Ajattelin, että jos lähden ulos ja tanssailen siellä, niin enköhän unohda sinut ja sen jälkeen voisin vaan nauraa hölmölle ihastukselleni...
mutta mutta, jotkut ihmiset on sittenkin luotu toisilleen ja toiset ei tunnu miltään. Tämä on ihan pimeetä. Miten mä voin kaivata sua, kun me ei olla nähty kun kerran, eikä enää ikinä luultavasti nähdä.
Elämä on epäreilua ja kummallista. Jos sä nyt olisit täällä, saisit suukon.
mutta mutta, jotkut ihmiset on sittenkin luotu toisilleen ja toiset ei tunnu miltään. Tämä on ihan pimeetä. Miten mä voin kaivata sua, kun me ei olla nähty kun kerran, eikä enää ikinä luultavasti nähdä.
Elämä on epäreilua ja kummallista. Jos sä nyt olisit täällä, saisit suukon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sun kirjotukses olis voinu olla mun, siinä tiivistyy kaikki oleellinen.
Kuinka voi olla mahdollista että kesällä kerran tavattu ihminen voi jäädä mieleen pyöriin niin ettei pysty keskittyyn mihinkään muuhun... Ja etenkin se kaipaus.. miten yhteen ihmiseen voi kiintyä niin paljon yhden illan perusteella että sen jälkeen muut ei tunnu miltään..
Ja kun se mahdollisuus että nähtäis vielä on samaa luokkaa kun saisi lotossa täysosuman niin yritäpä siinä sitten elellä iloisesti hymyillen...=(
että vaikka sitten saisi sen täysosuman ja onnistuisi tapaamaan, on tiellä vielä paljon muitakin mutkia. ei ole helppoa ei. ja silti haluaisin... onko tässä mitään järkeä?
on ja ei ole...eipä silti että järjellä ja tunteilla olisi muutenkaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta jos onnistuisi tapaamaan, niin ehkäpä sen "täydellisen miehen" (mun tapauksessa) lumekuva katoaisi eikä jokaista vastaan tulevaa vertais automaattisesti tähän mieheen. Nimittäin rima on nykyisin aika korkeella..
Olis ollut sit edes yksipuolista ihastusta niin olis paljon helpompi yrittää unohtaa!
En halua täydellistä miestä, haluan epätäydellisen ja sitä, että on joku jonka kanssa voi jakaa juhlaa ja arkea.
kenelle suukko oli tarkoitettu, mutta voisimpa suukon suikkaista suulle.
jos se oli puoliksikaan yhtä pehmeä kuin viimeksi sitä voi muistella pitkään...
"punastuu"
Milloin tapasit 'soulmate:si' tämän ainokaisen kerran? Mikä sai sinut tuntemaan, että olette luodut toisillenne?
jos ja kun tapaat sielunkumppanin se on samantien menoa. ei mitään väliä sillä, onko kumppani haaveiden prinssi vai sammakko... se on vaan siinä. auts. enpä uskonut, että mulle käy näin. tapasimme joitain viikkoja sitten ja luutavasti ei enää siis ikinä. NIIIIIIIIN EPÄREILUA!!!!!!!!!!!!!!
Miksi luulet, että uudelleen kohtaamisen todennäköisyys on lottovoiton luokkaa? Mietin vain edelleen voisinko olla ihastuksesi kohde :)
... en kuitenkaan usko löytäväni häntä täältä. Ja se, miksi emme enää kaiken todennäköisyyden mukaan tapaa, johtuu siitä, että asumme ihan eripuolella Suomea. Näin on valitettavasti. Surullista.
Voisitko se olla sinä?:)
Miten on?
enempi savonmaalla. no, huhuileva löytää, onnea etsinnällesi... kuin myös minun.
Hmm.., vähän on tutun kuulosta, siis eri puolilta suomea ja sinä savonmaalta, minä etelämpää:))
minä täältä etelästä ja kaivattu savosta. olisipa osunut.