Piinaavat pakko ajatukset

Lisäyksenä pahoittelut huonosta tekstistä, puhelin oikutteli ja oli kiire.

Itselläni on luultavasti ocd ollut ala-aste iästä lähtien, yleensä sellaista että yritän tehdä mielikuvaa pääni sisällä jostain asiasta, mutta ei ole sinänsä nykyään muita oireita kuin täydellisyyden tavoittelu kaikissa pikkuasioissan. Esim. moottorissa lukee öljymäärä 0.7l niin laitan aivan tarkasti sen määrän ja jos en laita niin jälkeenpäin mieleen toistuu että olisikohan pitänyt laittaakkin vähän enemmän. Päätöksenteot tuntuvat mahdottomilta ja ahdistavilta ja joskus ne jäävät jälkikäteen päähän junnaamaan tyylillä "mitä jos olisin valinnut toisin". Yleensä pakkoajatukset minulla ovat mielikuvia joita on vaikea luoda mutta pakonomaisesti toistan niitä kokoajan, tai sitten hoen jotain sanaa useaan kertaan. Välillä helppoja jaksoja ja oireilu ollut oikeastaan kokonaan poissa ja nyt kun se alkoi taas niin luulen että sain oman pääkoppani taas haltuun, tiedostin ettei pakkoajatuksien toistaminen johda mihinkää ja lopetin vain ne. Nyt kun ajattelen jotain yritän olla luomatta mielikuvia asioista jottei ne rupea jumittamaan pään sisällä, se auttaa. Eli ajattelen asioita niin etten näkisi mielikuvia ollenkaan koska ei se mitään hyödytä muutenkaan.

Kahvia ja sokereita vähemmälle ja huolehtikaa b-vitamiinien, magnesiumin, omega 3:n ja sinkin riittävästä saannista! Ei välttämättä poista mutta helpottaa pakko-oireita!

Hei Yksinoloapelkäävä!

Minulla on samantyyppisiä pakkoajatuksia, jotka on ahdistavia nimenomaan siksi, että ne ovat toisinaan niin vainoharhaisia. Ymmärrän, että ne ovat vain ajatuksia, todellisuuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä... Olisitko halunnut vaihtaa ajatuksia sähköpostitse?

Minullakin on pakkoajatuksia ehkä hieman oudommista asioista... Nimittäin minulla on pakottava tarve kokoajan ajatella, että olen elokuvassa tai omaan yliluonnollisia kykyjä. Olen myös hyvin varma, että joku tulee kommentoimaan tähän: "Vähemmän leffoja!" mutta kun se ei siitä auta.... Minä myös pelkään yötä. Se ilmenee siten, että iltaisin/öisin yrittäessäni nukahtaa, kääriydyn peittoon ja vilkuilen kokoajan ympärilleni. Pelkään, että nään jotain luonnotonta, vaikka järjelläni ajattelen ettei aaveita tai mitään vastaavaa ole olemassa.

Sinä "hullutyttö" muovaat epämääräiset pelkosi ja turvattomuuden mielikuviksi. Sinulla on jollakin tavoin hyvin turvaton olo. Kyllä henkimaailmakin on olemassa ja sinullakin on suojelusenkeli, mutta sinä tarkoitat kokemallasi mielen muovaamia pelkoja.
Pelottaako sinua tulevaisuus. Oletko herkkä. Onko lapsuutesi ollut turvallinen?
Kannattaisi puhua jonkun ymmärtävä kanssa mieltä askarruttavista asioista.