Julkinen saatava vanhentuu käsittääkseni lain mukaan viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu, ja muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt.
Miten vanhenee sellainen julkinen saatava, jota ei ole määrätty eikä maksuunpantu mutta jolle ei myöskään ole varsinaista eräpäivää määrätty - eli ei siis ole varsinaisesti erääntynytkään? Esimerkkinä vaikkapa tv-maksu (tv:stä ei ole tehty aikanaan ilmoitusta) tai terveyskeskusmaksu, josta ei ole laskua koskaan lähetetty eikä maksua peritty?
Miten vanhenee sellainen julkinen saatava, jota ei ole määrätty eikä maksuunpantu mutta jolle ei myöskään ole varsinaista eräpäivää määrätty - eli ei siis ole varsinaisesti erääntynytkään? Esimerkkinä vaikkapa tv-maksu (tv:stä ei ole tehty aikanaan ilmoitusta) tai terveyskeskusmaksu, josta ei ole laskua koskaan lähetetty eikä maksua peritty?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laskun periminen pitää viedä oikeudellisiin toimenpiteisiin 3v kuluessa. Näin neuvottiin velkaneuvontakursseilla.
Julkisoikeudellisen saatavan oikaiseminen vaihtelee hallinnonaloittain. Esimerkiksi televisiolupaa koskevista maksujen perinnästä on muutetun rahastolain mukaan luovuttu kolme vuotta etuajassa laskien siitä kun televisiomaksuvelvollisuus päättyi vuoden 2012 lopussa. Vuoden 2013 alusta lukien televisiomaksun sijasta on kannettu tuloverotuksen yhteydessä yleisradioveroa ja sen oikaisu puolestaan on verotusmenettelystä annetun lain mukaan tehtävä tapauksesta riippuen joko yhden, kahden tai viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Terveyskeskusmaksujen perinnästä on taas säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa.
Asetuksen mukaan kunta voi oikaista maksun takautuvasti enintään vuoden ajalta silloin kun maksun määräämistä koskeva päätös on ilmeisesti perustunut asiakkaan tai hänen edustajansa antamiin virheellisiin tietoihin. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että kunta ei voi asettaa täysin uusia tai tehdä maksujen korotuksia takautuvasti laisinkaan, mutta mahtaisiko tällä olla mitään merkitystä silloin jos kunnan viranomainen on pelkästään jättänyt normisaatavan maksuunpanematta, joten todennäköisesti se menee tuolla vuoden marginaalilla.
Miten olisi käynyt televisiomaksun osalta, jos tällaista päätöstä ei olisi tehty? Tai entä muut julkisoikeudelliset maksut, joihin liittyen erityistä kieltoa periä vanhoja maksuja takautuvasti ei ole?
Voiko tässä syntyä tilanne, että jokin julkisoikeudellinen maksu ei periaatteessa vanhene koskaan? Tämä ei kuitenkaan liene ainakaan lainsäätäjän tarkoitus?
Pääsäännön mukaan julkinen saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu, ja muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt. Tähän viiden vuoden määräaikaan on kytkeytynyt perustevalitus, jolla asianosainen voi saattaa saatavan määrän ja perusteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Televisiomaksuja olisi peritty ilman tuota tehtyä poikkeusta maksimissaan sen viiden vuoden ajan, siis vuoden 2017 loppuun, mutta koska osa olisi ehtinyt vanhentua tänä aikana ja kaikkea ei olisi saatu edes perittyä, niin kustannussyistä se katkaistiin ennenaikaisesti lailla.
Lähtökohtaisesti sellaisia julkisoikeudellisia suoritteita ei voi olla, joita viranomainen voisi maksuunpanna takautuvasti ilman mitään määräaikaa tai jokatapauksessa se vaatisi perustuslain mukaisen säätämisjärjestyksen.
Kiitos mielenkiintoisista kommenteista.
Jos jatketaan aiempaa teoreettista televisiomaksua esimerkkinä käyttäen - unohtaen tuo tehty poikkeus: televisiosta ei ole ilmoitettu eli maksua ei ole määrätty eikä maksuunpantu eikä tietysti myöskään erääntynyt. Mihin siis perustuu se, että tätä maksua ei voisi enää määrätä takautuvasti esimerkiksi vuonna 2017 vuoden 2010 osalta?
Asia on epäilemättä niin kuin kirjoitat mutta mitä kautta päädyt tähän johtopäätökseen?