Eli hyvät säästövinkit kehiin, kiitos! :) Valmistuin keväällä ja ilmoittauduin työttömäksi. Sain viimeisen palkkakuittini lyhyestä sijaisuudesta, josta ei todellakaan jäänyt paljoa käteen, (alle 100 euroa) vasta toukokuun lopulla ja hain työttömyystukea. Nyt ensimmäinen osa (2 viikkoa) on maksettu ja seuraavaa neljän viikon osaa voin hakea vasta kesäkuun lopulla. Se kahden viikon osa ei luonnollisestikaan ole mikään suuri, ja siitä käteen jäi jälleen vain kymppejä, kun maksoin laskut. Miten ihmeessä tällä rahalla on tarkoitus pärjätä?
Muihin etuuksiin en ole oikeutettu, sillä olen naimisissa ja miehen tulot ovat yli 1000 euroa kuussa. Kuitenkaan minulla ei ylpeys riitä siihen, että pyytäisin miestäni maksamaan laskuni tai hoitamaan kaikki ostokset. Mielestäni avioliitto ei nykyään tarkoita sitä, että kaikki jaetaan tasan, palkat samalle tilille yms, joten miten tällainen järjestelmä voi olla olemassa, että kuukauden ajan nollatuloilla elävä vaimo ei voi saada esimerkiksi sitä toimeentulotukea? Vai voiko?
Mutta niitä säästövinkkejähän minä tässä kyselin.
Muihin etuuksiin en ole oikeutettu, sillä olen naimisissa ja miehen tulot ovat yli 1000 euroa kuussa. Kuitenkaan minulla ei ylpeys riitä siihen, että pyytäisin miestäni maksamaan laskuni tai hoitamaan kaikki ostokset. Mielestäni avioliitto ei nykyään tarkoita sitä, että kaikki jaetaan tasan, palkat samalle tilille yms, joten miten tällainen järjestelmä voi olla olemassa, että kuukauden ajan nollatuloilla elävä vaimo ei voi saada esimerkiksi sitä toimeentulotukea? Vai voiko?
Mutta niitä säästövinkkejähän minä tässä kyselin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/toimeentulotukilaskuri
no joo miehen kanssa sun on sovittava kuka maksaa mitäkin ja voisko mies kuitenkin maksaa isomman osan ainakin sen aikaa kun olet työtön.
Ei siinä paljon kysellä, mikä kenenkin mielestä oikea tapa toimia avioliitossa. Säännöt on samat kaikille tykkäsi niistä tai ei. Minusta olisi aivan käsittämätöntä, jos (peräti oikein yhden) kuukauden ajan avioliiton toinen osapuoli ei voisi ottaa enemmän vastuuta sen kuukauden menoista. Tilanteen voi aina tasata myöhemmin, jos se elämä on todella kiinni siitä, että kerran toinen joutui maksamaan enemmän.
Väität, ettei mielestäsi avioliitossa ole kyse siitä, että jaetaan kaikki tasan, mutta silti haluat, että yhteiskunta maksaa sinulle ekstraa, jotta pystyt maksaamaan "oman osuutesi" teidän talouden menoista. Eikö siinä ole mielestäsi pieni ristiriita?
Eikö aviopuolisoiden koko elämä ole yhteinen? Vai mitä se avioliitto nykyään on? Yhteinen sänky, ainakin joskus.
Asumistukilaskuri löytyy kelan sivuilta.
Lopeta tupakointi, a-lipitys, lehtitilaukset ym. Paras nokkoaika voi olla ohi, mutta nokkosta voit yrittää laittaa ruuaksi. Mustikat kypsyy pian, sitten puolukat.
Nuorisohan syö mielellään spagettia ja nuudeleita? Onkimistakin voit harrastaa.
Aika moni muukin joutuu nykyään nielemään ylpeytensä tämän asian tiimoilta. Kaikille vaan ei ole eikä tule enää pysyvää työpaikkaa, joten toisen "siivellä" eletään, jos tilanne eteen sattuu. Ja vielä pari vuosikymmentä eteenpäin, niin tekniikka syrjäyttää vielä valtavasti lisää työvoimaa sekä valmistusteollisuudesta että valkokaulustöistä.
Budjetoi mitä voit. Elämä voi olla aika karua perusturvan varassa. Sillä saa ruuan ja vuokran maksettua, mutta kaikkeen muuhun joutuu jo melkein säästämään kuukauden tai pari. Puhumattakaan mistään yllätysmenoista.
Elän jo kolmatta vuotta työmarkkinatuella ja elän siis yksin. Kyllä sillä pärjää, jos on tarkan markan-martta. Kaupasta valikoi vain halvimmasta päästä ja tekee sesonkiruokaa. Tekee soppaa/laatikkoa, jota syö muutaman päivän ja loput pakastaa. Ylipäänsä ostaa tarjoustuotteita ja jämäpaloja alelaarista.
Pahiten olen saanut niskaani yllärimenot (laitteiden rikkoontumiset tms.), mutta niidenkin tuomien hankaluuksien kanssa pärjää sissi-asenteella. Hanavesi oli poikki puolisen vuotta, mutta sekin opetti tajuamaan paremmin globaalia vesiongelmaa. Juokseva vesi ei ole itsestäänselvyys, ei sekään, vaikka nykyihminen niin luulottelee.
Muista aloittaja lähimmät. Siinä on jo lottovoitto!
Avioliitossa on käsittääkseni edelleenkin ihan jo lain mukaan velvollisuus huolehtia taloudellisesti toinen toisestaan. Eli et tosiaankaan voi vaatia toimeentulotukea, jos yhteenlasketut tulonne ylittävät tulorajat. Meillä ainakin ollaan vuoron perään kannettu vastuuta taloudesta. Jos toisella on opintojen tai työttömyyden takia ollut pienemmät tulot, niin toinen on kantanut isomman vastuun. Onko aloittajan ajatusmaailma sellainen, että jos mies vuorostaan vaikkapa sairastuu jolloin tulot romahtavat, niin aloittaja ei halua osallistua isommalla osuudella perheen menoihin. Ei ole ihme, että avioliitot eivät kestä, kun on tuollainen sun-mun periaate.
Hei, varmasti ikävä tilanne.
Kiinnitti huomiota, että "maksamaan laskusi". Mitä ovat laskusi? Se ehkä auttaa aloittamaan pohdinnat siitä mihin rahaa menee.
Itse olen 20 vuotta ollut köyhä, eikä minulla ole muita laskuja kuin puhelin, netti ja asunnon vuokra. Tilaatko palveluita joista miehesi ei tiedä? Ymmärrän hyvin, jos on joku tietty elämäntapa johon kuuluu esim. lehtitilauksia, kuntosalia, ulkona syömistä ja lomamatkoja jne. Se kirpaisee, kun tietystä elämäntavasta joutuu luopumaan oli se mikä tahansa.
Mitä itse tekisit, jos miehesi kanssa asemanne olisivat toisin päin? Ajattelisitko että sun pitää pitää palkkasi, ja miehesi saa kärvistellä niin kuin parhaakseen näkee?