Armoitettu kirjoittaa mitä haluaa

"Runoilija Jumalan armosta," näin sanoi johtajaopettaja erään oppilaan äidin omien runojensa lukutuokion jälkeen. Parasta siinä oli ettei kukaan loukkaantunut runoista, eikä opettajan sanoista. Hillutaan niin kauan kuin jalat kestävät. Ulos seinien sisäpuolelta ja ulukomaille, vaikkapa Viroon tai ahvenenmaalle'

Tv-2 on juuri alkamassa jalkapallon A-maaottelu Fin-Est. Ilta-aurinko luo varjoja pelareista vihreälle areenalle.
Ei superliigan veroinen urheilutapahtuma, mutta tulee kuitenkin seurattua, syrjäsilmällä.

Se on oikea periaate nyhjätä ei kannata, hautuumaalla sitten joskus kun aika tulee. Elämästä pitäisi kiskoa kaikki irti mutta aina ei osaa tai ei jaksa.

Kyllähän täällä varmaan muitakin romansseja on liikkeellä. Siihen viittaa mm. suuri kiinnostus seksiaiheisiin ketjuihin.

Aamukahvia juodessa, toki jo toisen kerran, kun uni loppui kolmelta ja silloin tuli aamukahvit juotua, tulin kurkkimaan palstan tilaa. Tässä on sairastettu ja lomailtu niin, ettei netti ole ollut edes auki suomi24 kohdalla. Ei tuolla pienellä Ipadilla viitsi tiirailla keskustelupalstoja, hyvä kun Fb tulee päivitettyä, että ystävät tietävät kuinka makaan ja kuinka petaan.

Armoitettu, mitä mahtaa tarkoittaa, en ole ihan kartalla nykyisten kirjoitusten ja jopa kirjoitettujen juttujen aikajanalla. Harvoin jaksan ottaa kantaa, paljon muuta toimintaa on elämässä ja miehen etsintäkin vie oman aikansa. Toisaalta, ei tule edes sitä harrastettua, kotona kun harrastaa käsillä ja jaloilla, ei siinä paljon miehiä samalla ovella vastaan tule eikä miestä kannata toisaalta etsiä, tulee jos on tullakseen, jos on itse avoin ottamaan vastaan. Suoraan sanottuna, en kyllä ole avosylillä miestä vastassakaan, mutta mielessä sekin asia pyörii kun yksin aamukahvia hörppii korvattomasta mukista.

Niin se menee elämässä. Kannattaa elää täysillä koska tähän herkkuun ei saa toista mahdollisuutta. Nautiskelijoille on aina tilaa ja iloiset elämän nautiskelijat ilostuttavat muidenkin arkea.
Olen nautiskelija itsekin. Nautin siitä, että saan elää tätäkin aamua ilman kolotuksia ja jomotuksia. Ei tarvitse ottaa lääkeitä, mutta on pakko miettiä mitä suuhuni laitan, koska vatsa on se joka tahdin määrää. Koetut sairaudet ovat sen verran kolhineet, että mieluummin tätä kuin tuota, eli karsimalla ärsytykset on kaikilla tasoilla elämä mallillaan.

Kun on elänyt tänne 70 vuosille ja se luvattu vanhuus joka jokaisen kohdalla joskus
on ajankohtainen tila joka tuo oireet ja vaivat, lähestyy kai minuakin, olen päättänyt elää omalla tavallani. Mistä tykkään sen teen.
Ikä ei saa olla este elämälle.
Telkkarissa oli aamuyöllä selvänäkijä ohjelma, aikani kuluksi sitäkin aamuyön tunteina silloin tällöin seuraan ja ihmettelen kuinka paljon ihmiset kärsivät yksinäisyydestä. Useimmiten kysyvät naiset näkyykö rakkausrinmalla mitään, löytyykö se mies ja jos jo on suhde, kysyvät kestääkö.

Tänään oli eräs poikkeus. Soittaja kysyi miksi omaiset holhoavat häntä, yrittävät määrätä kaikesta, vaikka hän on täysissä voimissa ja järkikin toimii.
Tietenkin on lapsia jotka haluavat ns. määrätä vanhempiensa elämää, tarkoituksia voi olla moninaisia. Siinä vaiheessa kun isä / äiti löytää laskenvuosinaan uuden kumppanin, alkaa lapsilla päässä raksuttaa jos on vähänkin omaisuutta joka jäisi perinnöksi. Kieltävät rakastumasta, kieltävät suhteen ja tekevät kaikkensa kääntääksen "vanhan" pään.
Eivätkö he koskaan tule ajatelleeksi kuinka paljon tuo uusi suhde helpottaa heidän elämäänsä. Se uusi rakkas on kiinnostunut kuinka isä / äiti voi, auttaa kaikessa missä lapset ennen olivat apuna, huolehtii ja hoivaa silloinkin kun lapset unohtavat kysyä kuinka voit.
Vaikka ei asuisi uuden kumppanin kanssa yhdessä, kyllä vanhatkin pitävät toisistansa huolta. Pelkkä puhelin soitto on kuin käden ojennus. Kerro mitä voin tehdä, mitä tehdään yhdessä jne.

Kun "vanha" elää täysillä, hän uskaltaa olla aito ja tietää jo mitä on elämä puolella liekillä. On aikoja jolloin se on elämän määräämä tahti, itselle ei ole aikaa.
Aina ei jaksa edes ajatella kuinka minä itse voin, kun kaikki voimavarat menevät muiden hyvinvoinnin edistämiseen.

Nyt kun on aikaa, rakastetaan itseämme. Annetaan itsellemme oikeus katsoa asioita uusin silmin, vaikkapa rakastunein silmin.
Ihan kuin sus!

Raamatullinen sanonta "armoitettu" sopii hyvin rakastavaisiin, sillä lahjahan rakkaus on, tulee jos on tullakseen ja jos sen uskaltaa ottaa avosylin vastaan. Hillopurkkien jakamisen toive kuvastaa rakkauden olemusta hyvin myös, haluaa jotain itse tekemäänsä, omaansa jakaa toisen kanssa, ilahduttaa, pitää huolta. Elämystenkin jakaminen on tärkeää, kaikkea on kiva muistella yhdessä, kahdet silmät näkevät enemmän, kahdet korvat kuulevat tarkemmin. Ennenkaikkea jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru vain puolet.

Vanhan palstalaisen viisas kirjoitus lämmitti myös sydäntä, itsensä rakastamisesta säteilee ympäristöönkin lämpöä, oma hyvinvointi koituu muillekin siunaukseksi. Maailma tosiaan näyttää kauniimmalta rakastunein silmin, niin kanssakulkijat kuin oma peilikuva, puhumattakaan siitä rakastetusta.

Pianhan saa tehdä juhannustaikoja rakkauden löytämiseksi ja vahvistamiseksi, kaunista kesää kaikille !

Olipa taas tunnekokemuksia aidosta Hervannasta käydessäni DUO:lla tavallista myöhempään, aamuihminen kun olen.
Aivan eri ihmiset liikkeellä kuin aamulla. Iltapäivällä liikkeelle jaksavat , huonokuntoisimmat, elämänsä loppuvaiheessa olevat iästä riippumatta. Erityisesti jäi hellästi mieleeni ´ystävä hädässä tutaan´ vai miten se menee, kun kaksi nuoremman tuntuista kaveria tukivat toisiaan pysyäkseen pystyssä, tiukin ottein....vahvasti eteenpäin mentiin.

Joku ihminen on ehkä saanut päivän täyttymyksen, jos hänen kanssaan sanasen vaihtaa. Ja sinnikkäästi eteenpäin mennään ihan viimeisillä voimilla. Täällä palstallakin eräs kirjoittaja halveksii rollaattoreilla kulkevia. Täällä heitä on kymmenittäin, hehän, jos ketkä ovat rohkeita taistelijoita itsestään huolta pitäviin. Ette tiedä, miten viimeisillä voimillaan ihmiset täällä liikkuvat, eivät jää paikalleen makaamaan. Urhea Hervanta, kunnioitan!