Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3,5 vuotta ja olemme onnellisia. Rakastan häntä ja hän on minulle kuin aviomies. En voisi kuvitella olevani ilman häntä...
Kävi kuitenkin niin että ihastuin erääseen toiseen. Huomasin hänen katseensa jo keväällä mutta nyt olemme pitäneet yhtetyttä jo pari kuukautta. Sitä ennen emme "tunteneet", vaihtelimme vain katseita...
Olemme molemmat ihastuneet ja asiat kehittyvät koko ajan... Ujous on vain asioiden edellä. En tiedä mikä minuun meni pari viikkoa sitten kun sanoin puolivahingossa olevani sinkku... vasta eronnut... Oli pakko sanoa jotain ja niin se meni. Kiemurtelen omantunnontuskissa mutten voi perua sanojani. Mietin häntä vähän väliä ja haluaisin antaa asioiden edetä, mutta OLEN VARATTU! Enkä halua jättää rakasta "aviomiestäni". Ilmapiiri on hyvin latautunut...
Asiaa vaikeuttaa se, että poikaystäväni on ensimmäiseni ja minä hänen. Hän ei kaipaile vapautta, ei ainakaan ole osoittanut mitään siihen suuntaan, päinvastoin. Hän suunnittelee tulevaisuutta ja varjeee minua mustasukkaisesti. Itse olen myös hyvin mustasukkainen hänestä... MUTTA SILTI OLEN IHASTUNUT TODELLA PAHASTI TOISEEN! Haluaisin jotenkin vain pitää vapaata, sillä meidän suhteemme ei tunnu päättyvän koskaan. Tavallaan oisin halunnut löytää rakkaani joskus myöhemmin jotta oisin saanut elää nuoruuttani...
En voi jättää häntä, mutten voi jatkaa näinkään... En voi myöskään liueta ihastukseni luota. Mutta on vain ajan kysymys koska tapahtuu jotain traagista. Entä jos hän yrittää suudella minua???
Olen todella pettynyt itseeni, ja hävettää olla olemassa, mutta en todellaan tajua keinoja tähän tilanteeseen. Auttakaa edes joku
Kävi kuitenkin niin että ihastuin erääseen toiseen. Huomasin hänen katseensa jo keväällä mutta nyt olemme pitäneet yhtetyttä jo pari kuukautta. Sitä ennen emme "tunteneet", vaihtelimme vain katseita...
Olemme molemmat ihastuneet ja asiat kehittyvät koko ajan... Ujous on vain asioiden edellä. En tiedä mikä minuun meni pari viikkoa sitten kun sanoin puolivahingossa olevani sinkku... vasta eronnut... Oli pakko sanoa jotain ja niin se meni. Kiemurtelen omantunnontuskissa mutten voi perua sanojani. Mietin häntä vähän väliä ja haluaisin antaa asioiden edetä, mutta OLEN VARATTU! Enkä halua jättää rakasta "aviomiestäni". Ilmapiiri on hyvin latautunut...
Asiaa vaikeuttaa se, että poikaystäväni on ensimmäiseni ja minä hänen. Hän ei kaipaile vapautta, ei ainakaan ole osoittanut mitään siihen suuntaan, päinvastoin. Hän suunnittelee tulevaisuutta ja varjeee minua mustasukkaisesti. Itse olen myös hyvin mustasukkainen hänestä... MUTTA SILTI OLEN IHASTUNUT TODELLA PAHASTI TOISEEN! Haluaisin jotenkin vain pitää vapaata, sillä meidän suhteemme ei tunnu päättyvän koskaan. Tavallaan oisin halunnut löytää rakkaani joskus myöhemmin jotta oisin saanut elää nuoruuttani...
En voi jättää häntä, mutten voi jatkaa näinkään... En voi myöskään liueta ihastukseni luota. Mutta on vain ajan kysymys koska tapahtuu jotain traagista. Entä jos hän yrittää suudella minua???
Olen todella pettynyt itseeni, ja hävettää olla olemassa, mutta en todellaan tajua keinoja tähän tilanteeseen. Auttakaa edes joku
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000005737568
Minusta on törkeää seurustella miehen kanssa, jos on ihastunut toiseen. Loppupeleissä juuri niin satutat miestäsi vain enemmän, varsinkin jos menet tekemään jotakin typeryyksiä!Sinä et pysty lähtemään vanhasta ja tutusta suhteesta, koska pelkäät jääväsi tyhjin käsin näppejäsi nuolemaan. No onhan siinä riski, mutta kunnon vastuullinen aikuinen ihminen sen riskin kykenee ottamaan itsensä ja erityisesti toisen ihmisen takia!Nyt teet vain hallaa miehelles. Jos mun kumppani olis ihastunut tuolla tavoin toiseen, toivoisin, että se jättäis mut ensin ennenkuin pitää yhteyttä muihin jne. Niin kaksinaamaista touhua se olisi enää mun kanssa vuodetta jakaa jne. Niin no kyllähän se sattuis mutta olis pidemmän päälle parempi juttu. Sitten mullakin olis mahdollisuus löytää ihminen, joka ei roiku mussa menneiden takia pitäen muihin yhteyttä selän takana vaan rakastais ja arvostais mun uskollisuuttani ja sellaisena kuin itse olen.
Itse lähdin aikanaan 4,5 vuotta kestäneestä suhteesta, koska huomasin alkaneeni katselemaan muita. Suhde ei ollut kunnossa. Kyllä se pelotti, mutta en kadu hetkeäkään, koska löysin elämääni täydellisen kumppanin!
Onhan se törkeää seurustella miehen kanssa jos on ihastunut toiseen, kyllä, mutta tässä ei ole kysymys siitä. Enkä "roiku miehessäni menneiden takia". En todellakaan. Rakastan häntä ja meillä on mukavaa ja onnellista yhdessä. Siksi en halua enkä pysty eroamaan. Tottakai lähtisin suhteesta jos ainoastaan tottumus olisi se painava tekijä. Pointtina on se, että olen SAMANAIKAISESTI ihastunut toiseen...
mee hoitoon!
kertoa reilusti, että olet parisuhteessa, mutta että olet valmis pieneen seikkailuun. Ihastuksesi olisi varmaan ymmärtänyt asian, minä ainakin ymmärtäisin.
Koskaan ei pitäisi valehdella olevansa eronnut, jos ei ole. Minä kerron toisille naisille rehellisesti olevani parisuhteessa ennen kuin tilanne menee pidemmälle, ja monet yleensä hyväksyvät sen. Kerro ihastuksellesi tilanteesi rehellisesti, myös se että valehtelit suhteestasi, sulla ei ole mitään menetettävää, vaan paljon saavutettavaa.