Onko mielestänne koiran parempi olla yksin vai saada seurakseen toisen koiran? Kotonani on parikuukautinen isoksi kasvava seropi, joka rakastaa muita koiria. Pentu joutuu olemaan harmittavan paljon yksin tulevaisuudessa (työpäivän ajan) ja mietin olisiko hän onnellinen, jos saisi seurakseen vaikka narttukoiran. Mitä ongelmia tulee, jos on kaksi urosta samassa perheessä?
yksin vai kaksin?
Poju
9471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aina parempi. Koirahan on laumaeläin, joten mielestäni on mukavampi, kun niitä on kaksi. On toisilleen seuraa, meidän seropi"pappa" virkistyi huomattavan paljon, kun otimme nartun sille kaveriksi. Molemmat ovat paljon tyytyväisempiä. Kaksi urosta saman katon alla voi sopia, ainakin jos leikkautat jommankumman tai molemmat. Muuten saattaa tulla valtataisteluja urosten kesken, kyllä jotkut kahden uroksen omistajat ovat sanoneet, että ovat saaneet opetettua urokset sietämään toisiaan, mutta se on vaatinut taistelun väliin menon omistajalta. Nartun kanssa pääsee helpommalla, mutta nartun juoksun aikana täytyy olla tarkkana, eli uroksen leikkaus tulisi tässäkin tapauksessa kyseeseen. Mutta jokatapauksessa suosittelen toisen koiran ottamista. :-)
Mutta koiranne on nuori. Älkää ainakaan heti ottako uutta koiraa. Ehkä parin vuoden päästä? Täytyyhän teidän ensin hoitaa koulutus loppuun. Minä kannattaisin toisen ottamista myöhemmälle.
Kaksin aina kaunehimpi, mutta suosittelisin kuitenkin ainakin parin vuoden ikäeroa. Näin ensimmäisen koiran koulutus on saatu hoitoon ennenkuin tarvitsee alkaa kouluttaa uutta pentua. Lisäksi ikäero saattaa auttaa siinä, että koirille ei tulisi niin helposti valtataisteluita.
Ihan samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa. Mulla on kaksi karvaturria, joista nuoremman otin vasta kun ensimmäinen oli kaksivuotias. Koulutus on helpompaa pennun kohdalla, kun vanhempi omalla esimerkillään valottaa pennulle asioita, ja muutenkin opettaa talon tavoille.
Kerran koirapuistossa joku nainen selitti, kun oli ottanut kaksi pentua yhtäaikaa, että ei tekisi enää toista kertaa sitä virhettä. Kahden kouluttaminen samaan aikaan on työlästä (yhdelle ihmiselle) ja sitten siinä tahtoo koirien kesken vähän tyhmyys tiivistyä, kun päätetäänkin tehdä omia kepposia eikä välitetä niistä emännän komennoista ;)
Kyllähän toisesta koirasta seuraa on. Mutta älä ihmeessä hanki toista koiraa ennen kuin edellinen on oppinut olemaan yksin. Vaikkei nykyinen pentu huutaisikaan ikäväänsä, voi uusi huutaa ja saada toisen yhtymään siihen (kuorolaulua, kivaa). Sitäpaitsi kahdessa koirassa on tuplasti työtä.
Kahdesta uroksesta ei pakosti seuraa mitään ongelmia. Mutta jos ne on tod samanikäisiä, on suuri todennäköisyys valtataisteluihin.
Meidän pennun (5kk) seuraksi on tulossa aikuinen koira, kunhan sopiva osuu kohdalle. Ajattelin uhamata kaikkien varoituksia ja tehdä niinkuin itse parhaaksi näen.
Minäkin aloittaessani tämän keskustelun mietin, että yksi vaihtoehto olisi ottaa vanhempi, uutta kotia etsivä narttu. Olisi kiva kuulla miten teillä menee, jos saat pennullesi 'tädin'.
Yritän muistaa kertoilla. Tosin meille nyt ensisijaisesti etsitään setää, mutta saa nyt nähdä miten käy :) Hoidossa meillä onkin ollut jo
kuukauden ajan varttuneempi ukkeli, ja siitä idean sainkin vanhemman koiran hankkimiseen pennun kaveriksi. Oikein hyvin on mennyt ainakin tuon hoitokoiran ja pennun kanssa.
Kuulostaa hyvältä ja leppoisalta yhteiselolta!