heitän nyt väittämän ja kysymyksen teille. Ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen on oleellinen asia, että hän voisi kokea olevansa onnellinen. Mitä ne perustarpeet teistä ovat ja jos/kun ne ovat täyttyneet, miten ihminen löytää onnen ja löytyykö se hänen sisältään?
Onnellisuutta etsimässä
OnnistuaElämässä
47240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ensin tulee rakkaus, se tärkein tarve.
http://m.voice.fi/terveysjahyvinvointi/75-vuotta-kestanyt-tutkimus-selvitti-onnellisuuden-avaimet-muista-aina-nama-5-saantoa/23/52605
Itse kiinnitin huomiota tässä linkissä ihmissuhteiden merkitykseen onnellisuudessa. Yhteys toisiin on tärkeää.
Hyvä kysymys ja myös linkki! Hevonen ja vaunut oli kaunis vertauskuva. Muutkin kohdat kuulostivat siltä, mitä itsekin (onnellisena ihmisenä) ajattelen. Minun listani perustarpeista on:
1. Rakkaus. Kyky rakastaa itseään on edellytys muiden rakastamiselle ja ymmärtämiselle (empatia) myös.
2. Työ. Tyydytystä tuottava työ (tai harrastus), joka tuo elämäntehtävän tunnun.
3. Kyky lykätä mielihyvää. Jos tämä puuttuu, tulee kahdesta ensimmäisestäkin hyvin vaikeita, koska elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Jos ne ratkaisee pikakeinoilla (muiden syyttely, addiktiot), ei opi asioita, joita onnelliseksi kasvaminen vaatii.
Eräässä tutkimuksessa kyky lykätä mielihyvää nostettiin tärkeimmäksi onnellisuuden aiheuttajaksi. Itsetutkiskelun kautta oppii niin paljon, ja kyky lykätä mielihyvää on myös ahkeruuden perusta. Nämä kaikki ovat ihmisen sisällä, joten kyllä, vastaus kysymykseen on, että onnellisuus riippuu ihmisen sisimmästä. Onnellisuus on ihmisen ajatusmaailmassa eikä ulkoisissa asioissa. Kiitollisuus elämässä koetusta (hyvästä ja pahasta) ei ole tarve, mutta se kiteyttää ehkä ajatusmaailman, jossa onnellisuus kasvaa.
Monet ihmiset oppivat ikävä kyllä nauttimaan elämästä ja olemaan kiitollisia pienistäkin asioista vasta sitten, kun ymmärtävät pian kuolevansa. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi olla niin.
Mielenkiintoista, varsinkin tuo kolmas kohta. Liittyy siis moraaliin, joka sekin on erittäin tärkeää.
Kimppaan myös tätä :)
Tuo kohta 3.
Lykätä mielihyvää on toisin sanoen itsekuri. Itsekurihan on avain menestykseen monessakin asiassa, niin varmaan onnellisuuteenkin. Monihan saa mielihyvää syömisestä, ostelusta ja toisilla voi olla pahemman luokan addiktioita jos mihin, mutta tärkeintä on tekeekö ne onnelliseksi vai onnettomaksi. Jos joku kokee onnellisuutta edellä mainituista, niin eihän siinä ole muilla sanomista. Eriasia on tosiaan, jos kokee itsensä onnettomaksi, silloinhan se ei ole mielihyvästä kieltäytymistä.
Yleensä kehoitetaan, että tee sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta ja joka tekee sinut onnelliseksi. Itsensä kuuntelu, mutta myös toisten huomioiminen ovat minusta yksi tie onnellisempana elämään.
Ja tietysti rakkaus<3
Niin, on tutkittu hedonismia, jossa ihminen tyydyttää kyllä tarpeitaan ja on hetkellisesti onnellinen, mutta se ei yleensä ole kestävää perustavanlaatuista onnellisuutta eli onnellisuuteen näyttäisi tarvittavan jotain muutakin. Onko siis oikotietä onneen. Onko onni pelkästään tunne vai onko onni myös kestävämpi elämässä kantava voima kuten tyytyväisyys ja kiitollisuus?
Tai ehkä pitäisi kysyä, että onko onnellisuus yhtä kuin mielihyvä?
Olen samaa mieltä , että ihmisen täytyy olla tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin, jotta voisi olla onnellinen.
Myös rakastunut on onnellinen, se että onko se pysyvää on toinen asia?
Uskon että on ihmisiä jotka tyydyttävät tarpeitaan kuka mitenkin tunteakseen hyvänolon tunteita hetkellisesti, jotka eivät takaa onnellisuutta!
Pysyvä onnellisuus on varmaan paljolti kiinni juuri kiitollisuudesta ja tyytymisestä. Vastoinkäymisiltä ei voi kukaan välttyä, mutta myönteinen, toiveikas ja rakastava selviää paremmin, hänen perusonnellisuutensa ei järky. Tietenkin rajansa kaikella.
Tämähän kiertyy "usko, toivo, rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus" linjaan. Lähimmäisenrakkaus. Onnellisuuteen tarvitaan myös toisten myötävaikutusta ja tukea.
Lisään vielä, kuten sanotaan uskoo, toivoo, kärsii ja rakastaa. Vai tuleeko siihen mutta tai kuitenkin rakastaa:)
Olen samaa mieltä, että myönteisyys vaikuttaa suuresti onnellisuuteen :)
Positiivinen näkee huonoissakin asioissa sen hyvän puolen.
Kyllä negatiivinenkin ihminen tuntee ajoittain onnellisuutta jossain määrin.
Herää kysymys voiko ihminen olla perus onnellinen koko ajan?
Minusta voi olla perus onnellinen tai kuten jo aikaisemmin kirjoitin arkisesti tyytyväinen. Kokee olevansa onnekas ainakin jollain tasolla. Uskoo itseensä.
Totta , se että uskoo itseensä on tärkeää myös, tuntee itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi ihmisenä.
Ajattelen niin, että ihmiselle perustarpeiden tyydyttäminen on oleellista, jotta hän voisi olla olemassa.
Maslowin tarvehierarkia kuvaa asiaa hyvin.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia
Varmasti jotta voisi olla olemassa. Onnellisuus on aina sydämen salaisuus.
Avaa vähän tätä sydämen salaisuutta.
Eihän se silloin olisi salaisuus.
Hah, olet oikeassa. Onhan näitä hyveitä, mutta mikä toimii käytännössä... En ole vielä onnellinen, jotain puuttuu. Etsin sitä puuttuvaa. Onnellisuuteen liittyy varmasti jotain mystistäkin ihan niin kuin rakkauteenkin. Tulin niin hyvälle mielelle tästä.. :)
Jos ei puhuta fyysisistä tarpeista, nehän tiedetään <3
Ihminen on onnellinen kun on sinut itsensä kanssa ja muiden kanssa. Onnellisuus ja kiitollisuus kulkee käsikädessä. Ei kukaan voi olla onnellinen jos nurinamielellä tallaa, siitä tulee ympärille olevillekin hallaa.
Sanon, karta negoja ihmisiä, hakeudu sinne missä koet että on hyvät energiat ja anna sen tarttua sinuun. Näe kaikki se hyvä joka ympärilläsi ja anna sen vallata mielesi. Katsele taivaalle jos jalkojen alla on surkea maasto. Itse tiedän ettei sina näin voi, mutta pyrkimys jo auttaa. Surkeus ei kestä niin kauan kun annat ajatuksesi siivittää sinut avarille maille.
Ei kenenkään aina o helppoa, mutta älä koskaan odota että joku nostaa sut suosta.
Onni voi olla uuden päivän koitossa, sinä olet juuri niin hyvä kun tunnet.
Olen samaa mieltä onnellisuudesta ja kiitollisuudesta :)
"Karta negaa" on ihan hyvä neuvo, mutta ei aina mahdollinen. Voiko negan kääntää positiiviseksi? Esim. vaikuttamalla itse asiaan jotenkin? Entä pitääkö pahaa/pahuutta sietää hiljaa, toinen poski kääntäen?
"Onni voi olla uuden päivän koitossa, sinä olet juuri niin hyvä kun tunnet". Itse en perusta omaa tai toisenkaan ihmisarvoa tunteisiin. Pidän sitä tosiasiana, tuntui miltä tuntui. Onni voi myös olla läsnä tässä hetkessä ihmisen niin halutessa, eikä seuraavassa päivässä.
Perustarpeiden jälkeen (jokainen tietää ne välttämättömyydet) vasta voidaan siirtyä "korkeampiin" tarpeisiin, ettei elämä ole pelkkää elossaolon taistelua.
Olen samaa mieltä ns. onnellisuusprofessorin seuraavista väittämistä, että onni voi löytyä ihan läheltä eikä tarvitse suuria saavutuksia tuekseen. Avaimia onneen on siis Markku Ojasen mukaan:
1. Pienet ystävälliset teot
2. Myönteinen puhe
3. Kiitollisuus
4. Lapsenomaisuus
5. Osta kokemuksia älä tavaraa
Itse olen pohtinut asiaa kristinuskon näkökulmasta siten, että oikein oivallettuna rakkauden ns. kaksoiskäsky Uudessa Testamentissa (Matt. 22:36-39) tukee näitä väittämiä. Ihmisen tulee siis rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään kuin itseä.
UT:ssa Jumala kuvataan myös täydellisenä hyvyytenä ja rakkautena. Ehkä tämän käskyn mietiskely avaa sen tosiasian, ettei ihminen voi hyvin eläessään itsekkäästi. Valitettavasti kristinuskon toteutus on käytännössä usein aivan muuta, mutta en mene siihen enempää.
Hyvyyden mietiskely ja toteuttaminen ovat tärkeitä asioita. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaakaan, ainakaan sen ei pitäisi tehdä räikeästi pahaa ja satuttaa ketään. Eli mielestäni ihmisen tulee löytää onnellisuus sisäisenä kokemuksena ensin itse, jonka jälkeen hän voi jakaa sitä hyvää muille.
http://yle.fi/uutiset/onnellisuusprofessori_pienet_teot_ovat_helpoin_tie_onneen/7668755
Se on siis elämänasenne?
Onnellisuus voi myös olla lahja, eikä ole sidottu itsensä rakastamisen kanssa.
Onnellisuus syntyy elämän kokemuksista oli ne hyviä tai pahoja ja miten on niistä selvinnyt ja osannut kohdata vaikeat haasteet, oppinut ymmärtämään itseänsä ja muita ihmisiä.
Onnellisuutta on myös itsensä kehittäminen , opiskelu joka tuo varmuutta elämään.
Onnellisuutta on myös tunnistaa itsessä olevat hyvä ja huonot puolet ja oppia kohtaamaan ne ja hyväksymään itsensä sellaisen kuin on?
Onnellinen se joka on saanut kokea paljon erinlaisia asioita elämässä.
Olen Onnellinen , koska olen kohdannut paljon ihmisiä elämässäni ja jotka ovat vaikuttaneet minun henkiseen kasvuuni elämässä, olen heidän kauttaan oppinut ymmärtämään itseäni ja vaikutustani heihin.
Olen Onnellinen kun olen saanut paljon rakkautta osakseni.
Onnellinen se joka rakastaa itseänsä ja hyväksyy itsensä ja toiset sellasina kuin ovat.
Joitain asioita poimin kirjoituksestasi: onnellisuus on lahja (eli tarkoitat ilmeisesti jotain, johon et ole itse voinut vaikuttaa), kiitollisuus/asioiden hyväksyminen, asioiden kääntäminen omaksi voitoksi.
Mielestäni hyviä ajatuksia kaikki. Ensimmäinen ja viimeinen lause tosin näyttäisi näin äkkiseltään olevan ristiriidassa keskenään.
Ok, viimeinen lause on tavoite johon pyrin!
Koska olen vajavainen itseäni kohtaan.
Ankarin rangaisia on yleensä itse itsellensä.
Ihminen on onnellinen kun hyväksyy itsensä eli perustarve on tulla itsensä kanssa juttuun. Tuo alkup kolmannen kohdan näen siten, että jos ei kykene itsehillintään ahdistuu asioiden vallitsevasta tilasta, ja ei pysty elämään elämänsä kanssa. Tässä itselläni eniten tekemistä... Että huominen voisi olla huomenna eikä vielä tänään.
Toinen tarve on kai hyväksyntä muilta ihmisiltä, oli se sitten kunnioitus (töissä, ihmisenä, parisuhteessa), ystävyys, sukulaisuus tai rakkaus. Tätä tarvitsee että tuntisi "kuuluvansa" tälle maapallolle.
Muita? Toivo, mielikuvitus, haaveet, usko tulevaan. Liittyy taas kykyyn hyväksyä itsensä ettei ajattele elämänsä menevän tai menneen hukkaan eli epäonnistuneensa jossakin.
Ihmisen pitää myös uskaltaa olla sopivasti itsekäs tullakseen onnelliseksi;) Muuten elää muiden ehdoilla sivuuttaen oman onnellisuutensa avaintarpeet. Valita ihmiset ympärilleen, valita sopiva työ, harrastaa riittävästi ja levätä kun tarpeen, jne.
Itsensä hyväksyminen niin, miksi se on niin vaikeaa..
Voih, en tiedä, mutta vuosi vuodelta paremmin. Ehkä ikä tekee viimein tehtävänsä.. Lapseksi jälleen;) Voisi toki ottaa pikalobotomiankin niin ajattelisi -kritisoisi itseään- varmaan vähemmän?
Ruoka, juoma, koti, lapset, sukulaiset, harrastukset ja työ. Ja kyllä on niin, että onni lähtee sisältä.
Tykkään tästä, vaikuttaa siltä, että elämän peruspalikat on kohdallaan ja asiat ovat hyvinkin mietittyä konkretiaa :)
Onnellisuus on hetken lapsi ajattomasti onnekkaan äidin sylissä.
Onnellisuus on hymyn kare taustapeilissä.
Onnellisuus on sanaton myötätunto kiitollisessa katseessa.
Onnellisuus on musta kahvi muistojen aromikkaassa mukissa.
Tämä tarjoiltuna vain yhdelle.
Onnellisuus on, off-nappulaa ei koskaan paineta.
Tässäkin ajattelen vain sinua.
Vastaan että ruoka ja katto pään päällä. Kun nämä on täytettynä, tulee seuraavaksi terveys, rakastaa ja tulla rakastetuksi, turvallisuus, vuorovaikutus jne..Perustarpeet kun tulee suurin piirtein täyteen, voin olla onnellinen. Olen onnellinen myös usein pienistä asioista ja hetkistä. Ja avaimet onnellisuuteen löytyvät aina itsestä, tosin myös toinen ihminen voi olla osatekijänä perustarpeiden tyydyttämisessä, vrt. tuo ruokaa, katon, rakastaa, turvallisuudentunnetta..
Perustarpeet lienee yksilöllinen asia ja niiden tärkeys muuttuu iän myötä.
Onnellisuuteen liittyvistä tarpeista aivan ylivoimaisesti suurin on vapaus. Sitten tulevat oikeudenmukaisuus, ystävät (yksi muuma ja muutama lämmin), koti ja turvallisuus. Minulla on myös (ilmeisesti opittu) tarve olla perheen pää.
Maslow’n tarvehierarkialla lienee edelleen arvonsa:
Fysiologiset tarpeet
Turvallisuuden tarpeet
Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
Arvonannon tarpeet
Itsensä toteuttamisen tarpeet
Samaa mieltä vapaudesta, mitä käsität vapaudella eli mitä on vapaus?
Ehkä vapaus on tärkeää niille, joilla elämä on laittanut rajoitteita tai toinen ihminen rajoittanut jotain itsensä toteuttamisen tarpeita. Kunhan sivusta kommentoin tähän.
Vapautta tulee ajatteluksi usein vasta kun sen menettää. Vapaus ajatella, liikkua, pukeutua, kouluttautua, valita puolisonsa ja uskontonsa, ylipäätään vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin ym. Ne on todella tärkeitä asioita.
perustarpeita ovat vesi, ravinto, lämpö. noiden jälkeen tulee joukko jo edellä lueteltuja tarpeita, joiden tyydyttäminen onkin pitkä elämänmittainen projekti
Yksi iso perustarve on rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Totta