Mitä tämä on?

Heippa!
Vastaan sinulle ihan myötätunnosta:).
Minun tyttäreni on jo 3 vuotias, mutta ollut alusta asti vaativa,herkkä ja "takertuva" persoona. Meillä on kyllä luojan kiitos vauvasta asti nukuttu yöt putkeen, että tsemppiä sinne öitten suhteen.
Meillä oli pienenä erittäin takertuvainen, ei kirjaimellisesti hetkeäkään viihtynyt itsekseen. Vierasti myös todella voimakkaasti kaikkia ja kaikkea 2 v asti. Jos yritettiin lapsen isän kanssa jotain jutella kun mies tuli töistä niin turha toivo, tyttö kävi hysteerisesti huutamaan niinkuin aina kun häntä ei huomioitu. Leikkipuistossa harmitti kun muut jo pienemmätkin tutkivat innokkaasti paikkoja ja oma lapsi vain kitisi jaloissa. Meidän tyttö on myös aina aistinut herkästi ilmapiirin ja ihmisten tunnetiloja. Esim jos olen itse kovin väsynyt niin se näkyy tytön käytöksessä heti. Jos minulla ja miehellä jotain pientä erimielisyyttä niin tyttö aistii sen välittömästi vaikka emme sitä näyttäisikään.
Tilanne meillä jo onneksi pikkuhiljaa parempaan päin, mutta edelleen yksin leikkiminen ja puuhastelu on vaikeaa, ei meinaisi millään leikkiä yksin vaikka leikkitaidot ja mielikuvitus kohdallaan. Aina pitää erikseen kertoa etukäteen että " äiti tekee kohta ruokaa niin leikit sitten sen aikaa vähän omia leikkejä" jne. Sitten suostuu pitkinhampain leikkimään, käy kyllä vähänväliä kysymässä tarviiko enää, eli ei nauti yksin puuhastelusta.
Meilläkin tyttö on aina muuttunut todella levottomaksi jos tehdään jotain perusjutuista poikkeavaa, ihan hirvittää syksyllä alkava päiväkoti, miten siellä tulee pärjäämään. Itse olen aina vähän epäillyt että lapsellemme on jotain erityispiirteitä, mutta toisaalta neuvolassa aina kehuttu lasta ja kehitystä, että tiedä sitten onko äidinvaisto väärässä tälläkertaa:)!

Tsemppiä sinulle, tutulta kuullosti:)
Pakko kai hyväksyä, että jotkut ovat vain "hankalampia" persoonia.
Sinuna en olisi huolissaan. Lapsesi vaikuttaa vain ehkä tavallista herkemmältä..

samanlaista yksivuotiaan kanssa. Nyt kyllä alkanut öisin nukkumaan pidempiä pätkiä, koska ei nuku :) päiväunia juuri laisinkaan. Laitetaan kyllä päikkäreille, mutta unet ovat ehkä maksimissaan 30 min ja herää todella äkäisenä ja loppupäivä yhtä helvettiä.

Roikkuu myös useasti lahkeessa kiinni, eikä viihdy yksin hetkeäkään ja kokoajan pitäisi olla sylissä. Aina ei kerkiä sylittelemään ja silloin lapsi raivoaa ja itkee taukoamatta. Todella uuvuttavaa se on, mutta toivottavasti menee ajan kanssa ohi.

Lapsen luota ei sovi olla poissa. Yhteiskunta ei ymmärrä tätä.

Kyllä se ajan myötä helpottaa. Ilmeisesti muksu saa kaiken haluamansa huomion ja on tottunut siihen, että maailma pyörii hänen ympärillään. Toki niin pitääkin olla, pienihän hän vielä on, mutta hissukseen voi opetella myös odottamaan hetken aikaa, kun äiti tai isi tekee jotain muuta. Vaikka sitten kiukuttaisikin joskus.

Meidän nyt 3,5v on aikalailla ollut samanlainen, joskus 2v tienoilla se ripustautuminen alkoi helpottamaan. Yhäkin on luonteeltaan haastavampi, kuin vaikka siskonsa, mutta varsin valloittava ja herkkä persoona hyvällä tuulella ollessaan.