Semmosta teiltä ihmiset

:D niin varmaan minäkin. Eiköhän se alun jännitys tasaantuisi melko pian. Varsinkin kun tarraisin pakaraasi kii.

Me ei tavata.

minneepäin menee tää? voisikko olla mun ihastusunelma?

Riippuu olisko hän silloin jonkun seurassa ja olisinko minä jonkun seurassa. Kummin tahansa vois olla hiukan vaivaantututta.

Jos törmättäisiin kahden kesken, luulisin vaihtavani iloisena kuulumisia.

Täysin ennustamatonta:)

Oon kyllä nähnyt vuosien varrella,sitten on tilanteita kun ei voi olla täysin varma. Ne varmimmat tilanteet on ollut että on ajanut esim autolla ohi, yksi kerta oli ratikasta, paikkakunnat vaihtunu useasti viimeisten vuosien aika ja siltikin. Mutta mitäkö omassa tilanteessa tekisin. Ensinnäkin en tiedä on vapaalla jalalla, vaikuttais siltä, mutta on sillä ollut seuralaistakin mukana, ne voi olla ystäviä tietysti. Miten haluisi lähestyttävän, olen kyllä aikoinaan lähestynyt. Mikä se tilanne oli, ehkä halus tietää mun tilanteesta ja sai sdelville ja antoi pakit kun ei tiennyt mikä se todellisuudessa oli. Tai sitten oli varattu, tai jotain muuta, niin se tieto kiirii eikä aina päivitettyä tietoa. Jospa hän lähestyisi, jotenkin suoraan tai sitten päivitettuyä tietoa.

Mielessä prkl pyörii.

Jota on tullut muutamiakin kertoja mietittyä mutta riippuisi tilanteesta, olisiko mukana muita vai oltaisiinko kaksin, uskoisin että kaksin olisi helpompaa, jos olisi vaikka mahdollisuus lähteä kävelemään ja juttella siinä samalla. Kuitenkin kova pelko kuin sinullakin että heinäseipääksi muuttuisin.

Voin kuvitella sen tunteen, jos nyt yht'äkkiä pitkän näkemättömyyden jälkeen hän tupsahtaisi eteeni: halvaannuttava jysähdys sisuksissa, sydän ikään kuin heittäisi voltin, hengitys salpautuisi, ja silmissä näkö sumenisi toviksi. Ääneni käheytyy aina, kun mieleni kuohahtaa, ja varmaan en saisi pihaustakaan ääntä. ⊙﹏⊙

Ohittaen moikkaan, sitä se aina on.