Miten säilyttää haasteellisuus parisuhteessa? Ovatko pitkässä parisuhteessa naistaan kunnioittavat ja huomioivat miehet vain unelma?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo melkein kolme vuotta. Muuten menee todella hyvin, mutta nyt olen huomannut, että hän käyttää minun kiltteyttäni aikalailla hyväksi. Hän tietää, että minä teen hänelle mielelläni ruokaa, kun hän tulee illalla kotiin ja lähes viikottain ostan hänelle syystä tai toisesta jonkin yllätyksen kuten uuden dvd:n, jotain herkkuja tms. Viime viikolla tiesin, että hänellä oli ollut raskas työpäivä ja järjestin hänelle picknikin olohuoneeseemme, ostin viiniä, herkkuja, hierontaöljyä, sytytin kynttilöitä ja annoin hänelle tunnin hieronnan uudessa seksikkäässä asussani. Nyt hän on alkanut pitää näitä yllätyksiä itsestäänselvyyksinä. Kun hän eilen tuli pikkujouluista hän valitti ja huusi, kun en ollut järjestänyt hänelle mitään yllätystä, enkä edes siivonnut sillä aikaa (vaikka koti oli suht siisti). Ihmettelin vain, että miksi minun pitäisi järjestää yllätyksiä ja siivota kotona, kun hän on juhlimassa. Monet muut naiset nalkuttaisivat ja huutaisivat, kun mies tulee kotiin pikkujouluista haisevana ja väsyneenä.
Aina kun riitelemme, hän saattaa sanoa minulle tosi pahoja asioita, mutta joka kerta hän saa kaikki nuo asiat anteeksi näkemättä mitään suurempaa vaivaa sen eteen, sillä minä haluan rauhan välillemme. Osaan kyllä sanoa takaisin, mutta puhun aina asiasta, enkä lauo ilkeyksiä kuten hän. Hän saa mennä ja tulla kuten haluaa (hän ei tosin käy juuri koskaan missään vaan viihtyy ennemmin kotona kanssani), enkä koskaan kiellä häneltä mitään. Tiedän, että hän on uskollinen, joten hänen "vapautensa" ei ole minulle ollut koskaan mikään ongelma.
Poikaystäväni on siis tottunut aivan liian hyvään ja pitää nykyään minua itsestäänselvyytenä. Tiedän, että hän rakastaa ja jumaloi minua ylikaiken. Minun menettäminen olisi hänelle maailmanloppu. Olen monesti ajatellut vakavasti, että lopettaisin suhteemme, sillä mielestäni ansaitsisin parempaa eli jonkun joka pitäisi minusta yhtä hyvää huolta kuin minä hänestä. Hän ei kuitenkaan ota minua koskaan vakavasti, eikä ikinä voisi uskoa, että jättäisin hänet.
Luulen, että ainoa syy siihen, että hän edes hieman "hoitaa suhdettamme", on se, että saan niin paljon huomiota muilta miehiltä. Hän on monesti sanonut, että jos päästäisi minut hetkeksikin pois silmistään, joku toinen veisi minut heti häneltä. Jopa hänen perheensä, sukulaisensa ja ystävänsä ovat sanoneet hänelle, että hän ei ikinä saa pidettyä minua ulkonäköni vuoksi.
Itse opiskelen korkeakoulussa ja käyn sen ohella vielä töissä. Päiväni ovat usein raskaita ja luonnollisesti haluaisin itsekin joskus, että joku odottaisi minua ruoan kanssa puhtaassa kodissa. Näin käy vain liian harvoin.
En haluaisi lopettaa yllätyksien tekemistä tai suhteen hoitamista, sillä ne ovat mielestäni yksi osa onnellisen suhteen tekijöistä. Mutta miten saisin myös poikaystäväni huomioimaan minua? Kaikki exäni ovat sanoneet, että kaipaavat minua, ja ymmärsivät arvoni vasta, kun olivat menettäneet minut. Näinkö käy taas tässäkin parisuhteessa? Ovatko kaikki suhteeni tuhoon tuomittuja?
Hyväksikäyttö parisuhteessa
16
5539
Vastaukset
- viimeiseen kysymykseesi.
on OVAT.
Olet liian itserakas.- Duram
Siinä toinen ääliö...
- n21
Wau, kuulostat kyllä todalla unelma naiselta. Olisinpa minä joskus jollekkin miehelle yhtä hyvä.
- m82
Missäs sinunkaltaisia naisia olisi?
Itse olen liian kiltti miehenalku ja on tuota ominaisuuttani muut hyväksikäyttäneet ja olen nähnyt miten erään tuttua tyttöä/naista on viety pahastikin hyväntahtoisuutensa takia. Tästä syystä voisin väittää, että ainakin minä voisin moista arvostaa.
Tosin kyllähän niistä yllätyksistä saattaa maku mennä jos niitä joka viikko tekee ilman erityisempää syytä. - Duram
"Poikaystäväni on siis tottunut aivan liian hyvään ja pitää nykyään minua itsestäänselvyytenä."
Tuo pitää täysin paikkansa. Ja kun mies on noin nuija, niin hän ansaitsisi menettää sinut. Voi herranen aika, miten paljon tässäkin maassa on miehiä, jotka vain uneksivat tuollaisesta naisesta, kuin sinä, ja jotka varmasti osaisivat antaa samalla tavalla takaisin. Sun tavassasi hoitaa suhdetta ei ole mitään pielessä, mutta annat ehkä liikaa huomiota, joten se ikäänkuin kärsii inflaatiosta. Älä ole liian kiltti. Helvetin tyhmä mies sinulla... Sori vaan :)
"Tiedän, että hän rakastaa ja jumaloi minua ylikaiken."
Tuosta en ole täysin samaa mieltä. On ihmeellinen tapa osoittaa rakkautta. Mutta niin kuin sanoin, tyhmä mies. Itserakas keskenkasvuinen ääliö...
"...valitti ja huusi, kun en ollut järjestänyt hänelle mitään yllätystä..." Luepa oma tekstisi ihan ajatuksen kanssa läpi. Ei tuo tuosta ainakaan parane. Ansaitset parempaa. joo nyt meni kyllä uenlmien naiseni täysin uusiksi. Tosin mitähän siitäki tulis jos kaksi kaltaistamme ylikilttiä ihmistä kohtaisivat joskus.
Vuosisadan rakkaustarina vai latteiden kohteliaisuuksien latelemaa suhde joka ulospäin olis ikuin unelmaa mut sisältä jotain muuta.
Tosin tuntuu vähän siltä että kakasi tuollaista ei koskaan tapaa. Molemmat kun taitavat iahstua vain niihin herra ja rouva Vääriin- geraldo (n)
että olen huomannut kun on kiltti ja rauhallinen suhde sujuu. mutta sanoisin että sinun kannattaisi yrittää etsiä itsellesi kumppani joka osaa arvostaa sinua:)
itse olen tälläisen ihmeen onnistunut löytämään. ja vaikka meillä onkin ikäeroa jonkin verran sekään ei haittaa.
kumma että miehesi valittaa tollaisista.. no mutta pienikin ero voi saada ihmisen tajuamaan asioita jota he pitävät itsestään selvyyksinä. zemppiä sinulle!! tee mitä parhaaksesi näet.- Cindy-88
Paljonko teillä on ikäeroa?
- Liisa
liika kiltteys käy todella hermoille. En voisi kuvitellakaan puolisoa joka olisi aina samaa mieltä kanssani ja antaisi kaiken minulle periksi. Kyllä olisi tylsä elämä. Suhteessa pitää olla särmää. Puolisosi on selvästi turhautunut. Anna hieman haastetta välillä.
- nainen
Liika kiltteys, hemmottelu ja kaiken periksi antaminen on ihan kamalaa! Sellaiseen menee hermot. Minäkin haluan, että arki on arkea. Haluan, että voin keskustella erilaisista mielipiteistä. Joskus haluan provosoida ja provosoitua. miten sen kaiken tekee, jos toinen haluaa aina pehmyttä ja kevyttä; haluaa aina olla samaa mieltä?
- nimimerkki1
Parisuhde on kahden kauppa. Vuorovaikutusta aina. Mielestäni tässä tilanteessa on väärin sanoa, että "olet unelmien nainen ja miehesi kusipää automaattisesti kun ei sitä ymmärrä". Ihmisten väliset suhteet kun eivät mene niin yksinkertaisesti.
Suhteenne kuluessa teille molemmille on muotoutuneet tavat käyttäytyä toistenne kanssa. Niinkuin kaikissa suhteissa. Jos ja kun sinä olet ottanut suhteessanne sen roolin, että hemmottelet miestäsi viikoittain, niin tottakai hän tottuu siihen! Se on ihmisyyttä. Hän on oppinut, että sinä käyttäydyt määrätyllä tavalla ja odottaa sinulta sen käytöksen mukaista toimintaa aina. Hän ei luultavasti edes ajattele, että toivoisit hellittelyjen, yllätysten ym. olevan kaksisuuntaisia toimintaa. Hän on omaksunut oman käyttäytymisensä ja sinä olet hyväksynyt sen, joten hän olettaa sinun hyväksyvän sen aina ja koko ajan.
Itselläni oli aiemmin suhteissani ihan samanlainen tilanne aivan liian usein. Se kaava toistui niin kauan, ennen kuin ymmärsin, että minun on katsottava peiliin - kaikki ihmiset toimivat suhteessa toiseen. Jos siis itse suhteessa hakeudun rooliin, jossa minua pidetään itsestäänselvyytenä, en itse ole tarpeeksi selvästi rajannut omaa tilaani; asettanut toiselle toivomuksia ja kunnioittanut itseäni tarpeeksi ymmärtääkseni ettei minun tarvitse ostaa lahjoja joka viikko tai palkita toista raskaasta työpäivästä automaattisesti.
Lisäksi tällaiseen automaattiseen, suhteellisen usein tapahtuvaan hellittelyyn ja lahjojen ostamiseen liittyy toinenkin vuorovaikutuskonflikti. Kuulostaa siltä, ettet jätä tarpeeksi tilaa miehellesi antaa sinulle sitä, mitä kaipaat. Jos te molemmat toteuttaisitte kyseistä toimintaa, ette muuta ehtisikään kuin istua kynttilänvalossa availemassa lahjoja. Ehkä miehesi kokee, että suhteessa toisen on oltava se, joka kantaa vastuun tavallisen arjen sujumisesta? Tai että hänen on oltava se järkevä, koska sinä laitat rahaa "ylimääräisiin" juttuihin?
Kaikki nämä yllärit ovat tietysti kivoja, mutta kohtuus kaikessa. Ne menettävät merkityksenä, kun joka risahduksesta palkitaan.- Liian kiltti
Osaan kyllä sanoa takaisin, mutta väittelymme ajautuvat vain liian usein siihen, että hän alkaa haukkua ja moittia minua tms joihin en lähde mukaan. Mielestäni olisi lapsellista alentua samalle tasolle. Enkä toki ollut hiljaa, kun hän huusi minulle pikkujouluista saapuessaan, mutta vähän aikaa väiteltyämme asiat riistäytyivät sen verran käsistä, että lähdin ulos.
Ja siitä yllätyksien järjestämisestä. Ne voivat olla hyvinkin pieniä, mutta joka kerta osoittavat kuitenkin poikaystävälleni, että rakastan häntä. En siis tarkoittanut, että istumme joka viikko kynttilänvalossa tms saatan vaikka tehdä hänelle kouluun lähtiessäni aamiaisen valmiiksi ja jättää pienen viestin, kun hän vielä nukkuu.
Vuosi sitten olin jo jättämässä poikaystävääni, kunnes huomasin, kuinka kova paikka se hänelle olisi. Tuolloin hän teki kaikkensa näyttääkseen rakkautensa, jolloin tajusin, että vaikka hän ei aina huomioikkaan, hän rakastaa ja jumaloi minua. Viime kesänä tapasin miehen (oman poikaystäväni kautta), joka vei jalat altani. Hän ihastui minuun ja teki kaikkensa minun eteen, vaikka tiesi tottakai että seurustelen. Kukaan ei ollut koskaan kohdellut minua yhtä hyvin. En pettänyt koskaan poikaystävääni, mutta oli hyvin lähellä, etten jättänyt häntä. Poikaystäväni tiesi tästä kaikesta ja hän sekosi täysin siitä pelosta, että menettäisi minut. Jonkin aikaa meillä meni paremmin, kunnes nyt taas olemme palanneet samaan vanhaan. Nämä asiat ovat kuitenkin todistaneet minulle, kuinka tärkeä olen poikaystävälleni, mutta kuinka hän ei osaa arvostaa minua ennen kuin on menettämässä minut, tai silloin kun saan toisilta miehiltä huomiota.
Tiedän, että poikaystäväni ei "ansaitse" minua. Tämä ei tarkoita nyt, että olisin itserakas. Olen vain liian kiltti hänelle, enkä osaa muuttua. En ole koskaan väittänyt tai ajatellut, että olisin parempi kuin poikaystäväni. Olemme vain erilaisia. Toisaalta poikaystäväni käytös on kaikki minun omaa syytäni. Sen olen aina tiennyt, sillä kaikki edellisetkin parisuhteet ovat päätyneet samaan tilanteeseen. Vika siis löytyy minusta.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni, eikä eroaminen olisi minulle helppoa. Hänelle se olisi luultavasti järkytys, sillä kaiken tapahtuneenkin jälkeen, hän on suoraan sanonut, että ei usko minun koskaan jättävän häntä.
En tiedä haenko hyväksyntää järjestämällä näitä yllätyksiä. Luonteeni on tällainen. Ajattelen aina ensin muita ja vasta sitten itseäni. Kummitätini on samanlainen, joten kai tämä luonnevika kulkee geeneissä. Toisaalta olen oppinut/perinyt jo kotoa tämän käytöksen. Vanhempani ovat aina hemmotelleet toisiaan. Äitini on monta kertaa sanonut, ettei ikinä voi sanoa, että tämä parisuhde on nyt valmis, täydellinen ja lopullinen, sillä aina jokaisen parisuhteen eteen tulee tehdä töitä. Edes 25 avioliittovuoden jälkeen hän ei voi olettaa, että hänen liittonsa kestäisi kuolemaan saakka. Mutta he ovatkin löytäneet kaltaisensa ja elävät hyvin onnellisina. - vainiin
Liian kiltti kirjoitti:
Osaan kyllä sanoa takaisin, mutta väittelymme ajautuvat vain liian usein siihen, että hän alkaa haukkua ja moittia minua tms joihin en lähde mukaan. Mielestäni olisi lapsellista alentua samalle tasolle. Enkä toki ollut hiljaa, kun hän huusi minulle pikkujouluista saapuessaan, mutta vähän aikaa väiteltyämme asiat riistäytyivät sen verran käsistä, että lähdin ulos.
Ja siitä yllätyksien järjestämisestä. Ne voivat olla hyvinkin pieniä, mutta joka kerta osoittavat kuitenkin poikaystävälleni, että rakastan häntä. En siis tarkoittanut, että istumme joka viikko kynttilänvalossa tms saatan vaikka tehdä hänelle kouluun lähtiessäni aamiaisen valmiiksi ja jättää pienen viestin, kun hän vielä nukkuu.
Vuosi sitten olin jo jättämässä poikaystävääni, kunnes huomasin, kuinka kova paikka se hänelle olisi. Tuolloin hän teki kaikkensa näyttääkseen rakkautensa, jolloin tajusin, että vaikka hän ei aina huomioikkaan, hän rakastaa ja jumaloi minua. Viime kesänä tapasin miehen (oman poikaystäväni kautta), joka vei jalat altani. Hän ihastui minuun ja teki kaikkensa minun eteen, vaikka tiesi tottakai että seurustelen. Kukaan ei ollut koskaan kohdellut minua yhtä hyvin. En pettänyt koskaan poikaystävääni, mutta oli hyvin lähellä, etten jättänyt häntä. Poikaystäväni tiesi tästä kaikesta ja hän sekosi täysin siitä pelosta, että menettäisi minut. Jonkin aikaa meillä meni paremmin, kunnes nyt taas olemme palanneet samaan vanhaan. Nämä asiat ovat kuitenkin todistaneet minulle, kuinka tärkeä olen poikaystävälleni, mutta kuinka hän ei osaa arvostaa minua ennen kuin on menettämässä minut, tai silloin kun saan toisilta miehiltä huomiota.
Tiedän, että poikaystäväni ei "ansaitse" minua. Tämä ei tarkoita nyt, että olisin itserakas. Olen vain liian kiltti hänelle, enkä osaa muuttua. En ole koskaan väittänyt tai ajatellut, että olisin parempi kuin poikaystäväni. Olemme vain erilaisia. Toisaalta poikaystäväni käytös on kaikki minun omaa syytäni. Sen olen aina tiennyt, sillä kaikki edellisetkin parisuhteet ovat päätyneet samaan tilanteeseen. Vika siis löytyy minusta.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni, eikä eroaminen olisi minulle helppoa. Hänelle se olisi luultavasti järkytys, sillä kaiken tapahtuneenkin jälkeen, hän on suoraan sanonut, että ei usko minun koskaan jättävän häntä.
En tiedä haenko hyväksyntää järjestämällä näitä yllätyksiä. Luonteeni on tällainen. Ajattelen aina ensin muita ja vasta sitten itseäni. Kummitätini on samanlainen, joten kai tämä luonnevika kulkee geeneissä. Toisaalta olen oppinut/perinyt jo kotoa tämän käytöksen. Vanhempani ovat aina hemmotelleet toisiaan. Äitini on monta kertaa sanonut, ettei ikinä voi sanoa, että tämä parisuhde on nyt valmis, täydellinen ja lopullinen, sillä aina jokaisen parisuhteen eteen tulee tehdä töitä. Edes 25 avioliittovuoden jälkeen hän ei voi olettaa, että hänen liittonsa kestäisi kuolemaan saakka. Mutta he ovatkin löytäneet kaltaisensa ja elävät hyvin onnellisina.eipä uskois että NOIN korkeassa koulussa oleva voi puhua moista kakkelia oi voi mihin suomi on menossa
- Mie
vainiin kirjoitti:
eipä uskois että NOIN korkeassa koulussa oleva voi puhua moista kakkelia oi voi mihin suomi on menossa
Voi V****, meitä suomalaisia. Oma itseluottamus on niin nollassa, että jos joku edes mainitsee opiskelevansa korkeakoulussa, niin siitä mennään niin vihaiseksi ja kateelliseksi. Hanki "vainiin" itsetunto!!!
Sitä paitsi minun mielestä tuossa kirjoituksessa ei ollut mitään vikaa.
- tyytis
Oletko puhunut asiasta poikaystäväsi kanssa? Rakentavasti, ei riidelleen eikä syytellen. Onko hän tiedostanut sinun käyttäytymisesi sekä oman käytöksensä? Tietääkö hän, että sinäkin pitäisit huomiosta? Jos selviää että hän tietää ja ymmärtää asian, mutta ajan mittaan unohtaa sinun huomioimisesi... miksi siis sinäkään häntä huomioisit? Tiedän, se tekee itsellekin hyvän mielen kun on huomioinut toisen jollain mukavalla tavalla, mutta mitäpä jos sen toisen eli poikaystäväsi sijaan alkaisit itse huomioida itseäsi, hän kun ei sitä tee?
- sitä
Et kai vaan ole suhteessa sen takia, että eroaminen tuntuisi toisesta liian pahalta? Se ei ole kovin hyvä perustelu suhteelle. Se ei ole reilua kumpaakaan kohtaan. Kannattaa miettiä sitä tosissaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 843232
- 751291
Kalasataman talossa lienee rakennusvirhe
Ei pitäisi olla mahdollista parvekkeen kautta tulipalon kiivetä katolle saakka kuin korkeintaan ylimmästä kerroksesta.1771220Kristillinen Kaste on syntisten kaste, ei itsensä uskoviksi julistaneiden kaste
Raamatun mukaan vain syntisyyden vuoksi kastetut saavat kasteen hyödyn, syntien anteeksisaamisen ja Pyhän Hengen lahjan2401030Kaipaatko nainen
Semmoista tosi hankalaa ja arkaa miestä? Pitäisitkö hänet aina omanasi jos saisit hänet? Miten huomioisit hänen herkkyyd103971Venäjä teki mahtavan iskun Kiovaan?
Miksi Ukraina ei kykene tekemään Moskovaan yhtä mahtavia iskuja.310932- 43849
Milloin ymmärsit
Milloin tunnistit, että sinulle kirjoitetaan ja kuka kirjoittaa? Tarkka päivämäärä ja kellonaika 😉 Önnönnöö, jos ei os78835Nojatuoli !
Uutta kehiin, kun edellinen pikavauhtia täyttyi, pitäisikö kiittää näitä asian jouduttaneita? Pilvet leijaa, sadetta en124825- 95817