Suojelen itteeni, sitä kaikkein haurainta. Siitä ei ole päässyt läpi kuin yks. Yks jota en enää rakasta. Tämän kaiken jälkeen jatkan muurin takana ja siitä on tullut ehkä vielä kovempi kuin ennen. En usko että siitä tulee läpi yhtään kukaan. Mä en luota edes suhunkaan. En keneenkään. Kai ikuisesti.
mun suojamuuri on niin kova, ettei siitä pääse läp
kovanmuurintakaa
13394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No mutta, sinun muurisi vangitsee sinua itseään. Voi olla, että et pääse muurisi läpi
Se on niin kova kuin haluat sen olevan.
Ihan vapaasti vaan. Oma valintas :)
Täällä toinen jolla sama ongelma. En tiedä koetko sen ongelmaksi. Minä koen. Alan toipua. Luullakseni olen valmis päästämään oikean ihmisen lähelle. Kunhan sellainen haluaa tulla lähelle...
Mä taas annan vuoreni valloittaa,
on turhaa sitä puolustaa.
Sykkii sydämeni lämpöinen,
olen siitä jälleen iloinen :)
Ihana runo:)
Epärehellistä ihmistä ei pidäkään päästää lähellä. Mä tiedän erään miehen jolle kerroin surullisia asioita. Mutta sit kun oli iloisia uutisia niitä en voinut hänelle kertoa. Hän nautti tilanteesta missä mulla menee huonosti kun oli joku hyvä saavutus en sanonut niistä hänelle mitään. Tajusin tämän kuvion ja suojakuorta rakensin, mutta vain häntä varten. Päästän toki rehellisen ihmisen lähelleni mutta vasta sen jälkeen kun olen havainnut että hän oikeasti toivoo minulle hyviä asioita
Aloittajalle. Ymmärrän, että käytät tuota menetelmää eli ns. suojakuorta mahdollisesti pikemminkin nimikkeenä viha nimiselle tunteelle, jota et ehkä pysty kohtaamaan tai sitten se vain on, kuten olet kirjoittanut. Mutta, ystävä rakas, ymmärräthän, että todellisuudessa sinun on itse myös purettava rakentamasi suojakuori, koska et pysty rakastamaan, tuntemaan ja luottamaan toisiin. Eli tuo mielen suojaaminen vaikeuttaa sinun tulevia ihmissuhteitasi.
Toisaalta, tuo saattaa olla ainoa keino sinulla, jota voit käyttää turvallisesti, jotta mielesi kestää tapahtuneet asiat. Vaikka et haluaisi mitään muuta, niin rakasta itseäsi ja älä käännä kokemaasi asiaa itseäsi vastaan vaan ota siitä opiksesi ja "kiitä" sitä ihmistä, joka on antanut tuon oppitunnin sinulle, koska se on kuitenkin näyttänyt sinulle myös sen, että sinulla on hyvä sydän.
Minä pyydän , älä kerää vihaa sisällesi ja patoa tunteita vaan käsittele ne läpi puhumalla vaikka ammatti-ihmiselle, jotta et vahingoita itseäsi vaan ymmärrät asioita laajemmasta näkökulmasta. Nuo prosessit ovat ikävä kyllä kivuliaita, mutta samalla ne auttavat sinua tuntemaan paremmin itsesi.
Voimia sinulle ja muista tämä. Rakkaus voittaa kaiken.
Tuo muuri on nimenomaan vihaa. Se miltä hän suojautuu on suru. Oletko noin yksinkertainen ettet edes perusasioita tajua? -__- Viha on tunne joka suojaa surulta -__-
Sama täällä. Päästän kyllä lähestymään, mutta pienikin "virhe" saa hälytyskellot soimaan ja sitten mentaalitykitän tunkeilijat pois. Ja se mitä suojelen, on tunteet, sydän. Silti olen ihmisille ystävällinen ja avoin tietyllä tasolla, kaikki on hyvin eikä kukaan kärsi, kunhan en esimerkiksi rakastu. Olen aina, _aina_ saanut vain siipeeni jos olen rakastunut. Minulla ei ole mitään kauniita muistoja eikä kokemuksia rakkaudesta, ne pienet hetket joita on ollut, jäävät niiden tuskaisten kokemusten jalkoihin.
Harmillista. Todella harmillista.
Minä toivuin. Päästin lähelle. Ja paskaa tuli niskaan taas. Rakennan muuriani entiselleen, enkä enää koskaan siitä luovu.
Näkymättömän suojamuurin ansiosta yleensä olen olemassa. Minusta se on ihmisen evoluuttisen kehityksen tulosta.
Olen hyvin herkkä ja suggestioaltis. Suojamuurin läpi ei pääse niin paljon psyykeä vahingoittavaa ainesta.
Onhan se rasitekin. Torjun hyvin paljon vilpittömien ihmisten auttamishalua. Kuitenkin suoja-alue muuttuu jatkuvasti.