Moikka.
Mun kaveri haluais poikaystävää, mutta siinä on yksi pieni ongelma. Mun kaverilla on ongelmia kirjoituksessa ja joskus puheen tuottamisessa. Tää tarkoittaa, että hän joskus kirjoittaa ihan hassulta näyttäviä viestejä ja saattaa sanoa välillä jotain tosi kummia asioita, eikä ehkä ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Mä olen oppinut jo olemaan asian kanssa ok, ymmärrän yleensä heti mitä mun kaveri tarkoittaa, ja sellaiset hetket missä se sanoo jotain ihan outoa mä vaan sivuutan, enkä sillee jää ihmettelee ja tivaan siltä, miks se sano noin ja näin. Esimerkkinä sen oudoista sanomisista vaikka, että kun mä sanon vaikka "mulla on nälkä", nii tää saattaa sanoa vaikka "Äläpä, oravat on tosi söpöjä". Okei, ei ehkä ihan näin kummallisia asioita, mutta ymmärrätte pointin. Se jotenkin vissii sekoittaa sanat päässänsä pahemmin kun me ns "terveet" ihmiset. Sen lauseet saattaa myös olla kummasti jäsenneltyjä, kuten "kitaraa soitin minä". Ja tää sama tulee ilmi myös kirjoituksessa. Teksteissä se tosin lopettaa sanoja kesken, ei osaa aina taivuttaa niitä "me menen ulos syödä".
Tää henkilö on kuitenkin todella ihana ihminen näin muuten, ystävällinen ja todella auttavainen ja huolehtii muista. Esimerkiks mua kohtaan se on tosi suojelevainen, melkein äitimäinen. Se on tosi huumorintajuinen ja nauraa paljon ja se on nätti. Sillä on hyvä sydän eikä se jättäis koskaan tekemättä mitään millä se vois auttaa ystäväänsä. Sen kanssa on helppo olla, koska hän ei myös koskaan levitä muiden juttuja, ja pyrkii olemaan kaikkien kanssa kaveri. Moni vain syrjii häntä tämän takia.
Se on tosi epäileväinen ettei kukaan poika voi hyväksyä tätä hänen sairauttaan (sillä on kai nimikin mutten muista). Eihän näin ole?
Mun kaveri haluais poikaystävää, mutta siinä on yksi pieni ongelma. Mun kaverilla on ongelmia kirjoituksessa ja joskus puheen tuottamisessa. Tää tarkoittaa, että hän joskus kirjoittaa ihan hassulta näyttäviä viestejä ja saattaa sanoa välillä jotain tosi kummia asioita, eikä ehkä ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Mä olen oppinut jo olemaan asian kanssa ok, ymmärrän yleensä heti mitä mun kaveri tarkoittaa, ja sellaiset hetket missä se sanoo jotain ihan outoa mä vaan sivuutan, enkä sillee jää ihmettelee ja tivaan siltä, miks se sano noin ja näin. Esimerkkinä sen oudoista sanomisista vaikka, että kun mä sanon vaikka "mulla on nälkä", nii tää saattaa sanoa vaikka "Äläpä, oravat on tosi söpöjä". Okei, ei ehkä ihan näin kummallisia asioita, mutta ymmärrätte pointin. Se jotenkin vissii sekoittaa sanat päässänsä pahemmin kun me ns "terveet" ihmiset. Sen lauseet saattaa myös olla kummasti jäsenneltyjä, kuten "kitaraa soitin minä". Ja tää sama tulee ilmi myös kirjoituksessa. Teksteissä se tosin lopettaa sanoja kesken, ei osaa aina taivuttaa niitä "me menen ulos syödä".
Tää henkilö on kuitenkin todella ihana ihminen näin muuten, ystävällinen ja todella auttavainen ja huolehtii muista. Esimerkiks mua kohtaan se on tosi suojelevainen, melkein äitimäinen. Se on tosi huumorintajuinen ja nauraa paljon ja se on nätti. Sillä on hyvä sydän eikä se jättäis koskaan tekemättä mitään millä se vois auttaa ystäväänsä. Sen kanssa on helppo olla, koska hän ei myös koskaan levitä muiden juttuja, ja pyrkii olemaan kaikkien kanssa kaveri. Moni vain syrjii häntä tämän takia.
Se on tosi epäileväinen ettei kukaan poika voi hyväksyä tätä hänen sairauttaan (sillä on kai nimikin mutten muista). Eihän näin ole?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.