Täällä tuntuu vallitsevan kumma kuvitelma että jos itse on ihminen joka "tunnistelee" helposti ja jolla itsevarmuus, itsetunto ja itseluottamus kohillaan niin totta helvetissä on kaikilla muillakin ja varsinkin sillä jonka "tunnistanut"
Tämä voi olla kova järkytys, mutta näin ei kuulkaa ole. Kaikki emme ole samanlaisia.
Täällä on ihmisiä jotka elää jalat maassa ja uskoo vasta kun todisteet on veden pitäviä.
Täällä on myös ihmisiä joilla itsetunto ja itsevarmuus ei ole korkealla ja sellaisten on vaikea luottaa omiin tulkintoihin. Itseluottamusta kun ei ole siihen omaan taitoon tunnistaa oikein ei luota vaan sitä epäilee, epäilee ja epäilee.
Ollaan nuoralla kävelyllä jossa taiteillaan kapean nuoran päällä. Omat tunnistukset voi olla hetken "melkein varmoja" mutta koska omaan itseen ja omiin taitoihin ei luoteta se varmuus tunnistuksen oikeudesta kaatuu heti jos vähänkin tulee viitteitä että erehdys tapahtunut. (esim. provoilu ketjut on tällaisille niitä jotka aina sen varmuuden muuttaa takaisin epävarmuudeksi tai täysin lyttää niin alas että palaa ruutuun "en tunnista ketään, se olikin jollekin muulle"
Yrittäkää nyt täällä vaan ymmärtää se tosi seikka että täällä seilaa erilaisia ihmisiä.
Olis se varmaan kiva luottaa siihen että kaivataan ja palvotaan tuolla jossain mutta kun kaikilla ei riitä se itsevarmuus ja itsetunto ihan niin suuriin.
Niillä joilla se itsetunto on heikko saa lannistumaan, masentumaan, uskomaan negatiivisia asioita paljon helpommin kuin liiteleen joka ketjun jälkeen taivaissa, maalaileen yhteistä hääkuvaa mieleensä tai täyttään ihastuksensa nimellä koko palstan ajatellen että tottakai se juuri minua kaipaa ja juuri täällä.
Ei. Itseluottamusta ei ole joten kaava on selvä
"Ei se kuitenkaan juuri minua kaipaa"
"Taas sen nimi meni tuolla. Kaipaa selvästi jotain toista. Arvasinhan minä. Parempi jatkaa elämää ja unohtaa"
"taas tuli ilkeily ketju. Nämä voisi olla minulle"
"Onhan irl paljon kauniimpia ja menestyvämpiä ihmIsiä kuin mä. Miksi se minua kaipaisi. "
"Noniin nyt sen niminen kaipaa taas jotain toista. Selvähän se. Ei tosiaan ole minun takia täällä jos olis."
"Tuossa taas lirkuttelee jotain rakkaudesta toiselle joku sen kuulonen. Just just. No eipä tarvi miettiä tunteista kertomisia sille. Ei se niitä halua kuulla juuri minulta."
TÄSSÄ ON ITSETUNTO HEIKOILLA OLEVAN AJATUSMALLIT.
Olkaa mitä olette mutta pliis älkää luulko että kaikki täällä olisi samanlaisia.
Tämä voi olla kova järkytys, mutta näin ei kuulkaa ole. Kaikki emme ole samanlaisia.
Täällä on ihmisiä jotka elää jalat maassa ja uskoo vasta kun todisteet on veden pitäviä.
Täällä on myös ihmisiä joilla itsetunto ja itsevarmuus ei ole korkealla ja sellaisten on vaikea luottaa omiin tulkintoihin. Itseluottamusta kun ei ole siihen omaan taitoon tunnistaa oikein ei luota vaan sitä epäilee, epäilee ja epäilee.
Ollaan nuoralla kävelyllä jossa taiteillaan kapean nuoran päällä. Omat tunnistukset voi olla hetken "melkein varmoja" mutta koska omaan itseen ja omiin taitoihin ei luoteta se varmuus tunnistuksen oikeudesta kaatuu heti jos vähänkin tulee viitteitä että erehdys tapahtunut. (esim. provoilu ketjut on tällaisille niitä jotka aina sen varmuuden muuttaa takaisin epävarmuudeksi tai täysin lyttää niin alas että palaa ruutuun "en tunnista ketään, se olikin jollekin muulle"
Yrittäkää nyt täällä vaan ymmärtää se tosi seikka että täällä seilaa erilaisia ihmisiä.
Olis se varmaan kiva luottaa siihen että kaivataan ja palvotaan tuolla jossain mutta kun kaikilla ei riitä se itsevarmuus ja itsetunto ihan niin suuriin.
Niillä joilla se itsetunto on heikko saa lannistumaan, masentumaan, uskomaan negatiivisia asioita paljon helpommin kuin liiteleen joka ketjun jälkeen taivaissa, maalaileen yhteistä hääkuvaa mieleensä tai täyttään ihastuksensa nimellä koko palstan ajatellen että tottakai se juuri minua kaipaa ja juuri täällä.
Ei. Itseluottamusta ei ole joten kaava on selvä
"Ei se kuitenkaan juuri minua kaipaa"
"Taas sen nimi meni tuolla. Kaipaa selvästi jotain toista. Arvasinhan minä. Parempi jatkaa elämää ja unohtaa"
"taas tuli ilkeily ketju. Nämä voisi olla minulle"
"Onhan irl paljon kauniimpia ja menestyvämpiä ihmIsiä kuin mä. Miksi se minua kaipaisi. "
"Noniin nyt sen niminen kaipaa taas jotain toista. Selvähän se. Ei tosiaan ole minun takia täällä jos olis."
"Tuossa taas lirkuttelee jotain rakkaudesta toiselle joku sen kuulonen. Just just. No eipä tarvi miettiä tunteista kertomisia sille. Ei se niitä halua kuulla juuri minulta."
TÄSSÄ ON ITSETUNTO HEIKOILLA OLEVAN AJATUSMALLIT.
Olkaa mitä olette mutta pliis älkää luulko että kaikki täällä olisi samanlaisia.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ootsä ihan urpo? Ongelma on just siinä että maailma on täys depressiivisiä, itseensä uskomattomia, epäempaattisia ällömonstereita :) Joita kohtaan - kun aikas oot auttanu, kuunnellu, vilpittömästi - ei jaksa enää paitsi persausta kääntää.
Suomalaisten perusluonne on depressiivinen, melankolinen ja "anteeksi että olen olemassa" tyylinen. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu olla itsevarma, jos sitä osoittaa saa helposti narsisti leiman.
Kullä vain. Ja nuo "säälikää mua, joka kärsin niiiiin helvetisti"-tyypit kuitenkin janoavat tukea niiltä, joiden kintut kannattavat. Energian törsäämistä, pääosin, sanoisin mä.
Vittuako sä tiedät muiden ongelmista kun et kysy. Sitten on helppo vaan syyllistää. Helppo se on tollasia paskaviestejä kirjoittaa kun on itsellä kaikki hyvin. Herää!!!
Pidin turpani kiinni kuukausia. Sitten kun viimein puhun, saan pelkkää paskaa niskaan. Se on ihan helvetin sama mulle tapahtuu, empatiaa ei kuitenkaan heru. Koska kusitte asiat ja olitte väärässä, kaikessa, olitte vahingollisia muille, ettekä voi myöntää sitä. Ette kestä sitä. Olette pelkkiä raukkoja.
No voi että :) Kyl mä uskon että noin pikkusieluisena, kaikesta itteensäottavana on raskasta elää :) Onneks mä oon jo kauan ollu siinä pisteessä, ettei onnellisuus vaadi mun kohdalla syntyäkseen kuin yksin mun oman pääni ja sydämeni.
Rajogpaireiolle tää.
Pikkusieluisena? En minä mistään pikkuasioista valita. Sinä aina vähättelet, vaikka et tiedä mitään. Sitten toisten ihmereaktioita joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään tuet ja ymmärrät toista edes kuulemmatta. Kuka vastaa kokonaisuudesta? Kun kaikki pitivät minua hulluna kun jostain tämä lähti liikkeelle, ja mitään kollektiivista vastuuta ei ole? Paljon mua lohduttaa joku pahoitteleva katse ja hyvän toivominen. Ei helvetti. Mun pitäisi kestää kaikki, mikään ei riitä! Ei mikään! Teidän ei tarvitse kestää yhtään mitään, kaikkeen on oikeus, kaikkeen paskaan ennakkoluuloon ja asioiden värittämiseen ja kääntelyyn ihan miten sattuu. En edes kirjoita mitä te paskapäät ansaitsitte.
En ole huomannut tuollaista täällä. Monenlaiseen olen törmännyt, mutta en tuohon. Ehkä olen sellainen, joka ei oleta mitään.
Uskoisin, että se menee suurimmalla osalla just noin. Itse en ainakaan usko palstajuttujen olevan itselle osoitettu. Vaikka saattaisin jonkin irl- tilanteen tunnistaa niin mistä silti tiedän, että joku minua kaipaisi. En mistään. Haluaisin muuten edelleen sopia, että muut eivät päätä otsikkoa pisteeseen.
Miksi ? Onko se joku sun ja jonkun tunniste? Sori en tiennyt sellaisesta.
Kyllä se on ollut tunnisteeni jo pitkään.
Ei voi olla sellaista tunnistetta, kaikki voi kirjottaa pisteen loppuun.
Hyvin kirjoitit. Itselläni täysin samanlaiset kokemukset ja tuntemukset! Siksi pitäisi vaan jaksaa pysyä poissa täältä. Mutta kun on vieläkin niin kamala ikävä yhtä ja ainutta ihmistä, että johonkin sitä yrittää purkaa. Silti sydämen särkyminen taitaa täällä palstalla vaan lisääntyä.
Täällä mikään säry, kun tietää ettei täällä ole yhtään mitään. Pelkkää hupatusta ja ajankulua.
Minulla itselläni on ongelmia menneisyydessä tapahtuneiden asioiden takia itseluottamuksen kanssa. Se laski nolliin joskus ja olen nostanut sitä pikku hiljaa korkeammalle. Kokemuksen ja onnistumisien myötä se nousee hiljalleen, mutta itseluottamuksen kohotus on pitkällinen taival.
Valitettavasti palsta toimii hidasteena minulle. Minun on myös vaikea palstalla oikein "tunnistella" koska itseluottamukseni alhaisuus on haitta irl ja täällä se on sitä vielä enemmän sillä on trollaajia ja täällä lisätyökaluksi ei voi ottaa kuulo ja näköaistia jolla eleitä, äänensävyjä ja ilmeitä pystyisi tulkitseen.
Kun itseluottamus on huono niin tämä paikka on alue joka on erittäin huono paikka, sillä täällä pelataan vain mielikuvituksella ja oletuksilla. Yritän täällä seilata järjellä, logiikalla ja jalat maassa asenteella koska en voi tukea täällä mihinkään muuhun. Itsevarmuuteni ja itseluottamukseni ohjaa minua liikaa väärille urille ja minun on tehtävä töitä sen eteen ettei ajatukseni lähtisi negatiivisiä polkuja pitkin.
Siksi asenteeni täällä onkin etten usko mihinkään täällä, sillä muuten valikoisin juuri ne negatiivisimmat kirjoitukset itselleni.
Allekirjoitan aloittajan ajatuksen että ei kaikki usko ennen kuin irl näkee. Mutten syytä itsetunnosta tms, voi olla ihan vaan järki ja varovaisuus.
Olen samaa mieltä. Järki ja varovaisuus.
very good. kuin minun ajatukseni :)
Heikot MinäMinä-tapaukset sopis viedä saunan taa :)
Minulla on asiat ainakin meneen niin että on vahva usko että minua rakastetaan ja moni rakastaa en vain luota siihen että minä osaisin jotain tehdä oikein ja minun kohdalla ainakin itseluottamuksen alueen ongelmat on sellaisia että uskon kyllä kun minulle se suoraan sanotaan ja osoitetaan mutta en usko sitten ollenkaan jos se on vain minun OMIEN oletusten varassa. Silloin ollaan heikoilla hangilla koska silloin vastaan tulee kyky luottaa itseensä/tulkintoihinsa.
Tarkoitan että minut pistetään taisteleen ja kamppaileen itseni kanssa. Uskonko itseeni tarpeeksi uskoakseni että olen tehnyt oikein päätelmän?
Minun uskoni itseeni ei ole niin vahva vaan tämä kaatuu aina siihen että en usko.
Minun usko ja luottamus itseäni kohtaan ei ole tarpeeksi luja.