Olen seurustellut pian kaksi vuotta poikaystäväni kanssa. Koko seurustelumme ajan olemme olleet yhdessä tosi tiiviisti, kihloihinkin menimme muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Keväällä muutimme yhteiseen asuntoonkin. Kaiken piti olla hyvin...
Poikaystäni kertoi jo suhteemme alussa olleensa aiemmin muutamia päiviä psykiatrisessa hoidossa. En ole ikinä pitänyt poikaystävääni mitenkään omituisena/sairaana, joten en ole ajatellut asiaa juurikaan. Tai sitten olen halunnut asian itseltäni kieltää...
Syksyn mittaan poikaystäväni lopetti loppusuoralla olevat yliopisto-opintonsa, ja on ollut muutenkin masentuneen oloinen. Olen ehdottanut hänelle muutaman kerran esim. lääkärin kanssa juttelemista tms. mutta hän on suuttunut minulle joka kerta kun olen mitään uskaltanut ehdottaa...
Viikko sitten kaikki romahti. Poikaystäväni meni sekaisin (ilmeisesti hän on ollut psykoottinen jo jonkin aikaa) ja minun oli toimitettava hänet ambulanssilla sairaalaan, josta hänet edelleen siirrettiin psykiatriselle akuuttiosastolle. Siellä hän on edelleen, eikä poispääsystä ole tietoa. Luultavasti hoito kestää viikkoja-kuukausia. Olen käynyt katsomassa poikaystävääni osastolla päivittäin. Hän syyttää minua tapahtumista ja joutumisestaan osastolle, eikä myönnä että häntä mikään edes vaivaa.
Koko tapahtuma on ollut minulle kauhea shokki, tuntuu että koko elämä pysyhtyi.
Olen puhunut tapahtumista usealle ihmiselle (mm. kriisikeskuksen työntekijälle, ystäville...) mutta tuntuu ettei kukaan osaa auttaa/ymmärrä. Olen ihan yksin tämän asian kanssa.
Olisikohan kenelläkään samantapaisia kokemuksia?
Olisin tosi kiitollinen jos joku kertoisi omista vastaavista kokemuksistaan omaisen näkökulmasta!
Poikaystäni kertoi jo suhteemme alussa olleensa aiemmin muutamia päiviä psykiatrisessa hoidossa. En ole ikinä pitänyt poikaystävääni mitenkään omituisena/sairaana, joten en ole ajatellut asiaa juurikaan. Tai sitten olen halunnut asian itseltäni kieltää...
Syksyn mittaan poikaystäväni lopetti loppusuoralla olevat yliopisto-opintonsa, ja on ollut muutenkin masentuneen oloinen. Olen ehdottanut hänelle muutaman kerran esim. lääkärin kanssa juttelemista tms. mutta hän on suuttunut minulle joka kerta kun olen mitään uskaltanut ehdottaa...
Viikko sitten kaikki romahti. Poikaystäväni meni sekaisin (ilmeisesti hän on ollut psykoottinen jo jonkin aikaa) ja minun oli toimitettava hänet ambulanssilla sairaalaan, josta hänet edelleen siirrettiin psykiatriselle akuuttiosastolle. Siellä hän on edelleen, eikä poispääsystä ole tietoa. Luultavasti hoito kestää viikkoja-kuukausia. Olen käynyt katsomassa poikaystävääni osastolla päivittäin. Hän syyttää minua tapahtumista ja joutumisestaan osastolle, eikä myönnä että häntä mikään edes vaivaa.
Koko tapahtuma on ollut minulle kauhea shokki, tuntuu että koko elämä pysyhtyi.
Olen puhunut tapahtumista usealle ihmiselle (mm. kriisikeskuksen työntekijälle, ystäville...) mutta tuntuu ettei kukaan osaa auttaa/ymmärrä. Olen ihan yksin tämän asian kanssa.
Olisikohan kenelläkään samantapaisia kokemuksia?
Olisin tosi kiitollinen jos joku kertoisi omista vastaavista kokemuksistaan omaisen näkökulmasta!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Opintoja keskeytetään tuon tuosta. Opintojen keskeytys ei ole hoidon peruste ja kysymykseen edelleen tulee ne muut hoidon perusteet ja lakien täyttymiset.
Romahtaminen on katsojan silmässä. Juovuksissa, väsyneenä taikka jopa nälissään voi kokea romahtamisen tunteita, mutta harvalla asiat on täydellisesti täyspäiväisesti.
Sinä olisit voinut kiinnittää huomiosi ystävässäsi esim. onnistumisiin epäonnisten asioiden sijasta. Kiinnitit epäonnistumisiin huomiota siksi, että ystäväsi on kertonut aikaisemmasta hoidosta.
Lääkäri ei voi muokata ystävääsi sinulle mielekkääksi. Psykitrian tarkoituksena on potilaan omien tarpeiden täytämisessä. Mikäli esim. opiskelu ei ole potilaan tarve, niin opiskelun voi keskeyttää.
Arkipäiväisessä elämässä sekoitetaan helposti rauhallisuus, hyvinvointi ja terveys sairaaseen masennukseen. Murheettomuus ei ole masennusta. On myös mahdollista, että opiskelu ei ole ystäväsi keino hankkia hyvinvointia. Opiskelu on voinut aiheuttaa masennusta muiden asioiden ollessa hyvin. Tämä diegnoosi siksi, että ystäväsi on ollut hoidossa ennen tapaamistanne.
nimimerkki todella on veroisensa. diagnoosi se taitaa kuitenkin olla.
lisäksi 'tohtori tumpelon' teksti antaa ymmärtää, että poikaystävän psykoosi ja romahtaminen oli kirjoittajan syytä. tai ainakin sen kuvan minä sain. voisiko joku oikeasti asiasta jotain tietävä kirjoittaa tänne?
Todellista romahtamista tuskin on tapahtunut. Vaikkakin ilmiantaisimme "romahtamisia", niin virkamiehille jää edelleen vastuu lain toteutumisesta. Vaaraksioleminen ei varmaankaan ole täyttynyt hoidon taikka lähetteen suhteen. Omituinen käsitys todellakin on, että vaikka maailma muuttaisi muotoaan soikeaksi, niin meidän pitää edelleen mielenterveydellisistä syistä väittää maailmaa pyöreäksi. Asiat kehittyvät ja muuttuvat ja esim. koulun lakkautuksen ja mahdollisen romahtamisen olisi pitänyt puuttua koulun toimesta ja varmasti olisikin puututtu jos jotakin syytä olisi ollut. Kuulostaa jälleen moraaliseslta §-säännöltä, että pitäisi opiskella, opiskella, opiskella, opiskella, opieskella, opiskella, opiskella........
se tohtori jauhaa paskaa? Ei ketään osastolle oteta ellei ole tosi kyseessä, nykyisin ei kai aina silloinkaan!
Koulun, siis yliopiston, olisi pitänyt puuttua. Tiedätkö, että siellä on 100-300 ihmistä luennolla, ei siinä kukaan luennoitsija pysty katsomaan, onko jollakin vaikeuksia. Aikuisten on itse se tajuttava tai läheisten.
Mihinkä sinun mielestä olisi psykoosissa oleva ihminen sijoittaa, kotiin diapamien kanssa vai sappikivileikkausta odottavan potilaan viereen?
Alkuperäiselle sanoisin, että harvoin jos koskaan, potilas myöntää hoidontarvetta ensin ja syyllinen pitää etsiä. Nyt se olet sinä. Älä hylkää nyt, äläkä rupea juupas eipäs leikkiin, hän luultavasti odottaa vierailujasi, vaikka käyttäytyisi huonosti, sekin osa paranemista, että osaa tuoda huonoa oloa esiin. Juttele ja kysele edelleen ammattilaisten kanssa, myös häntä hoitavien. Toivottavasti jaksat.
Pyskoosi on mielisairaus ja kotoisemmin fyysisestä taikka psyylkkisestä syystä johtuvaa todellisuudentajun heikkenemistä. Osoittamasi väitteet asiasta ja ihmisestä jota et tunne osoittaa sinun harkintakykysi ja todellisuudetajun hekkenemistä. Alkup. kirjoittajan kommentista ei ilmennyt mitään sairauteen viittaavaa. Minulla on itselläni lähipiirissä fyysisesti sairas ihminen, joka on lopettanut yliopiston. Vuosia sai kuulla selvityksiä siitä, että miksi henkilö käyttäytyy väkivaltaisesti, eikä opiskelut edisty. Nyttemmin samainen henkilö on lopettanut opiskelut, eikä kukaan ole puuttunut hänen käytökseen.
Alkup. kirjoittaja ei ole oikeia ihminen arvioiman psykoosia. Hoidon tarve ei ole sama kuin pakkohoidon perusteiden täyttyminen.
Osastolle ei pääse, koska ovat täynnä opiskelujaan keskeyttäneitä.
Ota nyt hieman selvää, keitä siellä on. Pienen pieni prosentti yliopisto-opiskelijoita. Suurin osa on todella sairaita ihmisiä, joilla on lisäksi vielä alkoholi- tai huumeongelma.
Akateemisesti ammatissa olevista on noin 5% vakavasti häiriintyneitä. Varmasti myös hoidossa sairaalassan aika ajoin. Heitä on jopa hyvinkin vastuulisissa ammateissa kuten lääkärinäkin. Joutuapa paranoidisen tai narsismiltaan häiriintyneen ihmisen hampaisiin tai mielivallan alle kun on omat asiat kyseessä.
Tieto on tutkittua fakta tietoa.
Hyvin vähän ongelmallisesti hume taikka alkoholiongelmaisia. Tapana on ehkä ollut, että harmittomasti huumeongelmaista taikka alkoholiongelmaista hoidetaan, mutta pahimmiat tapaukset ovat työelämässä mukana ja aiheuttavat tätä kauta ongelmia. Pahaksi tilantee tekee yksityisellä työnantajalla työskentelevät. Työnantaja tietää kyllä ongelmasta, mutta ei halua maksaa sairaslomaa ja jättävät helposti ohjaamatta hoitoon pahimmat tapaukset. Olisi nykytilanteessa helpompaa maksaa sairasloma heti alusta lähtien KELA:sta jotta työnantajalle ei tule menetyksiä tekijän hoitoon ohjaamisesta ja saisihan uuden tekijän nopeasti tilalle vuokratyöyrityksestä. Työnantajien nihkeä suhtautuminen johtuu mielenterveydenhoidossa käytetyistä tavoista jossa lisää sairaslomaa saa koska haluaa ja pitkäänkin. Kertaalleen mielisairaaksi katsottua ei kannata ottaa työhön.
Minulla on todella tietoa alkoholiongelmaisista ja huumehörhöistä ja nämähän seikailevat pahimmillaan yksinhuoltajina.
Jokaisessa ammatissa on oma marginaaliryhmänsä, sellaiseen ei koskaan päästä, että jokin ryhmä olisi 100% terveitä.
Toivon vain, että koskaan ei osu kohdalle kännistä lentokapteenia tai vittumaista verovirkailijaa tai psykoosissa olevaa raiskaajaa.
Mutta en nyt jätä elämää elämättä siksi, että joskus, kenties, ehkä on mahdollisuus törmätä akateemiseen narsistiin.
Lisätään tuohon vielä, että nykyisessä järjestelmässä jossa työnantaja maksaa sairaslomaa jopa joitakin viikkoja, niin lääkäri voi vaikkapa vittumaisuuttaan kirjoittaa sairaslomaa ikäänkuin kostona työnantajalle. Lääkärintodistuksilla ei siis ole minkäänlaista todellista painoarvoa. Mikäli yhteiskunta maksaisi ensimmäisestä päivästä alkaen sairaspäivärahaa, niin lääkärintodistuksen kirjoittamsiella olisi jokin korkeampi painoarvo jota se sitten tällähetkellä on.
Virkavalta toimii tänäpäivänä kun mafia ja sota koskettaa helposti täysin ulkopuolisiakin "väärinymmärrysten" vuoksi.
Samaa mieltä, miksi työnantajan pitää maksaa tekemättömästä työstä.
Mutta tuohon en usko, että meillä pidetään huumehörhöjä ja alkoholisteja kovinkaan kauan työpaikalla, ei nykyään ole siihen varaa. Joku pikku paja voi säälistä yrittää pitää jotain neljän lapsen isää, mutta kyllä tällaiset lähtee kilometritehtaalle tavalla tai toisella.
Ja mitäs yh:t tähän kuuluu, niitä ei kai psykiatrisessa sairaalassa ole pilvin pimein eikä työelämässä.
Tehtaissa ja jopa yhteikunnan palkkalistoila on alkoholisteja. Ovat ns. parempaa luokkaa jotka ovat vain kärsineet vääryyttä muiden vuoksi. Työssä pidetään suhteilla ja juopottelu ei lopu. Yh:t ovat vaaraksi pienokaiselleen, ei niinkään itselleen ja moni muu nuorempi hoidossa kunnial´listen, mutt kykenemettömien vanhempiensa maineen vuoksi.
uskomatonta mitä kaikki sekoilee, kun ihminen toivoo löytävänsä kohtalotovereita!! minäkään en sellainen valitettavasti ole, mutta toivon sulle jaksamista ja tsemppiä! puhu asiasta edelleen ihmisille, älä ainakaan jätä paskaa oloa sisellesi. uskon että poikaystäväsi on oikeasta asiasta hoidossa. psykoosissa ollessaan ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt eikä hän välttämättä tajua itse edes olevansa sairas! siksi on keksitty pakkohoito, ettei ihminen vahingoittaisi itseään tai muita. ketään ei oteta turhaan pakkohoitoon! kyllä tietääkseni kyseessä on aina oikea sairaus. ja olen muuten työskennellyt psykiatrisessa sairaalassa.