arvostettua tavaraa.
Tänään se tuli todella selväksi minulle Täby Galoppin takakonttikirppiksellä. Vietimme ihan kiinnostavat ja mukavan päivän kaupitellen ullakolle kertynyttä tavaraa tyttären kanssa En ole koskaan oikein ollut kirppisentusiasti, joku kerta on tullut käytyä ja tää oli eka kerta kun olin myymässä. No se meni melkein plus miinus nollaan kun laskee kulut pois mutta pääasia oli olla porukoissa ja tehdä jotain yhdessä tyttären ja hänen perheensä kanssa ja Lutunenkin oli mukana kaverina myymässä ja samalla tehdä hieman ntilaa ullakolla ja sivurakennuksen ylisillä
Ja sitten asiaan: en myynyt yhtään ainutta käsinvirkattua verhoa! Hyvin harvat edes vilkaisivat ja nekin jotka vilkaisivat lähtivät kauhuissaan pois. En ollut mielestäni ylihinnoitanut, mutta halusin ainakin lankojen hinnat takaisin. Yksi rouva katseli ja kertoi itsekkin virkkaavansa. Ei sitten ostanut kuitenkaan; kysäisin häneltä oliko se hinnasta kiinni, joo, sanoi hän, kertoi ostaneensa samankokoisen verhon aikaisemmin ja maksaneensa 20 kr. siitä!!! Siis kaksikymmentä kruunua aidosta käsityöstä jota on virkattu pitkin iltoja useamman viikon ajan ja johon on mennyt useita vyyhtejä/keriä lankaa!!!
Miten halpaa on meidän naisten käsiemme työ, miten vähän arvostettua.
(ps. prameat kristallivaasit ja porsliinienkelit menivät hyvin kaupaksi)
Tänään se tuli todella selväksi minulle Täby Galoppin takakonttikirppiksellä. Vietimme ihan kiinnostavat ja mukavan päivän kaupitellen ullakolle kertynyttä tavaraa tyttären kanssa En ole koskaan oikein ollut kirppisentusiasti, joku kerta on tullut käytyä ja tää oli eka kerta kun olin myymässä. No se meni melkein plus miinus nollaan kun laskee kulut pois mutta pääasia oli olla porukoissa ja tehdä jotain yhdessä tyttären ja hänen perheensä kanssa ja Lutunenkin oli mukana kaverina myymässä ja samalla tehdä hieman ntilaa ullakolla ja sivurakennuksen ylisillä
Ja sitten asiaan: en myynyt yhtään ainutta käsinvirkattua verhoa! Hyvin harvat edes vilkaisivat ja nekin jotka vilkaisivat lähtivät kauhuissaan pois. En ollut mielestäni ylihinnoitanut, mutta halusin ainakin lankojen hinnat takaisin. Yksi rouva katseli ja kertoi itsekkin virkkaavansa. Ei sitten ostanut kuitenkaan; kysäisin häneltä oliko se hinnasta kiinni, joo, sanoi hän, kertoi ostaneensa samankokoisen verhon aikaisemmin ja maksaneensa 20 kr. siitä!!! Siis kaksikymmentä kruunua aidosta käsityöstä jota on virkattu pitkin iltoja useamman viikon ajan ja johon on mennyt useita vyyhtejä/keriä lankaa!!!
Miten halpaa on meidän naisten käsiemme työ, miten vähän arvostettua.
(ps. prameat kristallivaasit ja porsliinienkelit menivät hyvin kaupaksi)
Vastaukset 60
Vanhimmat
Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, vien isoja, komeita tehdastekoisia koristekissoja ja koiria, tekokukkia ja vaatteita, suuria määriä vaateita roikkumaan ja lepattamaan tuulessa. Ne vetävät ihmisten katseet puoleensa.
Pikkasen häiritti toi kun vain naisten käsien työ on aliarvostettua,mut jokainen tavallaan.
Ei se kuule oo sen arvokkaampaa miehilläkään ,olen kerran huolella takonut ja sorvannut takanhoito sarjan ja sama ilmiö, nakkasin sen metallinkeräykseen.
Ei kantsi häiriintyä jos mä katselen asioita hiukkasen feministivinkkelistä; se tulee vain jotenkin luonnollisesti minulle. Keskustelimme asiasta täällä kotona ja perheen miehet sanoivat ihan samaa kuin sinäkin. Minua harmittaa kun kuluttajayhteiskuntamme ei anna arvoa käsityötaiteelle; itse olen toivoton tekemään mitään perinteistä ns. naistentyötä, muta sukuni naiset ovat olleet joko pakosta tai kiinnostuksesta taitavia käsityöläisiä ja isukkikin oli taitava nikkaroimaan.
Ei hitto niitä pidä metallinkeräykseen paiskoa; ennen vaikka lahjoitat jollekkin tutulle/sukulaiselle/ystävälle, kyllä joku taoksia arvostaa enemmän kuin Kuusakoski Oy!
Sinun on ymmärrettävä, että myyt käytettyä. Kaksikymmentä euroa on tietty enempi kuin kaksikymmentä kruunua, mutta ikävä kyllä sekin lie liikaa pyydetty kirppiksellä tai käsintehdyt verhot eivät ole juuri nyt in-tuotteita. Kannattaa tarkkailla mikä on milloinkin ajan henki.
Kirpputoreilla on eri aikoina erilaiset hittituotteet. Vanhan ajan esineet ja astiat menevät käsistä. Ostin itse viimeviikolla kaksi banbutuotetta, picknik-korin 5 euroa ja upean bambupöydän, 15 euroa erittäin hyvä kuntoisia.
Ihmettelin kotikiusatun itse takomien takanhoitosarjan kohtaloa, olisin varmasti ostanut. Tarvitsisin takan suojaovet, taoppas kk, Hetalle sellaiset, lähetän mitat ; )
Hetalle.
Ei lietso ahjo enää,mulla ei enää oo muita tulityö vehkeitä ku pikkanen puikkokone ja kaasupullo,(kosan)
Siin sarjas oli ranstakka,tuhkalapio ja hellakoukku, neljä makkaratikkua ja teline mis ne oli.
8 ja 6 mm neliörautaa ja mahonki kahvat lakattuna , sit poltin raurat vernissalla kiiltävän mustiks ,satanen oli liikaa.
Verhoja on kuusi ja puoli mustaa säkillistä; suurin osa niistä ei ole koskaan olleet ikkunassa.Ne on virkattu kahdenkymmenen vuoden aikana tv-tuolissa, katsellen Emmerdalea, ahkerat sormet tauolla muusta työstä, palkkatyöstä, kotityöstä, puutarhanhoidosta, lapsenhoidosta ja jollakin on otsaa sanoa 20 kr. per verho olisi sopiva hinta: 195 cm x 60 cm, kahden euron arvoisia. En aio koskaan tarjota niitä enää kaupaksi. Aion viedä tuliaisiksi siskoille jotka osaavat arvostaa käsityötä, laittaa omiin ikkunoihini kesäverhoiksi, loput saavat olla ilmavasti pakattuina pahvilaatikkoihin odottamassa parempia aikoja tai sitten sitä että joku toinen vie ne kaatopaikalle.
Ajan henki on krääsää, krimskramssia, blingia ja rättejä. Niitäkin löytyy vintiltä. Eikä tee kipeetä antaa ne pois vaikka ilmaiseksi.
Ja virkattujen verhojen värit ovat..?
valkoinen, luonnonvalkoinen, beige, keltainen, lila, sininen, vihreä kaikki sateenkaaren värit eri pituuksilla ja leveyksillä mutta suurin osa ovat kappoja. Muutama kokoverho esim. keittiöön missä kappa ja sivut, mutta en ole vielä edes lajitellut kuin kahden säkin sisällön.
https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtf1/v/t1.0-9/11392963_10206043140871599_7968150211226780321_n.jpg?oh=4bf9ca0f7f16d2e19c72bae3be12c451&oe=5633BF81
Kuvassa pieni näyte.
Ei ostajalla ole tunnesidettä verhoihinne ei yhteistä historiaa. Kirpputorilta lähdetään etsimään jotain tiettyä tuotetta tai vain katselemaan ja usein tehdään heräteostos. Tunnesyistä yli hinnoiteltu jää myyjälle käsiin. Voihan verhoja antaa lahjaksi,
mutta onko lahja saajan makuun. Jos haluat myydä pistä tunteet narikkaan
Tiedän, sillä olen myynyt esineitä joilla on ollut tunnearvoa. Kuitenkin olen ollut onnellinen kun niistä on ollut jollekin iloa ja he ovat tunteneet löytäneensä aarteen.
Muovipussissa ne ovat arvottomia.
Ehkä nykypivän nuoret naiset eivät arvosta käsinvirkattuja, oisko ne jo mennyttä aikaa siinä mielessä? Siis vanhemman ikäluokan aarteita? Minullakin on äitini virkkaama parisängynpeite, suuri aarre minulle vaikkei se sängyssäni olekkaan. Siis tunnearvoa on mutta ei nyt käyttöarvoa. Olen luvannut sen jatkossa tyttärelleni.
Olen käsityläissukua. Isoisäni kyläseppä, enoni puuseppä, isäni nikkari, äitini kutoi matot, ryijyt, minä judon, teen savitöitä, tytär opiskelee jo toista käsillä tekemisen tutkintoa. Arvostan siis todella.
Arvostaa voi taitoa muttei esimerkiksi kuitenkaan laita virkattuja verhoja ikkunaansa.
Ei minullakaan ole virkattuja verhoja ikkunoissa, ei sovi tyyliin, eikä ryijyjä seinillä.
Vähän on jo merkkejä siitä... että valkoinen.. musta. harmaa sisustustyyli saa vähän väriä rinnalleen...jokin tehosteväri.. tai sitten oikein vanhaa ruusu ja kukka aiheista...
Noita virkkauksia voi käyttää monessa muussakin kuin ikkunoissa.. vaikka tehdä tyynynpäällisiä...peittää vanha lepotuoli...tai muuten vaan kevyenä peitteenä sohvalla...mökillä.. niiden aika tulee vielä.
Ei minulla ole tunnesidettä verhojen virkkaajaan. En ole koskaan edes tavannut häntä. Hän nukkui nuorena pois.
Minulla on pari äidin virkkaamaa verhoa ja yksi sänkypeite, verhot minulla on verannalla ja 50-luvun tyyliin kalustetussa ruokasalissa ja olen aivan samaa mieltä että virkatut verhot eivät sovi joka paikkaan ja kaikkeen sisustukseen; esim tyttären mustavalkoiseen, nahka ja metallimodernismiin ei. Maaseutuidylliin ja kesämökkeihin minä niitä ripustaisin. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys vain verhoista vaan käsityön arvostuksesta sinänänsä. (Minulla on yksi komerollinen mamman pellavaliinoja ja pyyheliinoja, pöytäliinoja ja verhoja, kaikki kudottu kangaspuissa kotonaviljellystä pellavasta, jota pienenä tyttönä oli mukana liottamassa ja loukuttamassa. Niitä en edes tarjoa kaupaksi; hain ne äidin eläessä landelta (äidin luvalla) talteen etteivät homehdu ja siskot saa jos haluavat, mutta heillä taitaa olla itsellään vinot pinot kotona. Ainakin toinen siskoistani näyttää pitävän äidin virkkaamaa pitsikappaa olohuoneen ikkunassa ja on itse käsityöihminen myöskin. Tiedän toki että molemmat siskoni arvostavat käsitöitä.
Olin joskus nuorempana haaveillut tuovani eteläamerikkalaista intiaanikäsityötä ja myyväni sitä Suomessa kesäisin toreilla ja markkinoilla. En taida vaivautua.
Myy Ruotsissa niitä intiaanikäsitöitä, siellähän sinä asutkin.
Jospa mä toisin pari inkkaria sieltä ja laittaisin niille kangaspuut pystyyn meitsin ullakolle. Ne vois kutoa vaikka riippumattoja. Ne menee kuin kuumille kiville Miamin turistihotelleissa $100 dollaria per matto.
Sitten me voitais tulla sun etupvelle niitä kaupustelemaan.
http://img.clasf.co/2013/05/30/hamacas-hamacas-20130530175129.jpg
Huomenta@
Sisustustyylit olivat eilen illalla minun Petzen puheen aiheet. Meillä molemmilla on täysin erilainen maku, mutta osaamme nauttia kodeistamme kunhan emme mene hämmentämään omilla ideoillamme toistemme huushollia. Petzellä on Alvar Aalto esikuvanaan ja minulla 30-luvulta eteenpäin siis vanhempieni ajan muotivertaukset kun he olivat nuoria, puuhuonekalut ja käsitehdyt pöytäliinat, verhot ja käyttöesineet.
Olin ylioppilasjuhlissa. Talo on täynnä vanhoja esineitä seinillä roikkuin siivilöitä, lipaston reunalla oli pieniä lihamyllujä jne. Samanlaisia esineitä on itsellänikin, mutta en ole pistänyt kaikkia aarteitani esille vaan vaihtelen niitä kun siltä tuntuu, että haluan muutosta.
Katselin linkkiäsi, siellä oli kauniita kappoja. Olisin valmis ostamaan jos hinnasta ja toimituksesta sovitaan. Yksi ylitse muiden oli se ruskeanpunertavakappa. Väri oli sellainen, että se sopisi hyvin mökin pirttin ikkunoihin, neljään isoon ikkunaan. Minulla on täällä mökissä ja saunamökissa monta ikkunaa, ruokahuoneeseeen ja pitsikuistille sopisivat sinisen sävyt ja valkeat. Saunamökki on banbukalustein sisustettu, sinne sopisi vaalean ruskeat verhot.
Kun kirjoitin tunnearvosta mietin, kuinka verhojen tekijää. Kirjoituksesi oli ladattu täyteen tunteisiin vetoavaa tekstiä. Olen itsekin käsityöläinen. Keramiikkatyöt jota talvella harrastin aijon jatkaa ensisyksynä. Teen omaksi ilokseni ja jos jollekin teen, kysyn mitä hän haluaisi minun tekevän. Esikoinen vastasi kun kysyin, en tarvitse mitää, mutta miniä korjasi, olisin iloinen jos saisin kukkamaljakon.
En laske rahallista arvoa tekemisilleni. En usko, että se verhojen tekijäkään ajatteli rikastuvansa työllään hän vain rakasti verkkaamista.
Kun aloin kirppistoiminnan aluksi loukkaannuin kun ihmiset tinkasivat jotain esinettä, jolle olin laskenut itseasiassa tunnearvon. Nyt jos haluan kuten jo eilen kirjoitin myydä, myyn ne hintaan sen mukaan mitä asiakas on valmis niistä maksamaan. Silloin asiakas tuntee löytäneensä aarteen ja aarrehan on laitettava näkysille.
Korvessa ihanan tyyntä, tuuli on kaikonnut, pilvistä, viileää, kukat otettu sisätilaan ensi yönä ehkä hallaa, mutta mikä ihaninta aurinkokin pilkistelee pilvien raoista.
Ne puistojen puiden ympärille virkkaa....
https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ8atMUB6VB9LNs9Hc9rUesE_6ErtVfu-oGrtQ_pVZLzBu8Re0o8Q
Tuo villitys...virkattu graffiti julkisiin tiloihin... oli joillekin harrastus...tyylikkäitä pieniä olen nähnyt.. mutta tuo puiston puiden pukeminen graffiteilla on jo mautonta...mielestäni.
Sama trendi on mielestäni vallinnut jo pitkään täällä. Käsityö nyt ei ole muodikasta. Villapaidat korvautuivat fleeceillä, kai ne ovat jotenkin keveimpiä ja helppohoitoisempia, en tiedä.
Minun lähipiirissä on kaksi käsityöihmistä: sisko tekee neuleita, ystävä maalla tekee mitä vain. Siskon neuleita en ole raaskinnut laittaa pois, niitä on niin paljon, etten ole kaikkia edes käyttänyt. Ystävä on innokas kaappien putsaaja, häneltä olen perinyt paljon arvokasta: ison käsintehdyn ryijyn ja lampaannahkavällyt muun muassa. Kumpikaan ei kelvannut omalle suvulle, vällyt eivät edes museoon.
Vapaaehtoistyössäni törmään tuohon samaan ilmiöön: kun meille tulee tavaraa kuolinpesistä näitä käsinvirkattuja ja -kirjailuja verhoja ja pöytäliinoja, kukaan ei välitä - muut kuin Itärajan takaa tulevat asiakkaat heille kelpaa... Käyttötavaroissa helppohoitoisuus ohittaa yleensä muut arvot.
Kädentaitojen poissaolo loistaa myös nuorten perheiden arjessa: jos asusteen vetoketju menee rikki, sitä korjata, jos housun lahkeet täytyy lyhentää, tehtävä delegoidaan ompelijalle - jos sellaista vielä löytyy. Ompelukone on jo museoesine uusissa kodeissa....
"de-meter"
Tavallaan helpottaa, tavallaan harmittaa.
Minun parhaat käsi-työni ovat tieto-koneet ja Gourmet-ruoka.
Tieto-koneet ostetaan nykyään valmiina ja ruoka syödään.
"Isäni armas, auta äiti
kohta minultakaan ei mitään jää.
Kuten teille, käy myös mulle
on elämäin toisille roinaa.
Kiertää koneet, kiertää kakka
on maksettukin tänään laina.
Mutta isä, kuule äiti
sentään sanojani tarvitaan aina"
Sitten se miete-lause:
"Älä välitä mitä teet, kunhan kättesi jäljen jätät"
H.
Minua sitten tympii tuollainen yleistäminen, että nuorten perheessä ei sitä eikä tätä.
Itse olen 64-vuotias ja minä kiikutan ompelijalle korjaukset ja olen tyytyväinen, että pystyn työllistämään ompelijaa edes vähän.
Itselläni on kaksi yli kolmekymppistä tyttöä ja heillä kummallakin on ompelukone ja lyhentävät housun lahkeet, ompelevat verhot jne.
Enkä voi ymmärtää tuota ylempänä olevaa kirjoitusta, että ajan henki on krääsää, krimskramssia, blingia ja rättejä, jos ei virkatut verhot mene kaupaksi, joskaan en myöskään ymmärrä, että joku tuollaista krääsää säilöö vintillään.
Jaa,hunksi. Tuohon viimeiseen siteerauksen löytyy vastakkaista intiaaniviisautta: "Hyvä kulkija ei jälkiä jätä"...
Vai että sanojasi tarvitaan aina ? Olisipa minullakin tuollainen usko. Kun sen sijaan näen, että veteen me kirjoitetaan ja kirjoittajia on tänä päivänä enemmän kuin lukijoita..
Auttaisiko sitten ymmärtämään jos sanon että se oli yleisvaikutelma minkä sain kierrellessäni eilisellä loppiksella? Joissakin kohteissa oli jopa jonoja ja kauppa kävi. Luonnollisestikin kiinnostuin siitä mitä siellä myydään ja madeinchina ja melkein ilmainen tavara oli kova sana ja vaikka vaatteetkin näyttivät siltä että niistä saumat ratkeaa alle kuukauden niin kauppa kävi kuumana.
Ja sitten joku mummo kehtasikin tarjota mulle kahta euroa upeista käsinvirkatuista verhoista!
"de-meter"
Käden-jälki on tunne, eikä mikään varvas-tossuinen Mokkasiini.
Ajattele nyt vaikka kudottua Villa-paitaa.
Romantikko hautaisi siihen kasvonsa huokaisten:
Saatan melkein tuntea hänen varpaansa...
Tai jotain muuta vielä pahempaa jalkoihin liittyvää.
Muista myös että aikaa on enemmän, kuin ihmisiä koskaan tulee olemaan.
Joten eiköhän niistä ihmisistä joku joskus ihmettele että mikähän nimmari tuokin on? :)
Jos tuo tapahtuu oikein sopivaan aikaan, saavat sanani aikaan vallan-kumouksen.
Sanovat historian toistavan itseänsä.
Mitä minä nyt laittaisin...kirjoitat liian usein ja asetat paineita aivolleni...
"Jos pureskelet kynsiäsi, jätät naarmuja historiaan"
H.
Hunksi@ jälkikasvuni kokoaa tietokoneensa itse. Tekevät erilaisia virityksiä ja yhdistelevät lisälaitteita tarpeen mukaan, valmispaketteja eivät osta. Minunkin kotikoneeni on uniikki koottu vanhoista ja uusista osista. Lasteni käsitöitä. Ruokaakin osaavat tehdä, esikoinen hullaantunut itämaisiin ruokiin. Nuorempi vielä opiskelee jauhelihan erilaisia variaatioita ; )
Mitenkäs suureen otantaan tuo oma havaintosi perustuu, maija-l ? Tyttäriisi ja sinuun vai ? Omani perustuu lähipiirin (joka on aika iso) lisäksi myös vapaaehtoistyössä tapaamiini nuoriin perheisiin, mutta suppea se tietysti yleistämisen perusteeksi on.
Mutta hyvä kuulla. Kun täällä kirjoittaa ei aina muista, että jokaiseen mielipiteeseen tulisi lisätä noita taikasanoja "monet", "jotkut", "eräät" jne,,
Onneksi muut pitävät huolen siitä, että asiat tarkentuvat.
Työllistäminen on tietysti arvokas pointti. Sitä itsekin harrastan, koska en ole käsityöihminen. Monet - tai pitäisikö sanoa "jotkut" - maahanmuuttajanaiset ovat työllistäneet itsensä tällaisella korjausompelulla.
Paljonko halusit niistä verhoista?
En käy kirpputoreilla, mutta olen kuullut, että täällä ei vaatteet käy kaupaksi, paitsi lastenvaatteet.
50-250 kr (5-25 euroa, huonosti laskettuna) riippuen koosta. Pienimmät oli 150 cm.x 30cm. Langatkin maksaa enemmän.
Olen ollut vuoden eläkkeellä, mutta työssäni näitä nuoria perheitä näin vuosien saatossa paljon ja paljon myös juteltiin eli otanta perustuu siihen.
Jaa. Hunksin uskoa (itseensä) ei sitten horjuta mikään. Kateeksi käy.
Pysyn kyllä väitteessäni, että ihmiset eivät lue. Peruskoululaisten lukutaito on heikentynyt tilastollisestikin, nuoret aikuiset harvemmin ottavat kirjan käteensä. Meidän ikäisillä alkaa olla muita rajoituksia, vaikka aikaa periaatteessa olisi.
Tämä taas sitä parjattua yleistystä, jota voi todentaa vaikka haastattelemalla kirjastoväkeä, kirjakauppiaita ja tekemällä johtopäätöksiä erilaisten kirjapiirien suosiosta.
Ja toisekseen, kuka täällä pystyy enää sanomaan mitään sellaista, mitä ei ole jo sanottu ? Ajatukset voi tietysti pukea uuteen muotoon, havaintoja voi tehdä eri näkökulmista, sanoilla ja kuvilla voi kikkailla ja mikäs siinä ? Jääkö siitä mitään jälkeä lukijaan onkin jo sitten toinen juttu.
Euroina 5 -25 euroa oli mielessäni, mitä voisit verhoista pyytää. Ruorsalaisten makua en tunne, mutta Suomessa ne voisivat mennä paremmin kaupaksi. Itse vanhojen tuotteiden arvostajan olisin valmis maksamaan niistä nuo 5 - 25 euroa summat.
Sitten on vain sana sanaa vastaan, maija-I...))
Ja ei kai ole tarkoitus kilpailla oikeassa olemisesta ? Siksi kai ne eri näkemykset ovat arvokkaista, että kokonaiskuva hahmottuu paremmin.
"de-meter"
Hyvä on, ei sitten...nyyh
Mutta kyllä minun tekstini tulee olemaan monen sähkö-phaplöttimen näyttämöllä.
Tulee! Tulee! Tulee!
Olisit edes kiittänyt.
Niin monta miete-lausetta olen kirjoittanut sukusi vaakunaa varten.
Senkun kyselet sukulaisilta:
Onks kukaan kuullu tämmöstä?
Ikuna eivät oo...
puss.
H.
Tulemme todennäköisesti heinäkuussa Suomeen voin viskata laatikon auton perään niin loppu on vain järjestelykysymys.
No, hunksi. Älähän nyt mieltäsi pahoita. Sinun tekstisi ovat tietenkin kuolemattomia siinä mielessä, että kun ne eivät tartu arkitajuntaan, ne eivät myöskään kulu. Ne jatkavat elämäänsä niissä korkeissa sfääreissä, mistä ne on poimittu ja otettu omiin nimiin..))
Kirppiksillä täällä 5-10€/pari saa virkattuja puuvillaverhoja.
Olisiko vähän myös niin, että juuri tuo kirpputori ei ollut paras mahdollinen myyntipaikka verhoillesi? Ihmettelen etteivät edes vaaleat verhot kelvanneet kenellekään.
Älä kerrasta luovuta, olen varma että saat vielä verhoistasi hyvät rahat ja että ne päätyvät käsityötä arvostaville ihmisille.
Kannattaa kiinnittää huomiota esille panoon. Tuskin tuollaisessa kuvassa näkyvässä kasassa olitkaan niitä esittelemässä, mutta sanon nyt kuitenkin että siinä ne eivät näytä ollenkaan houkuttelevilta.
Ajankuluna ja luovana askarteluna voisit tehdä muutaman myyvän mainoksen. Verhojen ripustaminen on kyllä työlästä, mutta tuleepahan venyttelyä ja muuta liikuntaa samalla. Välttämättä ei tarvitse ihan kunnolla ripustaakaan, kunhan vain jotenkin virittelee niin että itse verho ja sen sopivuus sisustukseen pääsee oikeuksiinsa. Sitten vain napsii muutaman myyvän kuvan, tulostaa ne tavalliselle paperille ja kiinnittää verhoon hintalapuksi.
Jostain saattaisi löytyä kuvia joissa vanhat pitsiverhot päässeet hameeksi tai kokonaiseksi mekoksi tai muuhun uusiokäyttöön.
Verhojen pitäisi ehdottomasti olla raikkaan tuoksuiset. 'Vintin haju' ei varmasti myy, kannattaa pestä jos ovat vähänkään tunkkaisen oloiset.
Voimme käyttää facebookin privaattiviestintä mahdollisuutta. Annpoin jo väriskaalan. Minne joutuivat ne ihailemani huonekalut siitä myydystä talosta?
Ps. keittiöön sopii lyhyt kapea yläkappa voi olla esim. punainen: )
Roskalavalle. Meillä ei ollut tilaa niille ja niiden kuljettaminen ja varastoiminen olisi tullut liian kalliiksi. Osa meni Lutusen pojalle.
Ok.
Voi olla että jos laitan nettimyyntiin niin saan kaupaksi parempaan hintaan. Annat hyviä ideoita ja ehdottomasti se kuva minkä laitoin oli vain näyte väreistä. Minulla on neljä ja puoli säkillistä kappoja, verhoja ja liinoja selvittämättä ja aion mitata kaikkien pituuden ja laittaa teipillä kiinni verhoon.
Onneksi verhot eivät ole olleet vintillä kuin vasta kolme kuukautta niin ne eivät ole päässeet pahasti ummehtumaan. Niitä on säilytetty liinavaatekaapeissa sisätiloissa.
Myös kaikenlaisia mattoja alkaa perheissä olemaan yli tarpeen, nuoret parit saavat perintöinä mattoja joita sitten varastoivat, myyvät tai lahjoittavat pois.
Meidänkin matoilla peittäisi parin normihuoneiston lattiat.
Mikä on ongelma? Mikä estää itse toimimasta niinkuin saarnaa?
Asun kaupungissa keskustassa vilkkaaseen risteykseen näkyy ikkunoistani. Ja mulla on omat luonnonvalkoisesta kalastajalangasta virkkaamani kapat kaikissa ikkunoissani - eikä muita verhoja. Omat on kutomani matot lattioilla. Puuvillaiset räsymatot on. Omia tekemiäni taskupoppanoita seinillä. Pöydillä poppanat myös. punaiset joulupoppanat erikseen.
Oikein on nättiä ja kodikasta. Mun näköistä. Rauhallinen luonnonvalkoinen on pääväri, jonka ympärille rakennan.
Ei ole kukaan tullut kieltämään, etten saisi näin sisustaa.
Menee kutomaan siskontytön vauvalle hupparia. Kovin tykkäävät ja pyytävät kutomaan myös lapsenlapselleni. Ehdottelevat malleja ja yhdessä neuvotellaan.
Miesten villasukkia Novitan 7-veljestä langasta ja Nalle-langasta olisi yli oman tarpeen. Olen neulonut riittävästi pojille ja vävyille.
Voisin antaa syksyn tullen ja joululahjaksi yksinäisille, kilteille miehille, joilla ei sukankutojaa. Vauvan nuttuja, sukkia, lapasia, kypäräpäähineitä myös voisin lahjoittaa vähävaraisille perheille. Mikähän olisi sopiva järjestö, jonka kautta?
Minä olen yksinäinen ja tosi kiltti mies ellen peräti piltti. Mutta ei sinulla sattuisi olemaan villasukkia puhtaasta puuvillalangasta tehtyjä. Olen nimittäin myös herkkä hipiäinen, ellen peräti entinen hippikin ja 7 veljeksen langasta kudotut sukat aiheuttavat ankaraa kutinaa niin herkälle mielelleni kuin herkille kauniille miehen säärilleni (rumat kuin rankakasa jos totta puhutaan). Olen nimittäin saanut joululahjoiksi parit seiskaveljekset sukkia ja en pystynyt niitä pitämään. Samoin on kesäsukkien laita. Vain puhdas puuvilla käy; myös aluspöksyissä, pitkissä kalsareissa, paidoissa, kevyissä takeissa ja miksikäs ei niiskuliinatkin pitäisi olla puuvillaa. Kengissä olen tyydyttynyt aitoon nahkaan, samoin päälitakeissa.
No, nyt kun kesä tullut on ja syksykin loistaa poissaolollaan, niin villasukkien tarvetta on vähemmän. Viileinä iltoina sellaiset voi tempaista jalkoihin eikä yhtään nolota.
Hehehehe, niin miesten tapaista. Alkaa heti määräilemään :P
Huomaan, ettet ole kärsinyt yksinäisen miehen villasukka-anemiasta. Kun mies joutuu ostamaan vuodesta toiseen kaupasta konekudottuja villasukkia, joissa langassa on kovaa keinokuitua yli puolet, niin mies alkaa ymmärtää naisen omin käsin kutomien pehmeiden kirjottujen lämpimien pässinpökkimien sukkien arvon. Sellainen mies saatuaan käsinkudotut villasukat kietoo ne niskaansa ja kaulaansa lämmittämään, jos niskat on jumiss ja päätä särkee. Sellainen mies soittaa joka kerta nauttiessaan villasukistaan kutojalle kiitoksen.
Sinä et ilmiselvästi ole sellainen mies.
Se maksaa, joka määrää, niinhän sanoo sananlasku.
Joten osta Baby-Super-Soft-puuvillalankaa ja etsi maksullinen kutoja puuvillasukillesi.
Visakoivusta, tuohesta ja katajasta tehdyt käyttöesineet tekevät hyvin kauppansa kirppiksellä. Myös retrokuosiset leningit, hameet, paidat, pöytäliinat ja verhot menevät kuin kuumille kiville.
Virkatut kodintekstiilit eivät kiinnosta, ovat niin kovia pölynkerääjiä ja kaikilla on niitä jo ennestään, tullut mm. mummonperintönä.
Lattialuutuiksi sopivat puuvillaiset virkkaukset, ei verhoiksi ikinä.
Minulla on äitini virkkaama pöytäluutu :).
Parempi käyttää kuin antaa homehtua nurkkiin. Puuvilla imee hyvin vettä.
Muistan kansakoulun alaluokalla virkattiin patalappu, missähän sekään lienee !
Niin ja vohvelikankaaseen piti kirjailla langasta kuvioita já siitä sitten ruokaliinaksi pulpetin päälle kun luokissa syötiin.
Ja kolme virkattua sipulipussia, yksi puna- yksi kelta ja yksi valkosipuleille.
Voi niitä aikoja ja laulettiin jo joutui armas aika ja suvi suloinen,,,, voi kuinka kaipaan niitä aikoja.
Mjaa, olihan niissä joulu- ja evät juhlissa omat viehätyksensä.
Puhutpa asiaa. Mikä onkaan parempi lattialiina, luutu, pyyhin, kuin puuvillainen esimerkiksi T-paita. Ei tästä ole kovin monta vuotta kun kotona huomasin froteeliinan tulleen tiensä päähän. Äkki oivaltavana menin vaatekaapille ja hengarissa roikkuin vähälle käytölle jäänyt Lacosten limen vihreä kauluksellinen T-paita. Seuraavat 3 - 4 vuotta käytin sitä lattialuutuna ja sehän vain parani vanhetessaan.