Mitähän tässä pitäisi tehdä muuta, kuin vetää itsensä yksinaruiseen keikkuu, kun vanhemmat on jo työrupeampansa tehnyt ja tilalle tarttis tehdä jotain. Vanhempi sisarus jatkaisi muuten mutta ei terveys silläkään ole hyvässä jamassa ja yksinkö vanhentunutta maitotilaa jatketaan? Koko ikänsä on mulle hoettu että jos ei tilan hommat kiinnosta niin käy koulut kunnolla ja opiskellut olen lukion lisäksi ammatteja muutamiin eri kappaleen, vääriä aloja tietenkin eli käsityöaloja. Avopuoliso on ja tietenkin vanhempien mielestä varmasti vääränlainen, ei ole maalaispoikia, ei omista kaivuria eikä ole muutenkaan sopiva kotivävyksi, vaikka onnellinen olenkin ja meillä on hyvä suhde niin ei ainakaan äidille kelpaa, tai ainakin sietää. Nyt on sitten tullut tilanne eteen että valmistuin ammattiin, lahjoja löytyy ja halua kehittää omia taitoja, niin sitten ilmaistaan vanhusten toimesta että ihan kiva kun sait paperit, MUTTA ois kyllä vielä kivempaa MEISTÄ jos jatkaisi tilanpitoa meidän jälkeen, voit sitten vaikka kivasti harrastaa töiden lomassa sitä sun omaa juttua.
Kyllä on ollut puhetta miehen kanssa että mitäs jos tällainen tilanne tulee ja yhteinen päätös on ollut että ei todellakaan, mies on todennut että hän ei ainakaan tule tilaa pitämään ja en kyllä tahdo sitä temppua tehdä toiselle, kyllä se riittää kun on itse kusessa ja elämä pilalla, ei sitä pidä tehdä toiselle vielä vastahakoisemmalle, ei sellainen ole rakkautta. Mitä mä teen? En mä tahdo ottaa helvetillistä velkataakkaa, rakentaa uutta navettaan ja ottaa vielä lisää velkaa siihen päälle että saa koneet ja muut uusittua. Kuka mua auttaisi kun mä en enää jaksa tätä taakkaa? Tuntuu ettei tästä pääse mihinkään kun tuntuu että tähän paineen alle tukehtuu? Tuntuu että meidät lapset tehtiin vain työjuhdiksi, jotka oli valitettavasti lain mukaan pistettävä kouluun, ei muuten kannata kakaroita opettaa muuta kun lukemaan, saavat vielä päähänsä sellaisia hullutuksia kuin oman tahdon ja vielä pahempaa: unelmia.
Pyydän anteeksi tekstin sekavuutta, mutta nyt on vaan pakko saada tätä purettua edes jotenki.
Kyllä on ollut puhetta miehen kanssa että mitäs jos tällainen tilanne tulee ja yhteinen päätös on ollut että ei todellakaan, mies on todennut että hän ei ainakaan tule tilaa pitämään ja en kyllä tahdo sitä temppua tehdä toiselle, kyllä se riittää kun on itse kusessa ja elämä pilalla, ei sitä pidä tehdä toiselle vielä vastahakoisemmalle, ei sellainen ole rakkautta. Mitä mä teen? En mä tahdo ottaa helvetillistä velkataakkaa, rakentaa uutta navettaan ja ottaa vielä lisää velkaa siihen päälle että saa koneet ja muut uusittua. Kuka mua auttaisi kun mä en enää jaksa tätä taakkaa? Tuntuu ettei tästä pääse mihinkään kun tuntuu että tähän paineen alle tukehtuu? Tuntuu että meidät lapset tehtiin vain työjuhdiksi, jotka oli valitettavasti lain mukaan pistettävä kouluun, ei muuten kannata kakaroita opettaa muuta kun lukemaan, saavat vielä päähänsä sellaisia hullutuksia kuin oman tahdon ja vielä pahempaa: unelmia.
Pyydän anteeksi tekstin sekavuutta, mutta nyt on vaan pakko saada tätä purettua edes jotenki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä hyvä ihminen rupea pakosta vanhempiesi tilaa jatkamaan! Ilmaise kantasi selkeästi vanhemmillesi, jotta voivat halutessaan etsiä toisen vaihtoehdon tilalleen. Käytä sitä omaa tahtoasi. Terveisin maanviljelijän vaimolta jonka mies vanhempiensa pakottamana alkoi tilan pitoon ja sitä itkua ja katumusta kuunneltu 30 vuotta.
Sanot suoraan että et ole halukas jatkamaan. Niin sitä ovat tehneet sadat tuhannet muutkin ennen sinua ja varmasti sinunkin jälkeen, ei muuta kun navetta tyhjäksi ja pellot vuokralle. Hetken se vanhempiasi kirpaisee, mutta helpottaa kyllä ajan kanssa. Ja jos kerta on paljon investoitavaa niin sehän on pelkästään vanhempiesi vika kun eivätkä ole nuukuuksissaan modernisoineet navettaa. Ja kun ovat tyytyneet vanhaan pieneen navettaan niin ovatko edes vakavissaan odottaneet jatkajaa?
ilman muuta teet 5 vuoden vuokra sopparin vanhempies kans ja sopparii et vanhempas tarpeen vaatiessa 5 vuoden aikana vastaa kustannuksista sun kans otat virolaise työntekijä ja alat rulettaa
luulen et sen 5 vuode aikana sun vanhempas kyllästyy tilanpitoon ja viä rukoilee et lopetat eiköhä tos ajas tila lypsä sun vanhempas rutiköyhiks ja jos käyki nii et tila sittenki tuattaa ni sehä on
jos vaativat jatkaa ni kantakoon itte riskinsä ja lueta tää kirjotus vanhemmilles ja näytä et näin nykyään kehotetaan riskit jakaa
jos eivät suostu ni älä ota tilaa