äitipuoli saa puuttua miehen lasten kasvatukseen ja koulujuttuihin sekä mitä syö ja pukee ja mitä tekee ym? Joskus meillä naristaan siiitä ettei mulle kuulu penskojen asiat enkä saa puhutella tai komentaa, mutta koska olen äitipuoli, niin eikö mulle kuulu penskojen asiat samalla lailla kuin omienkin lasten kaiki asiat, en tee sitä pahalla vaan kasvattaen ja opastaen heitä elmään ja tulevaisuuteen. Enhän voi antaa tehdä pahoja tai kasvaa keiroon, vaikkei oo mun niin tunnen kuitenkin et se onmun velvollisuus tavallaan. Tiedeän että heidän äitinsä on kateellinen, mutta eipä hlaua itse heitä hoivaa vaan ajaa ne tänne joka viikko. Kun olen heille äiti enempi kuin oma äiti, niin se vaan tulee luonnostaan et kasvatan ja ohjaan heitä oikeaan suuntaan, vaikeeta on ollut kun kotona ovat kuin hunningolla, ei mitään rajoja, mutta eiköhän se tästä, mitä mieltä ootta?
Miten on, et kuinka paljon
kuinpaljonsaakomentaa
4877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kyllä kun lapset ovat sinun kodissa ja "hoivassasi" niin on sinulla aikuisena velvollisuus ja oikeus kasvattaa miehesi lapsia. Tietty pitää kertoa samalla että eri perheissä on erilaisia tapoja ja käytäntöjä, mutta sinun kodissa on tällaiset. Muista aina aika ajoin kehua lasten omaa äitiä jollakin tapaa (olet itse sitten mitä mieltä vaan...) ja muista aina kutsua häntä äidiksi! Lapsilla voi olla paljon läheisiä aikuisia, mutta äiti on äiti ja isä on isä.
Vai pitäisi sinua lässy alkaa kehumaan vielä. ?
Lopeta jo nuo hullut juttusi, kukaan ei sinua usko.
Meillä kyllä lapsen äitiä kutsutaan äidiksi ja lasten biologista isää kutsutaan isäksi. Mutta sen lisäksi meillä minua kutsutaan "Jaana"-äidiksi ja miestäni "Juuso"-isäksi. Näin siksi, koska osalle porukasta minä olen äiti ja osalle äitipuoli. Mies on osalle porukasta isä ja osalle isäpuoli. Hankalaa olisi aina olla porukalle puhumassa tyyliin "Menkääpä tuonne teidän yhden isän ja teidän kahden muun "Juuson" luokse, niin hänpä auttaa korjaamaan pallonne." Tms. Siis arjessa aika mahdoton ajatus uusperheessä. Eli minua, äitipuolta, miehen lapsi kutsuu "Jaana"-äidiksi ja biologista äitiään kutsuu äidiksi. Sama miehen suhteen siis. Joskus se etuliite siitä jää pois, eikä se mitään haittaa. Kyllä lapset silti tietävät kenen masusta ovat tulleet ja kuka mies heidän biologinen isänsä on. Tuskinpa ketään haittaa, vaikka äitejä tai isiä olisi kaksi. Samaa työtä tässä elämässä tehdään.:)
Juuri noin. Kaikki silloin tuntevat kuuluvansa porukkaan.
Meillä minä olen taas äiti täällä isän kotona ja kotona lasten äiti on siellä äiti. En hyväksy sitä että olisin lapsille joku nimellinen ihminen, aikuista ei kutsuta nimellä se on epäkohteliasta ja lapset pitää kasvattaaa kunnioittamaan aikuisia. Minä käskin jheitä pitämään minua äitinään, koska silloin minulla on valtaa lapsiin komentaa ja vaatia. Jos en olisi niin päättänyt, olisin ollut heille täti tai arvoisa täti.
Mutta luonnollisesti olen äiti, koksa olen heidän äiti täällä ollessaan.
Noh, oma heidän äiti loukkaantui tottakai, mutta me ei siitä välitetty, saa rauahsas riehua ja tottua siihen että minä ole myös lstne äiti, ja jos ei sovi, eti tarvi meille tulla. En minä niitäkaipaa, mutta he rakastavat minua ja tykkäävät, sanovatkin että olen parempi kuin heidän om aäiti.
Mä tiedän sen, ja olen samaa mieltä. Haluisin adoptoida nuo lapset, mutta sitten se tietää rahan menoa, nyt maksaa tuo mies ja heiädn toinen Äti, mun ei tarvi rahaa noihin laittaa, senkun makstan vaatteet heidän isällään ja uruuat.
Juopon ja mielenterveyspotilaan horinaa....
No sinä nyt et vaikuta ihan terveeltä, vaan itsekeskeiseltä... Mutta itse kysymykseen vastaan kuitenkin ja asiallisesti.
Riippuu paljon äitipuolen roolista, ja lasten iästäkin. Esimerkiksi onko tullut äitipuoleksi kuukausi sitten teini-ikäisille nuorille, vai onko äitipuolen roolissa siitä lähtien kun lapsi/lapset ovat pieniä. Uuteen rooliin tullessa ei heti ensimmäisen kuukauden aikana pidä puuttua lapsen pukeutumiseen tai kasvatuksen yksityiskohtiin, vaan lapsen pitää ensin antaa tutustua uuteen ihmiseen elämässään. Vasta ajan kanssa äitipuolen rooli yhtenä kasvattajana vakiintuu. Näin se tuntuu luonnolliselta myös lapsen silmin.
Toki jos lapsi vietää osan ajastaan yhteisessä kodissa äitipuolen kanssa, on silloin äitipuolella arjen hoitumisessa samat vastuut ja oikeudet kuin lapsen biologisillakin vanhemmilla. Eli aivan kuten omia lapsia kohtaan, on hyvä huolehtia läksyistä, sopivasta vaatetuksesta tms, tietenkin yhdessä puolison kanssa. Lasten kanssa kuuluu myös viettää laatuaikaa, eli tehdä mukavia asioita. Tarkoitus ei ole se, että äitipuoli on joku joka vain "komentaa", vaan äitipuoli on yksi kasvattajista, jonka kanssa on ihanaa myös halailla, kokata yhdessä tai käydä vaikka leffassa. Kumpikaan näistä osa-alueista ei saa kulkea ilman toista. Eli äitipuolen tehtävä ei myöskään ole järjestää sirkushuveja ilman että kantaa vastuuta myös ikävämmistä tehtävistä.
Samat säännöt pätee myös isäpuolen kohdalla. Eli jos lasten elämään päättää mukaan lähteä, on otettava siinä kodissa isän rooli. Lapset voi ja pitääkin päästää sydämeen.
Se että äiti- tai isäpuoli on aktiivinen kasvattaja lasten elämässä, ei ole pois biologiselta vanhemmalta. Raja kulkee siis siinä, että kukaan lapsen elämässä olevista aikuisista ei voi määrätä siitä, miten ja millaisia päätöksiä ja asioita lapsen kanssa tehdään lapsen ollessa toisessa kodissaan. Eli äitipuoli ei voi puuttua siihen, miten lapsen äiti huolehtii lapsesta -ja sama toisinpäin. (TIETENKIN tässä nyt poissuljetaan sellaiset tapaukset, joissa lapsi joutuu johonkin todelliseen vaaraan jommassa kummassa kodissaan, ja silloin siihen pitäisi puuttua kenen tahansa, vaikka naapurin.) Mutta siis arkisesta kivasta ja kasvatuksesta vastaa tasa-arvoisesti siinä kodissa asuvat vanhemmat.
Huoltajuus määrittelee sitten sen, kenellä on oikeus päättää esimerkiksi lapsen uskonnosta, koulun ainevalinnoista, rokotuksista tms. Mutta tietysti normaalissa toimivassa perheessä niistäkin asioista keskustellaan kumppanin kanssa, ja halutaan kuulla hänenkin näkemys.
Minä olen äiti sekä äitipuoli ja mieheni on isä sekä isäpuoli. Lisäksi omilla lapsillani on elämäänsä osallistuva isä ja äitipuoli. Miehen lapsella on äiti, mutta ei isäpuolta. Eli näkemystä on eri rooleissa.:)
Muiehen lasten pitä'ä arvostaa isän uutta parempaa vaimoa, ja kutsuttava häntä äidiksi. Miksi ei voisi? Ohan hän kuitenkin se parempi kasvatta kuin lasten oma äiti, sillä eihän muuten ne lapset tulisi isän luokse jos äiti kykenisi omat lapset hoitamaan, äiti sä ole ja rajoja ja kotitöitä vaan ruokansa eteen lapseille.
Juopon ja mielenterveyspotilaan jorinaa....
Lapsille pitää opettaa, että isin uusi vaimo on rätekämpi ihminen kuin entinen äiti. uusi äiti opettelee lastenkasvatusta tulemaan toimeen kiukkusten pikkulasten kansa, on paljon haastavampaa kuin biolapset. uusien lasten pitää ymmärtää ja tehtävä paljon sen eteen että äitipuoli hyväksyy heidät, ja kohdeltava kunnioittavasti.
Äitipuoli kuitenkin on isin todirakas ja pitää olla lapsillekin. Ei hän huvikseen kenenkään lapsia kasvata ja opasta.
Ei kannata uskoa mitä oikea äiti sanoo, vaan se mitä uusi äiti. Hän on kuitenkin laste elämässä ykkönen.
Mielenterveyspotilaan horinaa
Mull aon tulliterä uusiperhe, ja olen niin onneton tekemään ruokaa. Nyt miehen lapsukaiset eivät suostu syömään mitään ja kiljuvat ksitten kotonansa ettei oo saaneet ruokaa. Tarjoan heille porkkainoita ja sipulikeittoa, mutta kun en osaa tehdä ruokaa. Keittokirjoja ei ole eikä tuo mieskään osaa ruokaa laittaa, hyvä et nakkeja osaa paketista itse ottaa. Ruoka ei oo meille tärkeetä vaan meistä on kiva vaan olla ja katella telkkua, ja naapurien toilailuita.
Mut toi ruoka on onkelma, joskus ostetaan kaupasta valmiita risottoja tai salaatteja, mutta silti noi lapset söisä ainvaan ruokaa ja ruokaa, ihan kun elämässä ei muuta oliskaan kun joku hitonmoinen pihvi ja kaalirulla.
Noo sun elämässäs ei ole muuta kuin kalja ja viinapullo, milläaikaa olisit oppinut ruokaa laittamaan.
Juuh, lissu tekee vaan trinksuja ittelleen, ei se mittään ruokaa osaa tehdä.
Kiljua ja kaljaa sekaisIn. Siinä sen juoma.
Lapsii turpaan jos ei osaa olla.
Ihan aikuisen velvollisuudet/oikeudet yhteis pelillä pidetään koti kunnossa ja läksyt tehdään ja kouluasioista keskustellaan !!!!
Käskeäkkin voit mutta et käskemisen vuoksi vaan jokainen on tehtävä osuutensa kotiin
Kyllä, näin on äitipuoli on se joka määrää, uudet säännöt, uusi äiti, uusi koti kaikki uusiksi, kun mies on kyllästynyt entiseen vaimoon jok aei viitsi edes lapsia kasvattaa.
Uusi äiti on parasta mitä lapsille voi sattua, alkaa hommat hoituu, koulut menee hyvin, ollaan siistejä ja kasvetaan hienoiksi aikuisiksi, monesti se on lasten pelastus. Meillä myös miehen entinen vaimo on mikä on, ja mies onkin sanonut että oli paras lahja hänelle ja lapsille, että tapasi minut, sillä nyt on asia mallillaan. Kauniskin olen että sekin asia on kunnossa. Mahtaa ex vaimo suututtaa kun mies ja lapset löysi paremman äidin ja vaimon, mutta itsepä ei välittänyt.
Niin äitipuoli ei määrää kuin kodissaan miehensä kanssa yhdessä !!!! EIKÄ SE SOVI ETTÄ ÄTIPUOLI RAKASTAA KÄSKEMISTÄ JA MÄÄRÄÄMISTÄ MÄÄRÄMISEN VUOKSI !!!! JA KÄSKEMISELLÄ TÄYTYY OLLA MUUKIN TARKOITUS KUIN SIMPUTTAMINEN
Tekstistäsi päätellen taisit paukauttaa ittes paksuksi et sait ukkos.... ....muuten vaikutat ääliöltä etkä ole niitä terävempiä kyniä penalissa !!!
Pääsit sitten lempipuuhiisi tällä palstalla. Räksyttävä rakkikoira. Sitten vielä itkee kun ihmiset ovat ilkeitä.
Mene kuule opettelemaan käytöstapoja, ne sinulta puuttuu tyystin.
Tuolla lailla kun käyttäydyt ihmisten kanssa sinusta ei ole kasvattamaan ketään.
Niin se tekikin. Levitti jalkansa ja heti sai ukon koukkuun. Nyt itkee kun ukko pääsi karkuun. Uketsu katkaisi kahleensa , juoksi kovemmin kuin Jamaikalaiset, ämy ei saanut kiinni.
Nyt mies on onnellinen.
Niin tämä uusikko äitimielipuoli levitti jalkansa sai isukin mielipuoliseen ansaansa ja nyt kyselee paljonko saa kiusata /komentaa mielipuolisen määräysvaltansa alla miehen lapsia
se on äitipuolen päätettävissä miten kutsuu itseään tai miten toimii silloin kun mihehen tenavat ovat isän luona. Minunmielestä se on niin että isin vaimo on äiti, vaikkei kakarat olisikaan yhteisiä. Kunnon kakarat kutusuvat isän vaimoa äidiksi ja omalta osaltaa siivoovat sen huushollin. ei kukaan tule kenenkään kotiin sotkemaan ja syömään ilmaseksi. Ja käytöstavat pitää opettaa, ja olla hallussa, kun tullaan isin vaimoa katsomaan. Lapset pitää opettaa kunnioittamaan uutta äitiä, ei silmille tarvi hypellä. Meillä ainakin rajat on tehty niin, että ne rajat totoeutuu myös lastenomassa kodissa, jotka minä tein heille. Tarkkailen myös että niitä noudatetaan ja toimitaan mun ohjeidenmukaan. Kouluun soitan usein jotta tiedän missä mennään ja lintsaako ja mitä muuta kepposia tekevät, on niin ylivilkkaita ja villejä lapisa.
Rakki koira räksyttää.
Ei et varsinkaan sinä et päätä miehesi lapsista mitään vaan isä päättää ... ...koska rakastat liikaa käskyttämistä ja sulla on käskeminen pääasia ei tarkoitus
Mielenterveytensä menettänyt vanha juoppo.
Se on sääli että tämä aloittaja pilaa sinänänsä mielenkiintoisen keskustelunaiheen. Tiedän että ihan ns. normaaleillakin ihmisillä on eri mielipiteitä siitä, mikä on äiti/isäpuolen rooli lapsen elämässä. Osa kokee että on lapsenkin kannalta ehdottoman tärkeää olla tasavertainen vanhempi, ja osa kokee että äiti/isäpuoli saa olla hyvinkin etäinen, kunhan ei aiheuta lapselle haittaa tai harmia. Olisi ollut ihan mielenkiintoista kuulla enemmän fiksuja perusteluita molemmista kannoista.
Asiat harvoin ovat mustavalkoisia, ja jokainen päättää omantuntonsa mukaan. Itse äitipuolena olen tasa-arvoinen vanhempi lapsen arjessa aina kun miehen lapsi on meillä. Sen sijaan oman lapseni äitipuoli ei halua edes virallisesti olla "äitipuoli", vaan ennemminkin joku joka tuntee lapsen, ja ei juuri vietä lapsen kanssa aikaa. Ei ainakaan itsekseen, vaan joskus yhdessä miehensä eli lapsen isän kanssa. Tuo lapseni äitipuoli ei kuitenkaan ole siis koskaan lapselle ilkeä tai mitään sellaista, vaan ei vain pyri olemaan kasvattaja lapsen elämässä. Kun lapsi oli pienempi, se aiheutti jonkin verran ongelmia, ja lapsi uhmaiässä esimerkiksi nallitti äitipuolta aika vahvasti. Nyt lapsi on jo isompi, eikä edelleenkään koe että äitipuoli olisi hänen perhettä, mutta tuumaa että se on "ihan ok tyyppi." Ehkäpä sekin malli siis voi toimia. Itse kokisin hyvin raskaaksi sen, jos lapsipuoleni ei pitäisi minua osana perhettään, tai jos en itse pitäisi häntä perheenjäsenenä. (Lapset keskenään sanovat olevansa sisaruksia.)
Olet harvinaisen oikeassa. Tämäkin aloitus jonka aihe on ollut monta kertaa palstalla, menee tuon aloittajan taholta pelkäksi häiriköinniksi, mikä lienee hänellä tarkoituskin. Tästä aiheesta on ollut ennekin siis aloituksia ja sama häiriköinti silloinkin.
Kyllä äitipuoli on aina parempi kasvattaja kuin oma äiti. Uusi on aina uusi, ja eihän se mies olisi uutta ottanut, jos entinen olisi passeli. Lpaset tarvii rajoja ja uusia ihmisiä komentamaan, usein se äitipuoli nousee ykköseksi lasten elämässä, ja ihan hyvä, että lapset osaavat kunnioittaa uutta äitiä.
Eihän se äitipuoli kuitenkaan toisten lapsista tykkää muutenkuin on siinä vaan neuvomassa ja kasvattamassa. Minusta on sääli, että lasten äiti kippaa lapset aina isän luokxse kun itse ei viitsi, mutta toisaalta on hyvä että lapsilla ja äidillä on joku ihminen joka neuvoo lasten kasvatuksessa, uusi on aina uusi. Lapset pitää kunnioittaa isin uutta vaimoa, se ei ole paljon pyydetty, mutta ei tarvi tulla joka viikko, eihän se uus äitikään aina jaksa, jos lapset ovat vielä häiriköitä.
Hei, mun lapsipuolet ovat nyt loistavia yksilöitä, kun minä tulin heidän eläänsä. Heillä ei ollut rajoja ja aina oli likaiset vaatteet ja lintsausta koulusta, mutta minä laitoin heidät järjestykseen, pesin vaatteita ja opetin puhtautta, kotitöitä ja muutenkin miten toimitaan kotona ja ulkopuolella. Heidän oma äiti ei viitsinyt eikä itsekkään ole kummonen, mutta minä sain lapset raiteilleen, ja kyllä lapset kiittää nyt ja sanovat että olen maailman paras äitipuoli heille. Mieskin on onnellinen, mutta ylepä olen siitä, etttä nyt apset ovat kunnollisia ja elämä näyttää yvältä. Onneksi satuin tulememaan heidän eläänsä, muutoin olisi käynyt tosi huonosti.
Hullun jorinaa.
rakkikoiran satuilua
lässyn provo.
Tämä äitipuoli ei ole edes ihmisenä kaksinen ja pelkkä äidin kuvatus joka ei saisi olla lasten kanssa ilman valvontaa ollenkaan !
Entäs meillä, kun minä olen sekä äiti että äitipuoli... Olenko siis surkea kasvattaja omille lapsilleni, mutta paras mahdollinen mieheni lapsille? Ja siis omien lasteni äitipuoli on minun lapsilleni parempi kasvattaja kuin minä? Osaatko kertoa miksi olen niin hyvä mieheni lapsille, mutta niin huono omilleni?
Itse toivon että kaikilla perheemme lapsilla on sekä hyvä äiti, että hyvä äitipuoli.
Vieraat kakarat pystyy laittamaan kuriin kun ei oo tunteita heihin, ja sillai uskaltaa komentaa ja laittaa tiukat rajat.
Omille lapsille ei raatti sanoa pahasti eikä laittaa tekemään kotitöitä, kun on niitä vieraita lapsia jotka sotkee, niin ne on helppo laittaa hommiin ja siivoomaan.
Tunteet sane,lee, et kovalla koulutuksella ja vaatimuksella saa miehenkin lapset toimimaan kiltisti ja asiallisesti ja tekemään kotitöitä. Omat mussukat on niin ihania ja mussukoita.
Eli sinä eriafvoistat lapset ja sun omat lelli VAUVAT saa paskoa ja röhnöttää miten taitaa etkä näe heissä mitään vikaa... ...oot ihmiseksi aika sika ammu jo ittes
Lässy lopeta susta ei oo kasvattajaksi ja isänä halusin lapseni aina kun oli mahdollista luokseni
Se on täällä helppo sanoo, mut useimmiten ne isät hylkää omat lapset, ja varsinkin sillon, kun löytyy se uus naikkonen. Tunne monta ihmistä jotka hylkäsivät lapsetnsa kun tuli lapseton naikonen elämään, ne vaan jollain tapaa aina kiristää sen isän hylkäämään lapsensxa.
Ja sitten!! Sitten se uusi naikkonen useimmiten syyttää sitä miehen exää ja lapsia että hänellä on niin vaikeeta ja ongelmia, vaikka ongelmat on naikkosen omia.
Miksi ihmeessä jotkut miehet on niin sinisilmäisiä ettei näe.
Se on vaan sun viinanhuuruista harhakuvitelmaa, teidän suku ja ystävät taitaa kaikki olla samanlaisia, miehet hylkää ja sutturat ja naikkoset juoksee nurkissa ja ex rouvat juopottelee.
Kyllä sinä oot väitteinesi niin kuutamolla... ...ja sinä olit se joka ei päästänyt lapsia isälleen ihan koston himoissasi etkä sinä ole joka voi väittää tai vertailla ottaako isä lapsensa vaiko hylkää heidät... ...koska sinä olit se erottja vanhempi
Olisin onnellinen, kun miehen exä ymmärtäisi hoitaa lapsensa ihan itse. En minä välitä keskenkasvuisista, häirikkö lapsista, omani kun ovat jo nuoria aikusia ja hyvin kasvatettuja, niin ei ole kiva alkaa alusta lasten kasvatustehtävää. Minullehan se jää kuitenkin, koska olen onnistunut omillani erinomaisesti, niin nyt pitäisi meihen lapset kasvattaa. Eivät osaa tiskata, ei sanoa kiitos eikä ylipäätään mitään, vaikka ovatkin jo 10, 12, 13 16 17 vuotiaita, niin aika kömpelöitä ovat. Aina pitää komentaa ja opastaakin joka asiassa. Sotkevat ja huutavat. Olen sanonut miehelle etttä en kestä, ja hän sanookin, että voisi vähentää lasten tulemista mun takiani kahteen kertaan vuodessa, sillä eihän mun ole pakko heitä sietää, ja mieskin on aina ahdistunut kun mölysakki tulee.
No tollanen noita-akka erottjavanhempi ei luulis olevan pokkaa arvostella yhtään eikä kenenkään lapsia
Vanhan juopon mielikuvitusta ja harhaa.
Uusi äiti sanelee, ei enää se vanha äiti. Mies jos ei ymmärrä että uusi vaimo on ykkönen, lapset kakkosia ja entinen vaimo on häntäpäässä unohdettu yksilö, niin vaihtoon moinen mies, uusi mies kehiin, niitä löytyy jotka ovat onnettomissa liitoissa ja joissa lapsetkin on häiriötekijöitä miehen urakehitykselle ja omalle elämälle. uuden äidin kontolle usein jätetään lasten kasvatus, koska osa hoitaa hyvin asiat, monesti meihen exä ei sitä myönnä, vaikka sisimmässään tietää sen, mutta onhan se vaikeeta tajuta että lapsetkin voivat paaremmin kun toinen äiti on tullut siihen kasvatukseen mukaan.
Juoppolallin idiootti kommentti.
Voisitko ampua ittes ihmisen kuvaus ... ...kirjoituksesta päätellen olemassa olosi aika on jo jatkoajalla