Puut eivät ole haavoilla,
olleet enää aikoihin
sillä kukaan ei kaarnalaivoja
ole veistellyt ikuisuuksiin.
Istun joen varrella
vaalealla kalliolla,
ympärillä kesätuuli
vehreyden
ja muistoni saa
väristen elämään.
Virta nuolee kalliota
kuin musta kulta.
Pinnalla kaukana
pysähtyneessä ajassa
kaksi joutsenta
muistuttaa sydämen muotoa.
Jossain kesänlintu laulaa,
ja päivä hiljalleen
tummenee iltaan
eikä ole mitään rauhallisempaa
eikä kauniimpaa
kuin ne maisemat
jossa joskus kaarnalaivat matkaa.
Ehkä lähetän sinulle kaarnalaivan
tai pullopostin sillä
musta virta matkaa
omia menojaan
merelle missä sinä
ehkä
tai et
tai ehket edes halua
viestiäni nostaa
vaan jatkat matkaasi kauas
kauemmaksi,
ja minä
kalliolla yksin
vain musta virta seurana
ja puut haavoilla.
olleet enää aikoihin
sillä kukaan ei kaarnalaivoja
ole veistellyt ikuisuuksiin.
Istun joen varrella
vaalealla kalliolla,
ympärillä kesätuuli
vehreyden
ja muistoni saa
väristen elämään.
Virta nuolee kalliota
kuin musta kulta.
Pinnalla kaukana
pysähtyneessä ajassa
kaksi joutsenta
muistuttaa sydämen muotoa.
Jossain kesänlintu laulaa,
ja päivä hiljalleen
tummenee iltaan
eikä ole mitään rauhallisempaa
eikä kauniimpaa
kuin ne maisemat
jossa joskus kaarnalaivat matkaa.
Ehkä lähetän sinulle kaarnalaivan
tai pullopostin sillä
musta virta matkaa
omia menojaan
merelle missä sinä
ehkä
tai et
tai ehket edes halua
viestiäni nostaa
vaan jatkat matkaasi kauas
kauemmaksi,
ja minä
kalliolla yksin
vain musta virta seurana
ja puut haavoilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet lahjakas ok
Mustassa virrassa
kaarnalaivan valkoinen purje
Puut haavoilla
näet kukkien loiston.
Pimeydessä
ei kannata kysyä
sen mielipidettä auringosta
Mihin vie tie?
Kukka vain loistaa kesässä.
Joten kysy sydämeltä
vieläkö sitä huvittaisi
valaista,loistaa
ja kuka saa sen roihuamaan.
Ja se vastaa!
Upeita runoja!
Kaunis runo, ja jotain tuttua:). Ikävä häntä S.
Hyvä :)
Kaunista. En ole merellä. Pullopostin poimisin. Toivottavasti joku hyvä ihminen löytää runosi, ja sydämesi. Tai mieluummin. Ole sinä se, joka paikkaa puiden haavat, lähtee merelle ja löytää jonkun toisen sydämen? Onni omissa käsissä. :)
Merellä seilasin jo pari vuotta mutten siellä koskaan löytänyt majakan valoa. Sattumalta päädyin takaisin maalle joen rantaan. Merelle varmaankin tulen myöhemmin lähtemään uudestaan. Sellainen matkaajan veri kiertää suonissani. En sitten tiedä kuinka löytää kenenkään, varsinkaan tietyn, sydäntä koska toisin kuin täällä palstalla, todellisuudessa ei mikään mene toiveiden mukaan. Vaikka kohtaisinkin erään ihmisen, niin en keksi kyllä mitään keinoa miten päätyä yhteiseen ja kahdenkeskiseen hetkeen. Kiitos viestistä kuitenkin.