on kotona, niin eikö se ole luonnollista, että hän myös lapsens hoitaa!
Eikö se ole lapsenkin etu olla oman äitinsä hoivattavana, vai ovatko nykyään naiset niin laiskoja?
Ennen lapset hoidettiin kotona työn välissä sen minkä ehti ja hyviä ihmisiä heistäkin on tullut. Aikaansaavia ja tarmokkaita.
Kun pieniä lapsia vedetään pulkalla kylminä aamuina hoitoon, ei se lapsistakaan niin hauskaa ole, väsyneitä ja kärttyisiä ovat illalla kun kotiin tulevat.
Tämä uudistus olisi lapsen etu.
Suomessa ei vain mikään tahdo sopia, yritti mitä tahansa, aina on purnaajia.
Eikö se ole lapsenkin etu olla oman äitinsä hoivattavana, vai ovatko nykyään naiset niin laiskoja?
Ennen lapset hoidettiin kotona työn välissä sen minkä ehti ja hyviä ihmisiä heistäkin on tullut. Aikaansaavia ja tarmokkaita.
Kun pieniä lapsia vedetään pulkalla kylminä aamuina hoitoon, ei se lapsistakaan niin hauskaa ole, väsyneitä ja kärttyisiä ovat illalla kun kotiin tulevat.
Tämä uudistus olisi lapsen etu.
Suomessa ei vain mikään tahdo sopia, yritti mitä tahansa, aina on purnaajia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin se oli ennen, mutta nykypolvi ajattelee eri tavalla. Tyttäreni aikoo viedä esikoisen päiväkotiin kahdeksi päiväksi viikossa, kun vauva syntyy. Perustelevat valinnan ihan asiallisesti. Sain lapseni niin iäkkäänä, että minusta oli hauska olla vaihteeksi kotona heidän kanssaan. Silloin sai puoli vuotta palkatonta virkavapaata, jos työnantaja suostui äitiysloman jatkeeksi.
Luonnollista on, että vanhemmat hoitavat jälkeläisensä ja maksavat käyvän hinnan päivähoidosta, ei se ole yhteiskunnan tehtävä. Sen ymmärtää, että jos MOLEMMAT vanhemmat on töissä, päiväkotipaikka on mahdollinen, mutta ei sellaista tarvitse lailla luvata kenellekkään. Lapsenkin kannalta on täysin väärin, että kotona oleva vanhempi/vanhemmat ei viitsi lapsiaan hoitaa. Sekin kuin hylkäämistä, että isommat viedään pois jaloista päiväkotiin, kun äiti on vauvan kanssa kotona lepäilemässä. On ennenkin ilman mukavuuksia isot lapsilaumat kotona hoidettu ja hyviä työtä pelkäämättömiä veronmaksajia meistä tuli. Jos äiti ei viitsi pieniä lapsiaan hoitaa, lapset pitäisi ottaa huostaan.
Kun on paljon nuorisotyöttämyyttä, nuoret tytöt voisi mennä lapsia hoitamaan kotehin, oppisivat siinä vastuuta. Äiditkin voi olla muutaman vuoden kotona, niin nuoret saa heidän työpaikkansa ainakin väliaikaisesti eikä tarvita kallista päivähoitoa niin paljon. Muualla Euroopassa ei tällaisia oikeuksia subjektiiviseen päivähoitoon ei ole, vaikka ovat paljon rikkaampia maita.
Kyllä en meinannut todeksi uskoa kun 90-luvulla työkaveri sanoi vievänsä lapset päiväkotiin viikolla olevana vapaapäivänään.
Ajattelin että miten raaskii, kun ajattelin että kaikki äidit haluavat olla pienten lastensa kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Kun kolme lastani olivat 60-luvulla lyhyin välein syntyneitä, olin 9 vuotta kotiäitinä, riipaisi rinnasta kun ajattelinkin töihin menoa ja lasten aamuvarhaisella kotoa hoitoon viemistä. Oli heidän turvallista aamulla herätä ilman herättämistä ja äiti oli aina siinä.
Lapset kotiin, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona. Mikä sellainen äiti tai isä on, joka vie lapset päivähoitoon, vaikka itse on kotona?
Tarhatädit ovat todellisuudessa huolissaan työpaikoistaan, ei lasten eduista, kuten he asian ilmaisevat. Lasten etu ei ole päiväkoti, vaan oma koti ja vanhemmat.
Tarhatäditkö muka antavat laadukkaan lapsuuden ja lähtökohdan. Ei pidä paikkaansa, sillä tarha on heille todellisuudessa vain työpaikka.
Jos vanhemmat rakastavat lapsiaan, he eivät vie lasta vieraalle, jos vain on mahdollisuus olla itse lapsen kanssa.
Hyvä lakiuudistus, jos se toteutuu!
Lapseni olivat samalla perhepäivähoitajalla yksi-kuusivuotiaiksi. Sitten vuoden päiväkodissa esikouluineen. Ihan hyviä ihmisiä heistä on kasvanut, osaavat muutkin kasvattaa kuin äidit ja isät.
Tänäänkin kuljin päiväkodin pihan ohi. Siellä lapset leikki keskenään pienellä kaljuksi hieroutuneella pihalla, osa istui rapulla viluissaan, keinuista riideltiin. Neljä hoitajaa seisoi ringissä ja juorusi keskenään. Siinä sitä varhaikasvatuksen laatua, jota kehutaan ja jonne äidit vie laiskuuttaan pienetkin lapsensa. Monta oli käkkäräpäätä mustaa lastakin, tuskimpa ovat vanhempansa töissä.
Lapset kuuluvat vanhempien lähinnä äidin hoitoon kotona. Joten alle kolmivuotiaiden hoitopaikkoja ei saisi olla olemassakaan. Totuus mikä totuus.
Psykologia käyttää termiä äidinriisto, joka sana tarkoittaa alle kolme vuotiaan irrottamista äidistään. Tämä koskee juuri päivähoitoon viemistä, jolloin pieni lapsi ei tajua, mihin äiti jäi ja miksi jäi. Olen seurannut vierestä näitä monia satoja tapauksia, joissa lapsi kärsii äidin jättäessä hänet pakolla hoitoon. No,...trauma jää jokaiselle tällaiselle lapselle.
Myöskin on lopetettava se, että toisen lapsen synnyttyä, vanhempi lapsi viedään hoitopaikkaan päivän ajaksi.
Ei kannata huomioida, jos riittävää tieto- eikä käsitysmäärää ole.
Lapsista tulee rauhallisempia, kun ei ole sitä päiväkodin stressiä ja kiljumista.
Kotona saa leikkiä silloin kun haluaa ja äitinsä kanssa ulkoilla. Ei sitä rauhaa ja onnellisuutta korvaa mikään.
Olen nähnyt tapauksia, että molemmat vanhemmat tuovat lapsen hoitoon ja sen jälkeen kotiin makaamaan!
Vielä pahempi, molemmat menee pubiin ryyppäämään kun lapset on viety pitkäksi päiväksi tarhaan. Sehän on ilmainen heille, kun ei ole tuloja.
Äidit raivoaa nyt hallitukselle, kun heidän tasa-arvoaan on loukattu, heidän kun pitää saada kaikki, sekä lapset että lapsettoman vapaus. Hävetkööt , siinä ei yhtään lasten edusta ole kyse vaan naisten itsekkyydestä. Samat naisenkuvatukset valittaa, että päiväkodissa on liian vähän sylejä heidän pienilleen, itse ovat sylistään pienokaisia sysimässä. Nyt pitää olla tiukkana, yhteiskunnan järjestämä hoitopaikka annetaan vain jos molemmat vanhemmat käy töissä tai jos on yksinhuoltaja. Mutta useinhan näillä eronneilla on yhteishuoltajuus, vuoroviikoin isällä ja äidillä. Sitäkään en ymmärrä että mamujen lapset saa aina hoitopaikan, syynä se että kotoutuvat. Olisi niilläkin vanhemmilla edes jotain hommaa kun hoitaisivat edes lapsensa.