Kahden kesken jääminen toisen kanssa pelottaa.

Kärsin valtavasti eräästä ongelmasta.
En muista milloin tää on alkanut, mutta ei mulla kyllä nuorempana näin ollut vaikeuksia selviytyä.
Asia on nimittäin se, että panikoin kun joudun toisen ihmisen kanssa kahdestaan johonkin tilanteeseen. Tilanne voi olla ihan normaali vaikka kauppareissu ystävän kanssa tai jos joku pyytää tupakalle mukaan.
En jotenkin osaa olla oma itseni, pelkään kiusallista hiljaisuutta ja sitä että en osaa puhua normaalisti toisen kanssa.
Tämä näkyy kaikkialla elämässäni ja tuo valtavaa haittaa.
Esimerkiksi töissä keksin aina jo aamulla kourallisen tekosyitä, ettei minun tarvitsisi mennä työkaverin kanssa samaa matkaa kotiin. Myös ruokatunnit ja tauot ovat tuskaa, jos paikalla on vain yksi työntekijä minun lisäkseni.
Tätä tapahtuu myös ihan lähimpien ystävien kanssa, joskin se ei ole niin pahaa. Tuntuu vaan että jos ollaan porukassa niin rentoudun paljon enemmän enkä niinkään välitä, vaikka en joka asiaan olisikaan kommentoimassa tai osallistuisi keskusteluun..
Johtuuko tämä nyt jostain sosiaalisten tilanteiden pelosta vai onko minulla vaan yksinkertaisesti niin huono itsetunto, että en luota pärjääväni kahdestaan toisen ihmisen kanssa?
Auttakaa joku tietämätöntä tai jakakaa omia kokemuksianne..