vilpittömyyttä?
Olenko mielestäsi aliarvioinut
sydämesi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
KYLLÄ!
No en tiedä kuka oot, mut niin lähes kaikki yleensä tekee.
ei ole vaikea epäillä että moni tekee niin. Varmaan se on jotain itsesuojeluvaistoa tjs. Voi että...ei vaan kestäis enää tällästä
Voi olla jos olet hän!
Jos hän kysyisi tuota vastaisin, että et ole aliarvioinut sitä silloin, kun olemme nähneet tai muuten olleet tekemisissä. En ole silloin kokenut niin. Mutta tämä mahdoton palsta on joskus saanut aikaan sellaisia tuntemuksia, vaikka ei tietysti pitäisikään. Yritänkin käydä mahdollisimman vähän täällä, kun oma ikävä on niin iso, että palsta sekoittaa ajatukset välillä ihan kokonaan... Kuitenkin todellisuudessa tiedän, että tunteeni perustuvat edelleen siihen mitä olet, eikä niitä palstan höperyydet muuta.
Kyllä näin on tultu tehtyä. Sydämen asioissa olen vilpitön vastapuolta kohtaan. Sydämen vilpittömyys on minusta kaunista, kunnioitettavaa ja hyvän kohtelun arvoista.
Ihmettelen käytöstäsi. Sinulla on selvästi tunteita, niin kuin tiedät että minulla on sinua kohtaan. Et kuitenkaan tee mitään. Minun on valittava toinen. En voi enää odottaa. En voinut tulla sinne pitkään aikaan tästä syystä. Sydämeni on itkenyt niin paljon. Et voi aavistaa mies tumma.
Varmasti. Ainakin mun kohdalla.
Sulla on muuri.
Et ole. Milloinkaan. Halusin sanoa.
aikaa on mennyt näin paljon? Vaikka epävarmuus on mieltämme kalvannut? Vaiko tarkoituksenmukaista kaikki ollut? Hienoa jos koet asian niinkuin sanot. Se on merkki siitä että on totta se mistä legendat ja tarut kertovat.
Puhunkin sitten reaalimaailman tuntemuksista. Muutenkin aina aika ajoin paluu alkulähteille ammentamaan, ehkä myös aina vähän viisaampana. Ajan kululle ei mitään voi, ehkä sekin on jotain opettanut ja tuonut tullessaan ja kasvattanut, kyllä vaan, sillä olen ollut melkoisen raakile kuitenkin. Epävarmuuden hyväksyin jo ajat sitten, ei epävarmuutena omasta itsestä, vaan siitä kun ei voi toisen ajatuksia arvata, tilanteesta ylipäätään. Pysytään maan tasalla tässä mitään legendoita tarvita.
aloituksesi äsken ja se ei kuulostanut kovinkaan tutulta. Tuskin ollaan oikeat henkilöt. Olen tuo edellinen.
Ja minä kirjoittelin ihan vaan ajatuksia koskien vastaustasi ja mitä siitä tuli mieleen. Minun ja hänen tapauksessa.
Ei sillä asialla ole enää mitään väliä.
Olen joskus tuollaista aliarviointia kokenut ja tällaiset kysymykset koen yleensä retorisiksi. Enkä ilkeile todellakaan nyt. Yhden vastauksen heitin kun täällä ilmeisesti on tapana hakea vahvistusta omille ajatuksilleen.
Sydämeni on teeskentelemätön.
Onko sinulla ap jokin erityinen syy epäillä vilpittömyyttä?