Kummastelen sitä miksei ihminen pyri ottamaan sitä ihmistä vierelle johon on paljon suuremmat tunteet kuin siihen johon on minimaalisemmat tunteet vai onko kyse päätöksen vaikeudesta tai siitä kumman valitsee. Eikös se olisi kaikkein helpointa pyrkiä hankkimaan se jonka kanssa sujuu helpommin kommunikaatio ja on ne isommat ja todellisemmat tunteetkin?Eikö se ole helpompaa ja sujuvampaa niin? Kunhan vain mietin näitä elämän ihmeellisiä koukeroita ,oikeasti. En itsestäni kylläkään vaan toisen valinnan vaikeutta.
Miksipä näin
elämäonoutoa
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tarkoitatko, että hänen pitäisi ottaa sinut ?
Ymmärsit väärin,ei minua todellakaan .Siis ottaisi sen jonka kanssa pystyy kommunikoimaan,
Tai sen jonka kanssa arki sujuisi huomennakin. Valinnassa kannattaa ottaa järkikin mukaan, ja arkipäivän haasteet tulevaisuudessa.
Ei nyt tämä kääntyi ihan päälaelleen , jos kommunikaatio on vaikeaa niin ei se arkikaan todennäköisesti suju, enkä itse ottaisi sellaista ihmistä jolla ei ole kummoisia tunteita kohtaan. Parempi siis ottaa sellainen jossa tulee molemmat, näin ajattelisin ainakin itse ja parhaimmaksi vaihtoehdoksi hänelle, järjellä ja edelleenkin ajatellen miksei hän niin sitä ajattele parhaimmaksi itselleen.
Ja kun hän on sitten niin tehnyt, ottanut vierelleen paremman arjen, kommunikaation ja peitonalushommat, niin se ei sitten sovi henkilölle, joka on tietävinään vain yksipuolisesti toiselta saadun tiedon. Älkää antako sumuttaa itseänne, kuulostaa vain niin analysointipyöritykseltä, ettei ole ihme, että menee päälaelleen.
Sitä usein kokee itsensä haavoittuvammaksi suurien tunteiden äärellä. On tavallaan enemmän "auki" ja se voi tuntua pelottavalta. Siksi joskus voi tuntua helpommalta ja varmemmalta olla sellaisen kanssa, johon pysyy ns. pitämään etäisyyttä ja myös vähän sulkemaan sydämensä ulkopuolelle. Suuren rakkauden kanssa se ei onnistu. Se on kaikki tai ei mitään. Suurilla panoksilla.
Uskon, että heillä on omat painavat syynsä, jonka vuoksi ovat valinneet tuon tien. Ehkä kyse on useamman ihmisen elämästä eli ei voi ajatella pelkästään itseään vaan täytyy ajatella kokonaisuutta. Tämä oli vain yksiesimerkki, joka tuli näin äkkiseltään mieleen.
Siinä tapauksessa varmaan kannattaa sitten siirtyä muille vesille ja tutustua uusiin tuttavuuksia. Itse koen ettei hänen kanssaan voi tulla mitään erikoisempaa ja olen sitä mieltä jo oman itsenikin vuoksi että hän saa jäädä pisteenä menneeseen elämässä ja koen etten halua häntä enääelämääni koska on muutenkin asioita jotka tekevät nykyisestä elämästäkin välillä todella vaikeaa.
Niin heillä onkin ja se on jotain jota voi ymmärtää vain aidon rakkauden ja henkisen yhteyden kokenut. Haluaisitteko itse rikkoa kaiken säpäleiksi ja kerätä onnenmurusia ympäripitäjää?
Jos suhde ei toimi, kannattaa erota. Eroaminen tarkoittaa että molemmat jatkaa omia teitä yksinään ja jos joku osuu kohdalle niin hyvä niin. Ero ei kannata jos ainut peruste on lähteä suurempien tunteiden perään. Ei muutenkaan kannata valita tällaista kumppania koska mikä estää häntä tekemästä sen uudelleen sinun kohdallasi.
Jos on lapsia, niin lapset menevät aina omien tunteiden edelle.
Ei vaan helpompi on aina se joka on helpompi.
Rakkaus ei aina ole helppoa muistakaa se! Se on suurta ja kivuliastakin toisinaan. Rakkauden tiellä ei ole mitään, ei mitään silloin, kun se on niin.
Tunteiden täytyisi olla myös molemminpuolisia eikä täällä muutenkaan mitään vain oteta.
Siksipä hän on ja pysyy M- naisensa kanssa.
Voihan niitä miettiä ja hyväkin miettiä, ei ne koukukerot täällä silti selviä, eikä puhtaalla miettimisellä. Hyvä jos kahden keskin koukerot suoristuu, ilman liikoja ulkopuolisia, ajattelisin. Eikä sillä, että tämä minuun liittyisi. Vaikka on minulla omatkoukeroni tottakai. Toivon vaan ettei tarvitse kenenkään välillä ketään valita. Jokainenha tekee ne omat päätökset, vaikkakaan ei yksin.
Maailmaan mahtuu kyllä koukeroita, eikä aina edes ihmissuhdekoukeroita.