Olen 25 v nuori nainen, joka asuu yksin lemmikkien kanssa.En tiedä mikä mua vaivaa. Olo on tyhjä ja ahdistunut. Viiltelen vuodesta toiseen, välillä taukoa ja yritän laihduttaa huonoin menestyksin. Oon kyllä käynyt töissä, siivonnut ja pessyt pyykkiä,hoitanut lemmikit, mutta mikään ei tunnu miltään. Syön masennuslääkettä ja nyt aloitin tasaavan ja sen pitäisi auttaa voimakkaisiin mielialavaihteluihin. No mulla on epävakaa persoonallisuus ja kärsin kroonisesta tyhjyyden tunteesta ja siihen ei aina auta mikään. Usein shoppailen, juon, herkuttelen, viillän ja runoilen tai kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, jos tulee sellainen olo.
Olen eronnut 2kk sitten pitkästä suhteesta kihlatun kanssa ja menin säätää toisen kanssa ja petin häntä. Olen hirveä tiedän sen. Nyt tää uusi istuu vankilassa ja mulla on häntä ikävä ja ei olla nähty moneen kuukauteen. Mulla ei ole kuin miespuolisia kavereita ja en näe välillä itsessäni kauneutta tai laihuutta, vaikka muut näkisi. Olen ahminut ja oksentanut joskus menneisyydessä. Mulla on terapiaa säännöllisesti ja olen ollut kahvilassa pitkään kuntouttavassa työtoiminnassa. Välit vanhempiin vaihtelee ja muihinkin ihmisiin.
Tarvin koko ajan äärikokemuksia jostain. Minulla on myös yo-tutkinto ja lasten alalta ammattitutkinto, mutta ei se auta tähän masennukseen. Nyt tekee mieli usein luovuttaa ja jäädä sänkyyn makaamaan ja ei hymyilytä tää tilanne, kun erosin omaa hölmöyttä ja suhteessa oli ongelmia ja uuden vankilaan meno ja muutenkin tää yksin asuminen kotityöt, rahaasiat ja kaksi kania. No mulla on myös keskittymisvaikeuksia ja muistiongelmia ja joskus uniongelmia ja levottomat jalat. Tulen jotenkin toimeen rahallisesti, mutta syömiset ahdistaa ja en kestä välillä lihavuuttani.Tää kaikki on pahentunut kun exä lähti ja tuntuu, etten pysty sitoutumaan enää keneenkään. Mielialan vaihtelut ja impulsiivisuus on ongelmia.
En saa yleensä itkettyä ellen viiltele ja suoritan elämää ja tää ei oo enää kivaa. Välillä mietin oonko edes elossa. Mulla on yksinäinen olo ja olen haalinut materiaalia. Luottotiedot on mennyt ja velkaa on ja yhteen siskoon ei oo ollut moneen vuoteen välejä. Mitä teen oikein? Välillä tekee mieli päättää kaikki kun masentaa ja tunteet on joko, että en tunne mitään tai sitten tunnen liikaa.
Lapsuudessa on ollut väkivaltaa, iskän alkoholismia ja seksuaalista lähentelyä. Eli mul on kuori ja maski kunnossa, mutta sisältä kärsin paljon ja en osaa kai puhua oikein psykologillekaan syvimpiä tunteitani. Odotan, että tää mies vapautuisi vankilasta ja voitaisiin tutustua paremmin toisiimme. En oo niin masentunut, etten kykenisi töihin tai kotiaskareisiin, mutta kaikesta on kadonnut ilo. Saan kaupassa käytyä ja laskut maksettua ja lemmikit on tyytyväisiä ja hyvin hoidettuja, joten kai mulla joku tarkoitus on. Kesä on ulkona ja luonto kauneimmillaan.
Olen eronnut 2kk sitten pitkästä suhteesta kihlatun kanssa ja menin säätää toisen kanssa ja petin häntä. Olen hirveä tiedän sen. Nyt tää uusi istuu vankilassa ja mulla on häntä ikävä ja ei olla nähty moneen kuukauteen. Mulla ei ole kuin miespuolisia kavereita ja en näe välillä itsessäni kauneutta tai laihuutta, vaikka muut näkisi. Olen ahminut ja oksentanut joskus menneisyydessä. Mulla on terapiaa säännöllisesti ja olen ollut kahvilassa pitkään kuntouttavassa työtoiminnassa. Välit vanhempiin vaihtelee ja muihinkin ihmisiin.
Tarvin koko ajan äärikokemuksia jostain. Minulla on myös yo-tutkinto ja lasten alalta ammattitutkinto, mutta ei se auta tähän masennukseen. Nyt tekee mieli usein luovuttaa ja jäädä sänkyyn makaamaan ja ei hymyilytä tää tilanne, kun erosin omaa hölmöyttä ja suhteessa oli ongelmia ja uuden vankilaan meno ja muutenkin tää yksin asuminen kotityöt, rahaasiat ja kaksi kania. No mulla on myös keskittymisvaikeuksia ja muistiongelmia ja joskus uniongelmia ja levottomat jalat. Tulen jotenkin toimeen rahallisesti, mutta syömiset ahdistaa ja en kestä välillä lihavuuttani.Tää kaikki on pahentunut kun exä lähti ja tuntuu, etten pysty sitoutumaan enää keneenkään. Mielialan vaihtelut ja impulsiivisuus on ongelmia.
En saa yleensä itkettyä ellen viiltele ja suoritan elämää ja tää ei oo enää kivaa. Välillä mietin oonko edes elossa. Mulla on yksinäinen olo ja olen haalinut materiaalia. Luottotiedot on mennyt ja velkaa on ja yhteen siskoon ei oo ollut moneen vuoteen välejä. Mitä teen oikein? Välillä tekee mieli päättää kaikki kun masentaa ja tunteet on joko, että en tunne mitään tai sitten tunnen liikaa.
Lapsuudessa on ollut väkivaltaa, iskän alkoholismia ja seksuaalista lähentelyä. Eli mul on kuori ja maski kunnossa, mutta sisältä kärsin paljon ja en osaa kai puhua oikein psykologillekaan syvimpiä tunteitani. Odotan, että tää mies vapautuisi vankilasta ja voitaisiin tutustua paremmin toisiimme. En oo niin masentunut, etten kykenisi töihin tai kotiaskareisiin, mutta kaikesta on kadonnut ilo. Saan kaupassa käytyä ja laskut maksettua ja lemmikit on tyytyväisiä ja hyvin hoidettuja, joten kai mulla joku tarkoitus on. Kesä on ulkona ja luonto kauneimmillaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koita pärjäillä. Halusin vain sanoa että se ei ole sinun syysi että tunnet noin ja tilasi on noin raskas. Yritä jaksaa. Mukava kuulla kuitenkin että käyt terapiassa. Kannattaa ehkä hänelle puhua fiiliksistäsi? :)
Miten kuvittelet voivasti tuntea jotain, jos käytät alias masennuslääkkeitä? Kai olet tietoinen, että niin sanotut masennuslääkkeet toimivat poistamalla tunnekokemukset. Siihen niiden masentuneisuutta "parantava" vaikutus perustuu. Monet kuvailevat aineen vaikutuksen alaisena olemista tyhjyyden, tunteettomuuden ja apatian termein. Sen lisäksi olet ottanut vielä päälle alias mielentasaajia, jotka entisestään 'lobotomoivat' ihmisyyttäsi. Jos haluat joskus vielä kokea jotain on syytä harkita huumausaineiden käytön lopettamista.
Ihmisten pitäisi oppia selvittämään minkä vuoksi ovat pahalla mielellä ja masentuneita eikä pyrkiä lamaamaan tunteitaan pois. Saahan niin tehdä, mutta varsin älytöntä on jälkikäteen valittaa sitten, kun ei mitään enää tunne. Psykoaktiivisten aineiden, kuten "masennuslääkkeiden" käyttöön liittyy aina aivovaurioiden riski eikä ole harvinaista, että tunteettomuus ja apatia jäävät pysyviksi lopettamisen jälkeenkin.
Minulla on sellainen käsitys että masentuneet tuntevat liiankin herkästi kaikki tunteet ja siksi kehittävät puolustusmekanismina sen että etäännyttvät kipeät tunteet pois itsestä. Todellisuudessa siis masentuneet eivät ole ''tunteettomia'' vaan tuntevat voimakkaammin kuin muut, - niin voimakkaasti että se tekee kipeää. Siksi tunteet täytyy lohkoa pois että jaksais elää. Tunteiden köyhyys ei mielestäni kaikilta osin johdu lääkkeistä vaan on masennukseen liittyvä eräs piirre. Aloittajalle sanoisin, että nyt olisi aika rauhoittaa elämä kaikilta osin. Sanoit että juot. Masennus ja alkoholi ovat erittäin huono yhdistelmä! Tiedän että viina helpottaa oloa. Mutta entä seuraavana aamuna? Alkoholi pahentaa masennusta. Ja sitten tuo miesystävä. Miksi hän on vankilassa? Onko hän hyväksi sinulle ja elämällesi vai aiheuttaako hän lisää stressiä joka muuten on myrkkyä masentuneelle? Jos rauhoitat elämäsi, poistat siitä kaikki stressitekijät, ja elät mahdollisimman tyyntä elämää lemmikkiesi kanssa, ajatuksesikin kirkastuvat. Silloin ei sinun enää tarvitse hakea äärimmäisiä kokemuksia viiltelyineen ja juomisineen vaan alat nähdä kirkkaammin ja kykenet jäsentämään elämääsi selkeämmin. Puhu terapeutille rehellisesti lapsuudestasi. Ja vaikka jotkut näillä palstoilla kirjoittavatkin lääkkeitä vastaan, minun mielipiteeni on, että joskus mieltä tasaavat lääkkeet ovat toisinaan hyvinkin tarpeen. Sanot itsekin että mielialan vaihtelut ja impulsiivisuus tuottavat ongelmia. Kun saat elämän rauhoitettua voit jättää tasaavat pois. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Annat ihan hölmöjä ohjeita. Kyseessä ei ole ihan tavallinen masentunut. Lapsuudessa koettu seksuaalinen häirintä ja tähän liittyvä viharakkaussuhde omaa isää kohtaan näkyy vaikeina persoonallisuuden oireina missä viha kohdistuu välillä isään välillä itseen, välillä johonkin muuhun ja vihaa seuraa syyllisyys. Henkilö ei kestä näitä tunteita joten pakenee elämäänsä alkoholiin, seksiin, milloin mihinkin. Sama tunne kuitenkin aina palaa ja todellisuuden voi unohtaa vain hetkeksi, mikä johtaa siihen että elämästä puuttuu pitkäjänteisyys ja se on kaaottista. Ei ole erityisen fiksua antaa käytännön ohjeita, koska ne eivät mitenkään liity asiaan. Ilman miesystävää ja alkoholia henkilö kohtaisi tyhjyyden mikä voisi johtaa pahaan itsetuhoisuuteen.
Ainoa fiksu keino parantua on pitkäkestoinen terapia jossa henkilö hyväksyy tapahtuman eikä hänen tarvitse olla aikuinen vaan saa käydä ne vaikeat asiat lävitse ilman pelkoa siitä että olisi itse millään tapaa syypää mihinkään.
Henkilöllä oli jo lääkitys ja se ei merkittävästi auta, kuten siinä luki, koska ne alkuperäiset ongelmat eivät ole hävinneet minnekään. Tietenkään sitä ei kannata lopettaakaan, koska siitä seuraa vielä pahempi tilanne.
Masennus ja alkoholi on ihan yhtä ellei parempi yhdistelmä kuitenkin kuin masennus ja SSRI. Ei aleta tekopyhiksi. Jos kritisoidaan alkoholin käyttöä niin kritisoidaan sitten SSRI-käyttöäkin, tai ei ainakaan tuomita sitten niitä jotka kritisoivat, tai ei kritisoida sitten kumpaakaan.
Omaa masennusta/ ahdistusta alkoholi ei pahenna. Ei tosin parannakaan.
Alkon käyttö kyllä kohtuuden rajoissa.
Sillä, olenko vaikkapa 2 vk ilman ensimmäistäkään olutta, ei ole positiivista vaikutusta ahdistukseeni.
Jos saisin alkoa kurkustani enemmän alas, joisin.
Pääsisi edes hetkeksi todellisuutta pakoon.
Nyt tökkää usein jo sen yhden oluen jälkeen.
Nuo SSRI:t ja neuroleptit kyllä tasaa mieltä.
Ilo on tuntematon käsite.
Tyhjyyden tunnetta ei kuitenkaan noilla lääkkeillä pois saa.
jaa no nuoruus on laaja käsite.
"Nuo SSRI:t ja neuroleptit kyllä tasaa mieltä."
väärin.
sivuvaikutuksia täynnä, pysyviä!
Useat masennusta sairastavat helpottavat oloaan alkoholilla ja helpottaahan se, hetkeksi aikaa. Mutta masennus, psyykelääkkeet ja viina on paha yhdistelmä. Tämän on moni elänyt todeksi. Siksi sanonkin että masennusta sairastavan pitäisi välttää viinaa. Eikä tässä ole kyse moraalisaarnasta ja tekopyhyydestä. Ja ssri:lääkkeiden haittavaikutuksia ja viinankäyttöön liittyviä haittoja ei pidä verrata toisiinsa, ne ovat eri asioita. Olen vakaasti sitä mieltä että oloa helpottaa nimenomaan viinankäytön vähentäminen/ lopettaminen, ja elämän rauhoittaminen, stressin vähentäminen. Olen tämän itse kokenut näin, en muuten kirjoittaisi tällä tavoin.
Kiitos vinkeistä. Kyllä tää tästä päivä kerrallaan. Työt ja lemmikit auttaa jaksamaan. Miesystävä istuu tutkintavankeudes sairaist pedofiili syytöksist kuulemma syytön. Tyhjyyden tunne on ehkä pahin jota lääkitsen eri keinoin. En ole alkoholisti ja en yleensä juo viinaa olutta ja siideriä. Lääkityksenä menee masennuslääke ja tasaava. Joo kaikkea oon elämässä kokenut ero, tän miesystävän vankilaan meno, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa iskän osalta, koulukiusaust ja syrjintää, potkuja ja kesken menneitä opiskeluja tai etten pääse sisään kouluihin. No elämä on.
Jos itse eläisin tuollaista elämää: ryyppäämistä, uskottomuutta, ym. niin en todellakaan eläisi ja olemassaolo olisi onttoa. Ei tuollainen poukkoilu ja koheltaminen alamaailmassa sisintä ruoki ja eihän se ole mitään ihmiselämää.
En tuomitse sinua vaan vastaan rehelliseen kysymykseesi. Saan käsityksen, että liikut piireissä jossa vietetään hällä väliä elämää: ryypätään, tehdään rikoksia.
Olet todella rikkinäinen ihminen, et paha. Menneisyys on painolastina ja et ole saanut minuuttasi kokoon. Et ole tyhmä ja paha ihminen. Sinussa on ainesta ihan mihin vain. Aina on mahdollisuus kehittyä ja mennä eteenpäin. Ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi.
Taviaan Isä voi luotsata elämääsi selville vesille. Tarvitset varmaan myös ammattimaista terapiaa.