötä myöten. Ja näkee hurjana vaivaa että pääsee kirjottaan rauhasa. Ainoa huono puoli on että joskus se vimma sitten päättyy ja mulla nousee selkeesti seinä pystyyn heti sen jälkeen. Ja sitten ollaan että mitäs nyt. Ja tekstiä ei tunnu syntyvän millään. Aivot vetää vimmat ja luomishommelit taas balanssiin.
sillälailla voi kyllä käydä että kun on aikansa jotain aihetta miettinyt. yleensä siis aika pitkän aikaa. niin jossain vaiheessa aiheen pohdinta saavuttaa tietyn rajan ja kirjoittamisen padot murtuvat kerralla ja kaikki pitäis äkkiä saada kirjoitettua ylös. ilmeisesti sitä vimmaa sitten. tai alkuinnostusta.
Mä oon ite aina sanonu, et muhun iskee inspiraatio, ku käy tolleen. Harmi vaan, et toi kirjottamisvimma iskee yleensä, just silleen, ku pitäis oikeesti tehä jotaan ihan muuta. Kerrankin olin kaks viikkoo yhen mun kirjotusprojektin pauloissa, kirjotin vaa, enkä ees tajunnu kui kauan sitä si loppujen lopuks tein, sit vast jälkeempäin aloin kattoo kuin paljo olin saanu aikaseks:D
Kun vimmalla kirjoittaa, siitä tulee usein juostenkustu...
tai luomisen kustu?