pätevyydestä

Toivoisin sinun ottavan musta-valkoiset lasisi pois ja nähdä maailman harmaan sävyt. Kun esitän em. asian, en esitä sitä koskemaan kaikkia yksityistapauksia, vaan yleisenä havaintona, jonka uhraan tälle keskustelun alttarille. Jos nyt on niin, että juuri sinun kohdallasi väitelauseeni ei realisoidu, se ei tee tuota havaintoani vääräksi, mitättömäksi.

Lopuksi esität minulla olevan persoona kadoksissa ja että minun pitäisi varoa oppilaita - varoa muita ihmisiä tästä syystä??? Voi, voi, kun todennäköisesti olet kivikautisen kasvatuksen saanut, tuskin muunlaista kommenttia voinkaan odottaa.

Korkeassa iässä ehkä suurin ongelma on pysähtyneisyys ja leipääntyminen, joka on monilla ongelmana. Jos et ole tuon kaltainen, niin hyvä. Ja jos lisäksi et pura omaa psyykkistä ahdistustasi viattomiin oppilaisiin, niin vielä parempi. Pura se vaikka minuun täällä keskustelupalstalla.

Poimin alle pari kirjoittamaasi lausetta.

etevyydestä kirjoitti:

Poimin alle pari kirjoittamaasi lausetta.

Jos noin ajattelee, ei missään ammatissa tarvita muodollista pätevyyttä. Joka ammattiin oppii ajan myötä. niin ja netistä löytyy tietoa.
Taitaa olla taas epäpätevän itsensä korostamista.

etevyydestä kirjoitti:

Poimin alle pari kirjoittamaasi lausetta.

Puheet tiedon syvärakenteista eivät kuulu tähän ollenkaan. Niitä ei yleissivistävässä koulutuksessa edes tarvita.

Lukiolaisetkaan eivät yleensä analysoi heille annettua tietoa ja jokainen koulussa työskennellyt tietää, millaista se on ylä- ja ala-asteilla. nimimerkillä "etevyydestä" on suuret luulot oppilaiden tiedonhankintamenetelmistä.

Kyllähän netistä tietoa löytyy, mutta millaista. Vielä yläasteella opettaminen on tiedon jakamista ja väitän, että opetettavan alan maisterilla on aineenhallinta parempaa kuin edellisen kevään ylioppilaalla.

Huomaa ettei nimimerkki ole toiminut opettajana, ainakaan peruskoulussa. Olet voinut olla sijaisena jonkun tunnin ja jos tunnit ovat menneet hyvin ja joku pätevä opettaja on valittanut työnsä raskautta, niin hän on alkanut alkanut luulla olevansa synnynnäinen pedagogi.

Tieto ei ole salatietoa, joten kuka estää pätevöitymästä, laiskuusko vai edellytysten puute.
Pätevyys ja sopivuus eivät ole toisiaan poissulkevia.

Pätevä ja sopiva kirjoitti:

Puheet tiedon syvärakenteista eivät kuulu tähän ollenkaan. Niitä ei yleissivistävässä koulutuksessa edes tarvita.

Lukiolaisetkaan eivät yleensä analysoi heille annettua tietoa ja jokainen koulussa työskennellyt tietää, millaista se on ylä- ja ala-asteilla. nimimerkillä "etevyydestä" on suuret luulot oppilaiden tiedonhankintamenetelmistä.

Kyllähän netistä tietoa löytyy, mutta millaista. Vielä yläasteella opettaminen on tiedon jakamista ja väitän, että opetettavan alan maisterilla on aineenhallinta parempaa kuin edellisen kevään ylioppilaalla.

Huomaa ettei nimimerkki ole toiminut opettajana, ainakaan peruskoulussa. Olet voinut olla sijaisena jonkun tunnin ja jos tunnit ovat menneet hyvin ja joku pätevä opettaja on valittanut työnsä raskautta, niin hän on alkanut alkanut luulla olevansa synnynnäinen pedagogi.

Tieto ei ole salatietoa, joten kuka estää pätevöitymästä, laiskuusko vai edellytysten puute.
Pätevyys ja sopivuus eivät ole toisiaan poissulkevia.

Lue lisää

alla lainauksia tekstistäsi:

>Puheet tiedon syvärakenteista eivät kuulu tähän >ollenkaan. Niitä ei yleissivistävässä >koulutuksessa edes tarvita.

Kuullostaa hurjalta tuo sinun esitys!!! Sitäkö koulun mielestäsi tulisi opettaa, että kirjoista löytyy aina tieto joka on muuttumatonta ja pysyvää. Järkyttävä pysähtyneisyyden skenaario. 2000 luvulla asiat tulsivat olla toisin, etenkin kun jatkuvalla syötöllä pukkaa uutta julkaisua tieteen liukuhihnalta. Ja ettei syvärakenteiden ymmärtämisestä olisi hyötyä tässä tilanteessa. Kansalaisten tulsi pystyä kriittisesti arvioimaan annettua tietoa.Älkää hyvät pätevät opet jääkö pölyttyneiden kirjojenne taakse huilaamaan mukamas varmojen faktojen varaan.

>Lukiolaisetkaan eivät yleensä analysoi heille >annettua tietoa ja jokainen koulussa >työskennellyt tietää, millaista se on ylä- ja >ala-asteilla.

Niin ja miksiköhän? Taitaaa olla niin että te pätevät ette todellakaan näe,että juuri te itse voitte omilla valinnoillanne vaikuttaa tuohon asiaan! Vaihtakaa jo menetelmiä ja antakaa viattomille lapsille työkalut pärjätä 2000 -luvun maailmassa!

>Huomaa ettei nimimerkki ole toiminut >opettajana, ainakaan peruskoulussa

Nyt menet pahan kerran vikaan, mikä ei ole ihme...

>Pätevyys ja sopivuus eivät ole toisiaan >poissulkevia.

Tuo on ainoa asia mistä olemme samaa mieltä.

etevyydestä kirjoitti:

Poimin alle pari kirjoittamaasi lausetta.

Epäpäteville opettajille tiedoksi, että FM-tutkinto pedagogisine opintoineen pätevöittää aineenopettajan toimeen. Ainakaan tällä hetkellä "muutaman yleisteoksen" tenttiminen "jostain aineesta" ei ihan riitä. Alkuhan se on, mutta vielä sen jälkeen tentitään paljon muutakin, eikä opiskelu tosiaankaan aineenopettajiksi valmistuvilla ole pelkkää kirjatietoutta ja kirjatenttejä.
Eron huomaa kun on tenttinyt ja käynyt kurssit. Itse asiassa pätevyys kasvattaa tietoutta siitä, kuinka alussa tietojensa kanssa oikeastaan onkaan.
Asioihin voi toki perehtyä lukemalla kirjoja ja surffailemalla netissä, mutta sieltä ei kyllä opi sitä, miten ne asiat opetetaan toisille.
Miksi opiskelisit esimerkiksi suomen kieltä, jota näytät tekstisi perusteella osaavan erinomaisen hyvin?
(Vastaus: Jotta voisit sitä opettaa.)

Opettajan FM-tutkinto valmistaa muuten opettajan jonkin tietyn aineen opettajaksi, eikä ole kovin tavallista, että pelkkä tutkintotodistus oikeuttaisi opettajan jotenkin valitsemaan aineitaan, joten mainintasi "niistä opetettavista aineista, jotka tuleva opettaja haluaa valita" kuulostaa jotenkin kummalliselta.

Mainitset viestissä myös, että "Oikeasti pätevä opettaja virittää ilmapiirin, jossa oppiminen on suotuisaa - siinä kaikki."
Et kai oikeasti ajattele, että opettajan ainoa tehtävä on virittää ilmapiiriä, oppilaat sitten vain lukevat kirjoja - ja kaikki oppivat?
Nyt silmät auki ja katse kohti koulutodellisuutta! Oppiminen ei ole noin yksioikoinen tapahtuma, eikä koulunkäynnin oikeastikaan tarvitse aina olla kivaa.
Tokihan ilmapiiri on tärkeä ja merkityksellinen oppimisen kannalta, mutta että siinä olisi kaikki.
Suosittelen epäpätevällekin seuraavalla kirjasto-ja nettikierroksella tutustumista tämän ajan konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, niin asia saattaisi aueta. Perinteinen käsitys oppimisesta tapahtumana, jossa tieto ikään kuin siirtyy kirjasta tai opettajan päästä oppilaan päähän on aikansa elänyt.

Olet nyt ottanut itseesi tuon epäpätevä-pätevä vastakohtaparin miettimättä asiaa tarkemmin. Kyse on todellakin muodollisuudesta, mutta onkohan muodollisuus sittenkään niin keinotekoista? Elämme koulutusyhteiskunnassa, missä ei voi enää työtä osaamalla tai sitä tekemällä osoittaa ammattitaitoaan. Tarvitaan koulutodistus osoittamaan tuota ammattitaitoa. Muodollinen pätevyys on vain termi, jolla tarkoitetaan yhtä osaa kelpoisuudesta. Todellinen osaaminen tulee ammattiin kasvamisen ja ammattitaidon myötä, ja kestää vuosia ellei vuosikymmeniäkin. Todellinen ammattitaito kestää myös arvostelut, ja kun paperitkin siis olivat, ei tarvitse kyseenalaistaa omaa pätevyyttään vaan voi keskittyä kyseenalaistamaan sitä aineenhallintaan liittyvä tietoa ja siten pitämään ammattitaitoaan ja tietotasoaan yllä. Ammattitaitohan on - oli tutkinto tai ei - tiedon kyseenalaistamista ja epävarmuuden sietämistä - ja jatkuvaa miettimistä, että miten saisin oppilaan oppimaan.

Ope kirjoitti:

Epäpäteville opettajille tiedoksi, että FM-tutkinto pedagogisine opintoineen pätevöittää aineenopettajan toimeen. Ainakaan tällä hetkellä "muutaman yleisteoksen" tenttiminen "jostain aineesta" ei ihan riitä. Alkuhan se on, mutta vielä sen jälkeen tentitään paljon muutakin, eikä opiskelu tosiaankaan aineenopettajiksi valmistuvilla ole pelkkää kirjatietoutta ja kirjatenttejä.
Eron huomaa kun on tenttinyt ja käynyt kurssit. Itse asiassa pätevyys kasvattaa tietoutta siitä, kuinka alussa tietojensa kanssa oikeastaan onkaan.
Asioihin voi toki perehtyä lukemalla kirjoja ja surffailemalla netissä, mutta sieltä ei kyllä opi sitä, miten ne asiat opetetaan toisille.
Miksi opiskelisit esimerkiksi suomen kieltä, jota näytät tekstisi perusteella osaavan erinomaisen hyvin?
(Vastaus: Jotta voisit sitä opettaa.)

Opettajan FM-tutkinto valmistaa muuten opettajan jonkin tietyn aineen opettajaksi, eikä ole kovin tavallista, että pelkkä tutkintotodistus oikeuttaisi opettajan jotenkin valitsemaan aineitaan, joten mainintasi "niistä opetettavista aineista, jotka tuleva opettaja haluaa valita" kuulostaa jotenkin kummalliselta.

Mainitset viestissä myös, että "Oikeasti pätevä opettaja virittää ilmapiirin, jossa oppiminen on suotuisaa - siinä kaikki."
Et kai oikeasti ajattele, että opettajan ainoa tehtävä on virittää ilmapiiriä, oppilaat sitten vain lukevat kirjoja - ja kaikki oppivat?
Nyt silmät auki ja katse kohti koulutodellisuutta! Oppiminen ei ole noin yksioikoinen tapahtuma, eikä koulunkäynnin oikeastikaan tarvitse aina olla kivaa.
Tokihan ilmapiiri on tärkeä ja merkityksellinen oppimisen kannalta, mutta että siinä olisi kaikki.
Suosittelen epäpätevällekin seuraavalla kirjasto-ja nettikierroksella tutustumista tämän ajan konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, niin asia saattaisi aueta. Perinteinen käsitys oppimisesta tapahtumana, jossa tieto ikään kuin siirtyy kirjasta tai opettajan päästä oppilaan päähän on aikansa elänyt.

Olet nyt ottanut itseesi tuon epäpätevä-pätevä vastakohtaparin miettimättä asiaa tarkemmin. Kyse on todellakin muodollisuudesta, mutta onkohan muodollisuus sittenkään niin keinotekoista? Elämme koulutusyhteiskunnassa, missä ei voi enää työtä osaamalla tai sitä tekemällä osoittaa ammattitaitoaan. Tarvitaan koulutodistus osoittamaan tuota ammattitaitoa. Muodollinen pätevyys on vain termi, jolla tarkoitetaan yhtä osaa kelpoisuudesta. Todellinen osaaminen tulee ammattiin kasvamisen ja ammattitaidon myötä, ja kestää vuosia ellei vuosikymmeniäkin. Todellinen ammattitaito kestää myös arvostelut, ja kun paperitkin siis olivat, ei tarvitse kyseenalaistaa omaa pätevyyttään vaan voi keskittyä kyseenalaistamaan sitä aineenhallintaan liittyvä tietoa ja siten pitämään ammattitaitoaan ja tietotasoaan yllä. Ammattitaitohan on - oli tutkinto tai ei - tiedon kyseenalaistamista ja epävarmuuden sietämistä - ja jatkuvaa miettimistä, että miten saisin oppilaan oppimaan.

Lue lisää

Jos nyt esität, että aineopettajalta vaadittavissa cum laude (aineopinnoissa) aihepiiriin paneudutaan erityisen syvällisesti, niin metsään menet. Olet oikeassa siinä, että asioista perillä oleva yleensä tietää vähemmän kuin vähemmän asioihin perehtynyt, joka elää vielä varmojen totuuksien maailmassa. Mutta pätevyys sinänsä ei tätäkään tuo mukanaan. Opetustyössä varmasti on haasteellista luovia tiedon todennäköisyysluonteen ja oppilaiuden oikea-väärä - musta-valkoinen tietokäsitysten ristipaineessa. Voipi olla jopa parempi, että opettaja ei tiedä kuinka vähän asioista tiedetään, näin oppilaat saisivat varmemman kuvan maailmasta. Toisaalta rehellisyys maan perii ja tiedon häilyvyys ja todennäköisysluonne olisi hyvä jollain tasolla saada opetukseen mukaan.

Sitten esität että oppimisen ei tulisi aina olla kivaa. Aivan käsittämätön seitsemän veljeksen aikainen väitejonka kuuleminen pätevän suusta on murheellista. Vain pintaoppimista voi tapahtua väkipakolla ja tärkein tekijä prosessissa lienee oppilaan motivaatio - kun ensimmäinen kivi on lähetetty, maanvyörymä on valmis. Tietenkin koulun sisällä voidaan ajatella, että opetuksen tavoite on vain hetkellinen hyvä tulos, kun itse ajattelen sen olevan läpi elämän kantava innostus tieteeseen ja taiteeseen - sivistykseen. Sitten annat ristiriitaista infoa oppimiskäsityksistä: ensin puolustat väkisinopettamista (vertaa väkisinmakaaminen) ja sitten lopuksi konstrukstiivista puolta. Olisikohan itselläsi vielä asiat sisäistämättä, itse en väitä olevani mikään ammattilainen, mutta on sentään tullut hyllymetri luettua alaa.

Lopuksi esität että elämme koulutusyhteiskunnassa jossa tutkinnot vain ovat tärkeitä. Tämä on tyypillinen asenne niille jotka eivät ole yrityselämässä vierailleet. Rahanteossa ei ole merkitystä tutkinnoilla, vain sillä mitä kukakin osaa ja taitaa tai millainen tyyppi on. Kunta ja valtio pitää kiinni jäykästä muodollisesta tutkinto vaatimuksista virantäytöissä, mikä on murheellista sikäli kun opetustyötä tehdään avoimella persoonalla, ei selin oppilaisiin mutisemalla ja todistuksiansa hallintoviranomaisille esittelemällä.

etevyydestä kirjoitti:

Jos nyt esität, että aineopettajalta vaadittavissa cum laude (aineopinnoissa) aihepiiriin paneudutaan erityisen syvällisesti, niin metsään menet. Olet oikeassa siinä, että asioista perillä oleva yleensä tietää vähemmän kuin vähemmän asioihin perehtynyt, joka elää vielä varmojen totuuksien maailmassa. Mutta pätevyys sinänsä ei tätäkään tuo mukanaan. Opetustyössä varmasti on haasteellista luovia tiedon todennäköisyysluonteen ja oppilaiuden oikea-väärä - musta-valkoinen tietokäsitysten ristipaineessa. Voipi olla jopa parempi, että opettaja ei tiedä kuinka vähän asioista tiedetään, näin oppilaat saisivat varmemman kuvan maailmasta. Toisaalta rehellisyys maan perii ja tiedon häilyvyys ja todennäköisysluonne olisi hyvä jollain tasolla saada opetukseen mukaan.

Sitten esität että oppimisen ei tulisi aina olla kivaa. Aivan käsittämätön seitsemän veljeksen aikainen väitejonka kuuleminen pätevän suusta on murheellista. Vain pintaoppimista voi tapahtua väkipakolla ja tärkein tekijä prosessissa lienee oppilaan motivaatio - kun ensimmäinen kivi on lähetetty, maanvyörymä on valmis. Tietenkin koulun sisällä voidaan ajatella, että opetuksen tavoite on vain hetkellinen hyvä tulos, kun itse ajattelen sen olevan läpi elämän kantava innostus tieteeseen ja taiteeseen - sivistykseen. Sitten annat ristiriitaista infoa oppimiskäsityksistä: ensin puolustat väkisinopettamista (vertaa väkisinmakaaminen) ja sitten lopuksi konstrukstiivista puolta. Olisikohan itselläsi vielä asiat sisäistämättä, itse en väitä olevani mikään ammattilainen, mutta on sentään tullut hyllymetri luettua alaa.

Lopuksi esität että elämme koulutusyhteiskunnassa jossa tutkinnot vain ovat tärkeitä. Tämä on tyypillinen asenne niille jotka eivät ole yrityselämässä vierailleet. Rahanteossa ei ole merkitystä tutkinnoilla, vain sillä mitä kukakin osaa ja taitaa tai millainen tyyppi on. Kunta ja valtio pitää kiinni jäykästä muodollisesta tutkinto vaatimuksista virantäytöissä, mikä on murheellista sikäli kun opetustyötä tehdään avoimella persoonalla, ei selin oppilaisiin mutisemalla ja todistuksiansa hallintoviranomaisille esittelemällä.

Lue lisää

Pari sanaa yritysmaailmasta:

Jos kerran rahanteossa ei ole merkitystä tutkinnoilla, niin miksi sitten yritykset säännönmukaisesti mainitsevat tutkintovaatimukset työpaikkailmoituksissaan, ainakin jos kyse ei ole ihan hanttihommista? Todellisuudessa tutkinto on itsestäänselvä perusvaatimus, kun yritykset rekrytoivat väkeä. Sen lisäksi täytyy tietysti olla kokemusta ja persoonallisuutta tehtävien vaativuuden mukaan.

Oman kokemukseni mukaan tutkinto on tärkeä kahdestakin syystä:
1. se osoittaa että henkilöllä on ainakin perustiedot kyseiseltä alalta
2. se osoittaa, että henkilö on kyennyt viemään loppuun ainakin yhden suuremman hankkeen

Persoonallisuus ja kokemus täytyy sitten selvittää muulla keinoin.

PS. Vanhempana kokemukseni on, että ainakin päiväkodissa ja ala-asteella opettajan paperipätevyys näkyy myös käytännössä: parhaat opettajat ovat yleensä olleet päteviä. Minulle itselleni tuo oli aluksi pienoinen yllätys, mutta on kyllä saanut minut arvostamaan varhaiskasvatuksen tutkintoja aivan uudella tavalla.

etevyydestä kirjoitti:

Jos nyt esität, että aineopettajalta vaadittavissa cum laude (aineopinnoissa) aihepiiriin paneudutaan erityisen syvällisesti, niin metsään menet. Olet oikeassa siinä, että asioista perillä oleva yleensä tietää vähemmän kuin vähemmän asioihin perehtynyt, joka elää vielä varmojen totuuksien maailmassa. Mutta pätevyys sinänsä ei tätäkään tuo mukanaan. Opetustyössä varmasti on haasteellista luovia tiedon todennäköisyysluonteen ja oppilaiuden oikea-väärä - musta-valkoinen tietokäsitysten ristipaineessa. Voipi olla jopa parempi, että opettaja ei tiedä kuinka vähän asioista tiedetään, näin oppilaat saisivat varmemman kuvan maailmasta. Toisaalta rehellisyys maan perii ja tiedon häilyvyys ja todennäköisysluonne olisi hyvä jollain tasolla saada opetukseen mukaan.

Sitten esität että oppimisen ei tulisi aina olla kivaa. Aivan käsittämätön seitsemän veljeksen aikainen väitejonka kuuleminen pätevän suusta on murheellista. Vain pintaoppimista voi tapahtua väkipakolla ja tärkein tekijä prosessissa lienee oppilaan motivaatio - kun ensimmäinen kivi on lähetetty, maanvyörymä on valmis. Tietenkin koulun sisällä voidaan ajatella, että opetuksen tavoite on vain hetkellinen hyvä tulos, kun itse ajattelen sen olevan läpi elämän kantava innostus tieteeseen ja taiteeseen - sivistykseen. Sitten annat ristiriitaista infoa oppimiskäsityksistä: ensin puolustat väkisinopettamista (vertaa väkisinmakaaminen) ja sitten lopuksi konstrukstiivista puolta. Olisikohan itselläsi vielä asiat sisäistämättä, itse en väitä olevani mikään ammattilainen, mutta on sentään tullut hyllymetri luettua alaa.

Lopuksi esität että elämme koulutusyhteiskunnassa jossa tutkinnot vain ovat tärkeitä. Tämä on tyypillinen asenne niille jotka eivät ole yrityselämässä vierailleet. Rahanteossa ei ole merkitystä tutkinnoilla, vain sillä mitä kukakin osaa ja taitaa tai millainen tyyppi on. Kunta ja valtio pitää kiinni jäykästä muodollisesta tutkinto vaatimuksista virantäytöissä, mikä on murheellista sikäli kun opetustyötä tehdään avoimella persoonalla, ei selin oppilaisiin mutisemalla ja todistuksiansa hallintoviranomaisille esittelemällä.

Lue lisää

Viestisi oli virkistävää luettavaa. Vastaan siihen, koska asiallinen vuorovaikutus on aina paikallaan ja omatkin asenteet ja mielipiteet saavat näin tuuletusta.
En tarkoittanut esittää missään kohtaa, että aineopinnoissa paneuduttaisiin asioihin syvällisesti. Ensinnäkin aihepiirejä on paljon. Eihän alan tutkijatkaan ole koko alan asiantuntijoita, vaan vain oman kapean aihepiirinsä tutkijoita.
Toiseksi, jokainen opiskelija on kai itse vastuussa opiskelunsa syvällisyysasteesta. Tentteihin voi valmistautua kukin halujensa ja kykyjensä mukaan. Joskus aikaa riittää laajempaankin aiheen tutkiskeluun, joskus motivaatio ei riitä edes välttämättömään lukemiseen (ja silloin mennään tentistä ns. tuurilla läpi). Aineenopettajan pääaineesta cum laude -opinnot eivät kuitenkaan riitä, vaan on tehtävä se iso G, jonka aihepiiriin ainakin itse perehdyin aika perusteellisesti, minkä perusteella väittäisin olevani graduni aiheen jonkinasteinen asiantuntija.

Olisi myös hienoa luoda oppilaille - samoin kuin omille lapsillenikin - kuva täydellisestä maailmasta, jossa kaikki on varmaa ja ihminen hallitsee itseänsä, mutta tähän ei kai voida mennä. Meidän kaikkien tehtävä on mielestäni valmistaa lapsia ja oppilaita juuri siihen maailmaan, jossa he elävät - jossa me elämme. Yksi koulunkäynnin tarkoitushan on nimenomaan sosiaalistaa ihmiset ympäröivään yhteiskuntaan.

En muuten esittänyt, että oppimisen ei tulisi aina olla kivaa. Sen sijaan esitin, että koulunkäynnin ei tarvitse aina olla kivaa. Lähtökohtani opettaessani on, että oppilaalla on oltava itselläänkin motivaatiota, eikä oppiminen siten voi olla aina riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Omia tavoitteita tarvitaan.
Mitenkäs kävisi, jos koulussa olisikin aina kivaa? Tehtäisiin vain hauskaa ja hauskasti. Saattaisi olla työelämän tulokkaat vähän pallo hukassa, kun siellä työpaikalla ei sitten aina olekaan niin kivaa, vai onko?

Saattaa olla, että en ole sisäistänyt konstruktiivista oppimiskäsitystä täysin. Se ei mielestäni ole kovin helppo teoriana, mutta käytännössä sen mukanaan tuomat työtavat onneksi tuovat luokkaan uusia työtapoja, joista useimpia pidän itse myös kivana. (no, kivahan on koulussa vähän suhteellinen käsite...)
Selvennänkin sen verran, että konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen tutustuminen saattaisi auttaa ymmärtämään oppimistapahtumaa. Perinteistä oppimiskäsitystä ei tietenkään ole syytä romuttaa ihan kokonaan, koska käytännössähän me perustamme opetuksemme useisiinkin eri oppimiskäsityksiin ja teorioihin. Huomautat itsekin, että motivaatio on oppimisen edellytys, ja sitä ei vielä 20 vuotta sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta korostettu ainakaan siinä koulussa, missä itse aikoinaan opiskelin.

Väkisinopettamisen vertaaminen väkisinmakaamiseen melkein pilaa kirjoituksesi. Mistä moinen mielleyhtymä? Ihmisen voi nimittäin väkisinmaata mutta ei väkisinopettaa.

Ja lopuksi tosiaan mainitsin koulutusyhteiskunnan. Kyllä ne tämän maan yritykset toimivat ihan tässä samassa koulutusyhteiskunnassa, missä koulut, kunnat ja valtiokin toimivat. Ehdin olla noin 15 vuotta siinä yritysmaailmassa töissä ilman tuota maagista tutkintotodistusta. Ei puhettakaan rahanteosta, ja korkeakoulutodistuksen puutteeseen sai törmätä tämän tästä mitä erilaisemmissa yhteyksissä. Toki saatoin olla tyyppinäkin väärä, mutta se tutkinnon puuttuminen oli sitten helppo tempaista esteeksi.

Ai niin, en ole muuten muodollisesti pätevä opettaja - vielä. Näin 40-vuotiaana ammatinvaihtajana ei ole niin kiire ottaa papereita ulos, pääasia on se, että tiedän mitä haluan tehdä, ja pyrin siihen. Pätevä tai ei pätevä.

Ope kirjoitti:

Viestisi oli virkistävää luettavaa. Vastaan siihen, koska asiallinen vuorovaikutus on aina paikallaan ja omatkin asenteet ja mielipiteet saavat näin tuuletusta.
En tarkoittanut esittää missään kohtaa, että aineopinnoissa paneuduttaisiin asioihin syvällisesti. Ensinnäkin aihepiirejä on paljon. Eihän alan tutkijatkaan ole koko alan asiantuntijoita, vaan vain oman kapean aihepiirinsä tutkijoita.
Toiseksi, jokainen opiskelija on kai itse vastuussa opiskelunsa syvällisyysasteesta. Tentteihin voi valmistautua kukin halujensa ja kykyjensä mukaan. Joskus aikaa riittää laajempaankin aiheen tutkiskeluun, joskus motivaatio ei riitä edes välttämättömään lukemiseen (ja silloin mennään tentistä ns. tuurilla läpi). Aineenopettajan pääaineesta cum laude -opinnot eivät kuitenkaan riitä, vaan on tehtävä se iso G, jonka aihepiiriin ainakin itse perehdyin aika perusteellisesti, minkä perusteella väittäisin olevani graduni aiheen jonkinasteinen asiantuntija.

Olisi myös hienoa luoda oppilaille - samoin kuin omille lapsillenikin - kuva täydellisestä maailmasta, jossa kaikki on varmaa ja ihminen hallitsee itseänsä, mutta tähän ei kai voida mennä. Meidän kaikkien tehtävä on mielestäni valmistaa lapsia ja oppilaita juuri siihen maailmaan, jossa he elävät - jossa me elämme. Yksi koulunkäynnin tarkoitushan on nimenomaan sosiaalistaa ihmiset ympäröivään yhteiskuntaan.

En muuten esittänyt, että oppimisen ei tulisi aina olla kivaa. Sen sijaan esitin, että koulunkäynnin ei tarvitse aina olla kivaa. Lähtökohtani opettaessani on, että oppilaalla on oltava itselläänkin motivaatiota, eikä oppiminen siten voi olla aina riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Omia tavoitteita tarvitaan.
Mitenkäs kävisi, jos koulussa olisikin aina kivaa? Tehtäisiin vain hauskaa ja hauskasti. Saattaisi olla työelämän tulokkaat vähän pallo hukassa, kun siellä työpaikalla ei sitten aina olekaan niin kivaa, vai onko?

Saattaa olla, että en ole sisäistänyt konstruktiivista oppimiskäsitystä täysin. Se ei mielestäni ole kovin helppo teoriana, mutta käytännössä sen mukanaan tuomat työtavat onneksi tuovat luokkaan uusia työtapoja, joista useimpia pidän itse myös kivana. (no, kivahan on koulussa vähän suhteellinen käsite...)
Selvennänkin sen verran, että konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen tutustuminen saattaisi auttaa ymmärtämään oppimistapahtumaa. Perinteistä oppimiskäsitystä ei tietenkään ole syytä romuttaa ihan kokonaan, koska käytännössähän me perustamme opetuksemme useisiinkin eri oppimiskäsityksiin ja teorioihin. Huomautat itsekin, että motivaatio on oppimisen edellytys, ja sitä ei vielä 20 vuotta sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta korostettu ainakaan siinä koulussa, missä itse aikoinaan opiskelin.

Väkisinopettamisen vertaaminen väkisinmakaamiseen melkein pilaa kirjoituksesi. Mistä moinen mielleyhtymä? Ihmisen voi nimittäin väkisinmaata mutta ei väkisinopettaa.

Ja lopuksi tosiaan mainitsin koulutusyhteiskunnan. Kyllä ne tämän maan yritykset toimivat ihan tässä samassa koulutusyhteiskunnassa, missä koulut, kunnat ja valtiokin toimivat. Ehdin olla noin 15 vuotta siinä yritysmaailmassa töissä ilman tuota maagista tutkintotodistusta. Ei puhettakaan rahanteosta, ja korkeakoulutodistuksen puutteeseen sai törmätä tämän tästä mitä erilaisemmissa yhteyksissä. Toki saatoin olla tyyppinäkin väärä, mutta se tutkinnon puuttuminen oli sitten helppo tempaista esteeksi.

Ai niin, en ole muuten muodollisesti pätevä opettaja - vielä. Näin 40-vuotiaana ammatinvaihtajana ei ole niin kiire ottaa papereita ulos, pääasia on se, että tiedän mitä haluan tehdä, ja pyrin siihen. Pätevä tai ei pätevä.

Lue lisää

POIMIN ALLE LAINAUKSIA TEKSTISTÄSI OPE, ETTÄ PYSYISI KIRJOITUS KASASSA:

Viestisi oli virkistävää luettavaa

KIITOS, HUKKAAN EI SIIS KOKONAAN MENNYT TUO AIKA

on tehtävä se iso G, jonka aihepiiriin ainakin itse perehdyin aika perusteellisesti, minkä perusteella väittäisin olevani graduni aiheen jonkinasteinen asiantuntija.

TUOSTA KIRJOITUKSESTA KUMPUAA SE TAVANOMAINEN TIEDON STAATTISUUS -ASENNE. KUN KERRAN ON PAPERIT NIIN SITTEN OLLAAN ASANTUNTIJOITA JA PISTE. OTATHAN HUOMIOON, ETTÄ OMAN G:SI ALALTA TÄNÄÄNKIN TULI KESKIMÄÄRIN 18,3 UUTTA TUTKIMUSTA. TIEDON ADDITTIIVISUUS (PL. EHKÄ HUMANISTISET ALAT) TULISI OTTAA HUOMIOON KUN ESITTÄÄ MOISIA KOMMENTTEJA ASIANTUNTIJUUDESTA - JOTKUT KIVIKAUTISEN OPETTAJANKOULUTUKSENKIN SAANEET VOIVAT PITÄÄ ITSEÄÄN PÄTEVINÄ, VAIKKA UUTTA TIETOA KASVATUSTIETEEN JA OPETUSOPIN ALALTA TULEE JOKA TUUTISTA JOKA SEKUNTI. ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISEN JÄHMETTYKÖ TODISTUSTENNE TAAKSE VAAN VASTAANOTTAVAISENA AVOIMIN MIELIN KOHTI MAAILMAA.


Yksi koulunkäynnin tarkoitushan on nimenomaan sosiaalistaa ihmiset ympäröivään yhteiskuntaan.

JEP, SITEN KUN KUIN KUKIN OPETTAJA TUON YHTEISKUNNAN NÄKEE - MELKO HETEROGEENINEN ON SIIS TARJONTA.

Saattaisi olla työelämän tulokkaat vähän pallo hukassa, kun siellä työpaikalla ei sitten aina olekaan niin kivaa, vai onko?

PÄÄSTÄKÄÄ HYVÄT IHMISET IRTI JO TUOSTA KARMEASTA KARAISEMIS -ASENTEESTA, JOKA KUULUI MENNEIDEN AIKOJEN KASVATUKSELLISIIN HYVEISIIN JA TÄMÄNPÄIVÄN SUURIMPIIN SYNTEIHIN MITÄ LASTEN KOHTELUUN TULEE. JUURI TV OHJELMASSA PUNAINEN LANKA ESITTI HANNU MÄKELÄ LASTEN PSYYKKISEN EPIDEMIAN KUMPUAVAN JUURI TÄSTÄ HIRVITTÄVÄSTÄ KARASEMISIHANTEESTA, JOLLA SUKUPOLVI SUKUPOLVEN PERÄÄN ON HORJUTETTU MUUTOIN TERVEIDEN LASTEN PSYYKETTÄ. KÄRSIVÄ KAUNEIMMAN KRUUNUN SAA - HYI HIRVEÄÄ, NYT PUISTATTAA.

KASTAVUSTIETEELLISET KYSYMYKSET OVAT KERRASSAAN NIIN TÄRKEITÄ, ETTÄ JOKAISELLA OPETTAJALLA TULISI OLLA TIETO SIITÄ MMITÄ NIISTÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ TIEDETÄÄN - SUKUPOLVIEN YLI MENEVÄT HIRMUTEOT ON SAATAVA LOPPUMAAN, KERTA KAIKKIAAN.

JOKAISEN OPETTAJANA TOIMIVAN TULISI PEILATA ITSEÄÄN JA LAPSUUTTAAN KASVATUSTIETEELLISEN TIEDON VALOSSA, ETTEI VAIN TOISTAISI TIEDOSTAMATTOMIA JULMUUKSIA UUSILLE JA UUSILLE KOULULAISILLE JA OMILLE LAPSILLEEN. ON ESITETTY MYÖS, ETTÄ SUOMEN JOUTUMINEN 2. MAAILMANSOTAAN JOHTI TÄHÄN PAHAN SPIRAALIIN - KUN VERRATAAN OMAAMME RUOTSALAISEEN KANSANLUONNETTA HUOMATAAN SELVÄ ERO.


Väkisinopettamisen vertaaminen väkisinmakaamiseen melkein pilaa kirjoituksesi

KÄRJISTÄMÄLLÄ ASIOITA USKON NIIDEN SAAVAN ENEMMÄN HUOMIOTA.

ALKUPERÄINEN KIRJOITUKSENI SYNTYI NIISTÄ HAVAINNOISTA, JOITA OLEN TEHNYT. MONET PÄTEVÄT OPETTAJAT EIVÄT KERRASSAAN OSAA KOHDATA NUORTA VAAN OVAT AVUTTOMIA TYÖSSÄÄN KÄRSIEN JOPA PSYYKKISSTÄ OIREISTA JA SIIRTÄVÄT OMAA PAHAA OLOAAN OPPILAISIIN JA NÄKEVÄT VIATTOMAT OPPILAAT PAHAN AKSELINA, PILAANTUNEENA MATERIAALINA.

KUN KIRJANOPPINNUT NUORI OPE ASTUU LUOKAN ETEEN VOIMATTA KÄSIKIRJASTA TARKISTAA MITEN TOIMIA, NÄKY ON LOHDUTON. LOHDUTON SE ON MYÖS KUN KAAVOIHINSA KANGISTUNUT VANHUS SYÖTTÄÄ SAMAA SEITSEMÄN VELJEKSEN KASVATUSTA VIATTOMIIN LAPSILLE.

TOISTAN VIELÄ: OPETUSTYÖTÄ TEHDÄÄN AVOIMELLA PERSOONALLA, EI MULKOILEMALLA KIRJOJEN TAKAA. KIRJATIETO TUO VAIN SYVYYTTÄ OPETUKSEEN, MUTTA SYVÄLLE EI PÄÄSE RIKKOMATTA ENSIN PINTAKALVOA - JOKA TÄTÄ YRITTÄÄ, EPÄONNISTUU. JOLLA EI OPETTAJALUONNETTA OLE PYSYKÖÖN POISSA KIUSAAMASTA NUORIA.

etevyydestä kirjoitti:

POIMIN ALLE LAINAUKSIA TEKSTISTÄSI OPE, ETTÄ PYSYISI KIRJOITUS KASASSA:

Viestisi oli virkistävää luettavaa

KIITOS, HUKKAAN EI SIIS KOKONAAN MENNYT TUO AIKA

on tehtävä se iso G, jonka aihepiiriin ainakin itse perehdyin aika perusteellisesti, minkä perusteella väittäisin olevani graduni aiheen jonkinasteinen asiantuntija.

TUOSTA KIRJOITUKSESTA KUMPUAA SE TAVANOMAINEN TIEDON STAATTISUUS -ASENNE. KUN KERRAN ON PAPERIT NIIN SITTEN OLLAAN ASANTUNTIJOITA JA PISTE. OTATHAN HUOMIOON, ETTÄ OMAN G:SI ALALTA TÄNÄÄNKIN TULI KESKIMÄÄRIN 18,3 UUTTA TUTKIMUSTA. TIEDON ADDITTIIVISUUS (PL. EHKÄ HUMANISTISET ALAT) TULISI OTTAA HUOMIOON KUN ESITTÄÄ MOISIA KOMMENTTEJA ASIANTUNTIJUUDESTA - JOTKUT KIVIKAUTISEN OPETTAJANKOULUTUKSENKIN SAANEET VOIVAT PITÄÄ ITSEÄÄN PÄTEVINÄ, VAIKKA UUTTA TIETOA KASVATUSTIETEEN JA OPETUSOPIN ALALTA TULEE JOKA TUUTISTA JOKA SEKUNTI. ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISEN JÄHMETTYKÖ TODISTUSTENNE TAAKSE VAAN VASTAANOTTAVAISENA AVOIMIN MIELIN KOHTI MAAILMAA.


Yksi koulunkäynnin tarkoitushan on nimenomaan sosiaalistaa ihmiset ympäröivään yhteiskuntaan.

JEP, SITEN KUN KUIN KUKIN OPETTAJA TUON YHTEISKUNNAN NÄKEE - MELKO HETEROGEENINEN ON SIIS TARJONTA.

Saattaisi olla työelämän tulokkaat vähän pallo hukassa, kun siellä työpaikalla ei sitten aina olekaan niin kivaa, vai onko?

PÄÄSTÄKÄÄ HYVÄT IHMISET IRTI JO TUOSTA KARMEASTA KARAISEMIS -ASENTEESTA, JOKA KUULUI MENNEIDEN AIKOJEN KASVATUKSELLISIIN HYVEISIIN JA TÄMÄNPÄIVÄN SUURIMPIIN SYNTEIHIN MITÄ LASTEN KOHTELUUN TULEE. JUURI TV OHJELMASSA PUNAINEN LANKA ESITTI HANNU MÄKELÄ LASTEN PSYYKKISEN EPIDEMIAN KUMPUAVAN JUURI TÄSTÄ HIRVITTÄVÄSTÄ KARASEMISIHANTEESTA, JOLLA SUKUPOLVI SUKUPOLVEN PERÄÄN ON HORJUTETTU MUUTOIN TERVEIDEN LASTEN PSYYKETTÄ. KÄRSIVÄ KAUNEIMMAN KRUUNUN SAA - HYI HIRVEÄÄ, NYT PUISTATTAA.

KASTAVUSTIETEELLISET KYSYMYKSET OVAT KERRASSAAN NIIN TÄRKEITÄ, ETTÄ JOKAISELLA OPETTAJALLA TULISI OLLA TIETO SIITÄ MMITÄ NIISTÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ TIEDETÄÄN - SUKUPOLVIEN YLI MENEVÄT HIRMUTEOT ON SAATAVA LOPPUMAAN, KERTA KAIKKIAAN.

JOKAISEN OPETTAJANA TOIMIVAN TULISI PEILATA ITSEÄÄN JA LAPSUUTTAAN KASVATUSTIETEELLISEN TIEDON VALOSSA, ETTEI VAIN TOISTAISI TIEDOSTAMATTOMIA JULMUUKSIA UUSILLE JA UUSILLE KOULULAISILLE JA OMILLE LAPSILLEEN. ON ESITETTY MYÖS, ETTÄ SUOMEN JOUTUMINEN 2. MAAILMANSOTAAN JOHTI TÄHÄN PAHAN SPIRAALIIN - KUN VERRATAAN OMAAMME RUOTSALAISEEN KANSANLUONNETTA HUOMATAAN SELVÄ ERO.


Väkisinopettamisen vertaaminen väkisinmakaamiseen melkein pilaa kirjoituksesi

KÄRJISTÄMÄLLÄ ASIOITA USKON NIIDEN SAAVAN ENEMMÄN HUOMIOTA.

ALKUPERÄINEN KIRJOITUKSENI SYNTYI NIISTÄ HAVAINNOISTA, JOITA OLEN TEHNYT. MONET PÄTEVÄT OPETTAJAT EIVÄT KERRASSAAN OSAA KOHDATA NUORTA VAAN OVAT AVUTTOMIA TYÖSSÄÄN KÄRSIEN JOPA PSYYKKISSTÄ OIREISTA JA SIIRTÄVÄT OMAA PAHAA OLOAAN OPPILAISIIN JA NÄKEVÄT VIATTOMAT OPPILAAT PAHAN AKSELINA, PILAANTUNEENA MATERIAALINA.

KUN KIRJANOPPINNUT NUORI OPE ASTUU LUOKAN ETEEN VOIMATTA KÄSIKIRJASTA TARKISTAA MITEN TOIMIA, NÄKY ON LOHDUTON. LOHDUTON SE ON MYÖS KUN KAAVOIHINSA KANGISTUNUT VANHUS SYÖTTÄÄ SAMAA SEITSEMÄN VELJEKSEN KASVATUSTA VIATTOMIIN LAPSILLE.

TOISTAN VIELÄ: OPETUSTYÖTÄ TEHDÄÄN AVOIMELLA PERSOONALLA, EI MULKOILEMALLA KIRJOJEN TAKAA. KIRJATIETO TUO VAIN SYVYYTTÄ OPETUKSEEN, MUTTA SYVÄLLE EI PÄÄSE RIKKOMATTA ENSIN PINTAKALVOA - JOKA TÄTÄ YRITTÄÄ, EPÄONNISTUU. JOLLA EI OPETTAJALUONNETTA OLE PYSYKÖÖN POISSA KIUSAAMASTA NUORIA.

Lue lisää

hyvin monet opettajat opiskelevat jatkuvasti pystyäkseen tarjoamaan oppia ja oppimisen elämyksiä koululaisille. Useimmiten omalla rahallaan ja omalla ajallaan, koska ei saa palkata sijaista.

no, onhan nuo veso -päivät olemassa pätevyyden ylläpitoon, mutta miten ne milloinkin järjestetään on eri juttu. Lisäksi jos opettaja on urautunut ja kivettynyt, on häneen lähes mahdoton iskostaa uusia ajatuksia opetuksen ja oppimisen saralta. Näin etenkin, jos veso päivillä esitelmöi joku nuori kloppi, joka ei opetustyöstä mitään tiedä kun ei ole kymmeniä vuosia kuluneita kalvoja näytellyt...

Ymmärtäkää opettajat, että opetusoppi tieteenalana kehittyy jatkuvasti. Ammentakaa uuden tutkimusten anti ja lahjoittakaa tuleville sukupolville näillä eväillä laadukkaapi elämä (siltä osin kuin opetustyön puitteissa pystyy).