Olen usein lukenut täällä sieluista, sydämistä, maagisista kohtaamisista, sielunpuolikkaista jne. Olen myös kirjoittanut tuosta itse. Ihastumisen tunne voi tuntua monenlaisina tuntemuksina. Oikeasti kyseessä ei ole mitään henkien kohtaamisia aikojen alusta tai muuta mystistä. Kyse on pelkästään normaaleista ihmiskehon ilmiöistä. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi ihmisen tuntemuksia. uskon, että kaikki perustuu normaaliin parin valintaan, joka voi johtaa parinmuodostukseen ja ajan kuluessa rakkauteen. Kuulostanko tylsääkin tylsemmältä ilonpilaajalta ?
Ihastumisesta rakkauteen
EiMystiikkaa
62<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kuulostat turhaakin turhemmalta leuan lonksuttajalta.
Sielukkuutesi avoimuuden herkkyys saa minut miettimään, olenko osa sinun luomistasi. olemmeko saman sydämen massan puolikkaat. Ikäväni on verinen kuolema, joka alkoi jo silloin, kun sydämemme puolitettiin. Siitä lähtien olen kulkenut niin hajallaan ennen kuin kohtasin sinut. Eheytymiseni on alkanut, sinun ansiostasi.
"Oikeasti kyseessä ei ole mitään henkien kohtaamisia aikojen alusta tai muuta mystistä."
Miten niin oikeesti :D? Ehkemme vielä pysty todistamaan näitä asioita tieteellisesti, kuten pystymme todistamaan ne kemialliset reaktiot.
No, jokainen uskoo mihin uskoo. Minä en usko tuohon. olet siinä oikeassa, että asettelin sanani huonosti, saaden kuulostamaan siltä, että tuomitsisin toisin ajattelijat tai että minun uskomukseni olisi ehdoton totuus. Minä uskon näin ja joku muu toisin. Aloitukseni oli tarkoitus herättää ajatuksia. Uskotko sinä sielunkumppanuuteen jne ?
En ole sihen kovin paljon perehtynyt, ja moni tuntuu silläkin tarkoittavan eri asioita.
Mutta uskon että ihmisellä on fyysisen kehon lisäksi "henkinen" olemus. Liikaa omakohtaisia kokemuksia nääs... Mutta en ole silti lähtenyt näihin sielunkumppani- ja kaksoisliekkivouhotuksiin mukaan. Mutta uskon että ne henkiset kehot ovat voineet olla tekemisissä aineettomassa muodossa tai voivat tulla olemaan tekemisissä aineettomassa muodossa.
Minä uskon myös, että ihmisessä on erikeseen henki, mutta en tuohon, että ihmiset voisivat olla jotenkin tekemisissä pelkästään hengessään tms. Minusta tuo enkinen yhteys on jotain normaalia fysiobiologista toimintaa. Esimerkiksi aivot tuottavat tietynlaisia sähköimpulsseja, jotka toinen vastaanottaa. Jotenkin olen vahvasti taipuvainen uskomaan, että kaikki on selitettävissä teoreettisellä tasolla. Eli ne ovat aivan tavallisia ilmiöitä. No juu, nyt voisi miettiä mikä on tavallista kenenkin mielestä :D Kerroit, että sinulla on omakohtaisia kokemuksia, kiinnostaisi kuulla millaisia ?
Kuten jo aiemmin totesin, uskon, että kaikea ei vielä pystytä selittämään ja todistamaan tieteellisesti. Niinpä itsekin olen usein ajatellut, ettei näissäkään asioissa ole oikeasti mitään mystistä, ne vain tällä hetkellä tuntuvat monestakinn mystisiltä tai mahdottomilta asioilta, koska kaikkea ei voi todistaa. Heitin nikkini puoliksi vitsinä.
Uskon että osa esim. telepatiasta voi olla jotakin aaltoliikettä tai mitä tahansa energiaa, joka välittyy toiselle, mutta uskon myös, että henkiset olemukset voivat olla "suoraankin" yhteydessä. Varsinskin sitten, kun maallinen keho on lakannut kokonaan toimimasta ts. ihminen on kuollut.
Omakohtaisia kokemuksia kehon je henkisen olemuksen erosta on oma onnettomuustilanteeseen sijoittuva kehostapoistumiskokemukseni. Okei, moni selittää niitäkin aivojen tuotoksina, mutta minulle se oli todellista, näin kaiken tapahtumapaikan yläpuolelta. On myös ihmisiä, joilla on elvytystilanteessa aivokäyräkin näyttänyt suoraa viivaa.... voiko silloin aivotasolla tapahtua enää mitään? Ehkä voi, ehkä ei.
Elävien ihmisten kesken tapahtumista olen aistinut siskoni valtavan hädän sekä molempien mummojeni tuskan hiukan ennen kuolemiaan. Näistä kaikista tilanteista sain tiedon vasta jälkikäteen. Toisen mummoni poismeno oli todella ahdistava tunne.... Aivan toisin oli erään minulle rakkaan miehen kuolemaa ennen, hän kävi hyvästelemässä minut unessani. Hänenkin kuolemansa tuli yllätyksenä.
En tiedä miten nämä välittyvät eikä ihmisen tarvitse kaikkea tietääkään, mutta on nämäkin esimerkit vaikuttaneet omiin ajatuksiini.
Mielenkiintoisia kokemuksia. Tuohon minäkin uskon, että kun ihminen kuolee, sielu tai henki lähtee ruumiista. Mutta minun on hyvin vaikea uskoa, että henki voi toimia täällä maapallolla sitten kuolemansa jälkeen. Mutta en halua vähätellä sinun kokemuksia. Kaunis muisto tuo unikokemus :) Pidä vain kiinni siitä :)
Eivät sulje toisiaan pois.
Olet kai lukenut yhden, tai kaksi artikkelia tieteenkuvalehdestä, niin minäkin, mutta silti joku rakastaa yhtä naista, ja haluaa tätä kyllästymättä koko elämänsä.
Elämä on monimutkaisempi asia, kuin tuo tiivistelmä, mitä sinä täällä hoet, ja suvunjatkostrategia ei ole kaikilla sama; jotkut ovat kylvömiehiä, minä taas fiksaudun yhteen naiseen, ja haaveilen käveleväni hänen kanssaan käsi kädessä vielä pappanakin. Omat isovanhempani ovat olleet lapsista asti yhdessä ja rakastavat edelleen toisiaan. Kaikkea ei ihmiskunta vielä tiedä, vaikka hyvään alkuun on päässytkin, ja kaiken taustalla voi olla vielä näkymätöntä taikaakin.
En ole koskaan lukenut tieteisjulkaisuja. En ole aikaisemmin kirjoittanut tästä aiheesta täällä. Ihan vain nyt maalliikona pohdin tässä ja luen, mitä muut ajattelevat. Sinulla on mielestäni hieno tulevaisuuden kuva. Tuo olisi minustakin ideaali, että saisi olla sen yhden kanssa yhdessä. Mutta en halua tietenkään murentaa kenenkään haaveita näillä kirjoituksillani. Minä taas ajattelen, että vaikka kirjoitankin nyt ehkä kylmän kuuloisesti niin uskon rakkauteen. Olisi sen syntymekanismi sitten mikä tahansa, on se aina yhden pienen ihmisen kohdalla suuri tunne. Voisin sanoa, että rakkaus on funtio. Ehkä tuohon vaikuttaa myös se, että uskon vakaasti jumalaan. Mies ja nainen on luotu yhteen. Ajattelen myös, että ihmisten ei tarvitse tietää kaikkea ollakseen onnellisia. Uskon, että kaikkea ei ole tarkoitettu edes tiedettäväksi, koska emme ymmärtäisi sitä tai käyttäisimme tietoa väärin, kuten olemme historiassa huomanneet.
Ei. Joskus sitä vaan on sitä jotain. Joidenkin kahden ihmisen välillä, jotain sellaista mitä sivulliset eivät tajua.
Voisiko se olla selitettävissä teorettisesti ?
Ei voi. Juuri sen takia sivulliset eivät sitä tajuakaan, eivät näe näissä kahdessa sitä mitä nämä kaksi näkevät toisissaan.
Voisiko se olla sitä, että toisen ulkomuoto ja käytös miellyttää toista ja vastaa hänen odotuksiinsa tietynlaisesta sopivasta kumppanista ?
Miten meinasit sitten selvittää sen, että tuntee toista kohtaan voimakkaasti vaikkei etsi sillä hetkellä mitään eikä toinen edes lähellekään vastaa toisen ideaalista ihanneihmistä? Joskus sitä jotain vain on.
Niin ehkä se on vain joku alkukantainen vaisto joka nalkkaa pumpun sammuksiin ja kielenkannat solmuun. Sellaista taitoa varmasti tarvittiin joskus tuhansia vuosia sitten?
Itseasiassa se voikin olla noin. Vaistohan on periytyvä tietyissä olosuhteissa esiin tuleva käyttäytymismalli ( Voikohan sen sanoa noin :D ). ei olisi yhtään hullumpi teoria ?
Niin mutta millä tavalla kyseinen vaisto auttoi parinmuodostuksessa jos pumppu tosiaan nalkkiin ja suusta epämääräistä mölinää? Tuhansia vuosia sitten todennäköisesti kommunikoitiin epämääräisellä mölinällä nykyään pitäisi osata muodostaa järkeviä lauseita.
Niin tarkoitatko, että kyseisestä käytöksestä ei olisi ollut hyötyä ja se olisi toimimattomana jäänyt pois ajan kuluessa. Jos se tunne onkin niin vahva ja aiheuttaa niin voimakkaan reaktion, että se jääkin käyttäytymismalliksi :D No höh, mutta miksi sitten luonto suosisi sellaista mallia, joka johtaa ei toivottuun käytökseen. Onhan niitä muitakin käyttäytymismalleja, jotka eivät välttämättä ole eduksi ja ne saattavat tulla esiin väärissä paikoissa. Tästähän johtuu esim. paniikkikohtaukset minun tietääkseni. Voisiko aivojen kemiallinen toiminta malli ( tai miksi sitä sanotaan )olla sellainen ihastuessaan, että sen reaktiot sivuavat tai laukaisevat paniikintunteen. Mutta mitä hyötyä siitä Olisi ? Jos täällä on joku viisaampi tai asioihin perehtynyt, olisi kiva lukea tuosta. En ola aikaisemmin perehtynyt tähän. Mieenkiintoinen asia.
Hyötyä tulee siitä että paniikissa pääsee pakoon ja nopeasti sykettä nostattavaa tilannetta. Itse tilanteella ei ole merkitystä.
Ehkä ihastumisessa/rakastumisessa esiin tuleva käyttytyminen on estojen estoa jolloin ihminen on "lamaantunut rakkaudesta". Tosin ne paniikkituntemukset ja sähläämiset voivat viestiä toiselle ei-uhasta. Toisaalta paniikki/ihastuminen nostaa sykettä ja adrenaliinitasoa, jolloin ulkoinen käyttäytyminen on todennäköisempää siis se todennäköisesti johtaa johonkin toimintaan. Karkuun juokseminen ei kai ole hyvä vaihtoehto, mutta se voi toisaalta nostaa ihmisen metsästäjänvaistoa, siis sen joka ei ole karkuun juoksija. Joskus taas molemmat ovat karkuunjuoksijoita.
Henkilökohtaisesti, en usko kyseessä olevan ihastumisen/rakastumisen kohdalla mistään muusta kuin reaktioista. Ihmiset ovat sen verran komplekseja otukoita, että osa on uskollisia ja osa ei. Joskushan tutkittiin sen oksitosiinin vai minkä-lie hormoonin vaikutusta yksiavioisuuteen. Hormoonitaso vaikutti henkilön uskollisuuteen.
Tuohon, että hyöty on siinä, että paniikissa pääsee pakoon tilannetta, ei ole kovinkaan uskottavaa sillä järkevämpää olisi paniikiton ihastumistilanne kun asiaa tarkastellaan naiivisti. Tosin ihminenhän on sidottu biologiaansa, joten samantyyppiset reaktiot on kaikissa tilanteissa. Säätelygeenit luultavasti voisi vaikuttaa siihen, että ihminen ei reagoisi siten miten reagoi. Mistäs sitä sitten voi sanoa onko säätelygeenit tuossa vaikuttamassa. Ehkä asia on niin primitiivinen että perustuu pelkkään anatomiaan ja alempiin prosesseihin.
Anatomiaan ja alempiin prosesseihin :D Komppaan tätä ihan periaattestakin vaikkei teoria olisikaan totta. Sovitaan että se on niin. Vietti vetää...
Vetää, vetää.
;D)))
Paniikkikohtauksesi johtuvat pelon ja myötähäpeän sekaisesta tilanteesta, jossa et tiedä miten sinun pitäisi toimia. Syyt paniikkikohtauksiin vaihtelevat. Sinun tapauksessasi veikkaisin että yrität olla niin helvetin mukava ihminen mutta et voi kuitenkaan halua luopua mistään haaveistasi (komea mies, pari kakaraa, mahtava seksielämä, koira) joten joudut kaksinaismoralistisesti vääntämään asioista ja yrität manipuloida toisen aivopesuusi jotta sulla olisi parempi olo. Et edes osaa olla suora ja rehellinen, et ainakaan hallitusti. Terapiallakaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa koska sulla on itsekkäät motiivit.
En ole vielä koskaan kokenut paniikkikohtausta. Se on varmasti todella kamalaa ja raskasta. En ainakaan yllä olevista syistä ;P Miten voi yrittää olla mukava. Eikö ihminen ole se mikä on. ennen pitkään kaikki tulee ilmi kuitenkin. Kuka jalsaisi olla koko ajan muuta kuin on. Tässä aloituksessanikin olen ollut etupäässä Ärsyttävä ;D
Et ole ilonpilaaja. Täällä jos jossain huimaa... mikään eikä kukaan voi pilata rakastuneen mieltä. Mutta realismi on tuo, ei siinä mitään mystiikkaa, kunhan kaikki vaan kuvittelee et jotenkin mystinen oli se tapaaminen :)
Muakin huimaa :D Me huimajaiset.. Pitäisikö ihastumista alkaa kutsumaan tuolla nimellä. Huimajainen ?
Souls resemble other souls, and those that resemble each other are in harmony, that is why people are attracted towards those they resemble...
Jep.
Voisiko tuo olla luonnekysymys, ei sielusta johtuvaa ? Tai onko luonne sama kuin sielu ?
To be attracted to others all depends on how you understand your own soul. You see the soul employs the body to attain its goals. A soul is divided into four factors or so called powers.If all those powers are in balance with one another then all should be well. Each one of those factors or powers are in connection with one another.
These powers are:
1. Intelligence (as known as reason) - which brings the angelic side in a human being
2. Anger ( brings the ferocious side in a human being) ferocious.
3. Desire (brings the desires, lust in a human being which means the animalistic side in a human being will appear)- animalistic.
4. Imagination (sometimes we imagine things to be much more worse that it will lead into worse results which brings the evil side in us)- demoniac.
The value of these forces is obvious. Reason distinguishes good and evil: Anger helps defend against aggression: Sexual attraction maintains the survival of the human species; and imagination allows visualization of universals or particulars. Reason is a man's guiding angel. Anger brings violence; passions encourage immorality; and imagination provides material to formulate demoniac plots and machinations. If reason controls the other faculties, it moderates excesses and ensures useful performance
The soul is in a continuous struggle between these four powers for domination. The victorious trait determines the soul's inclination. To attain a goal all depends about which power is in control. Therefore at times we feel that we are attracted because of one's personality, because we look for something that we are in connection with on a deeper level and at other times we only lust because we are attracted by one's looks. Because we are blinded by the surface and not by one's inner core. It all depends on your soul. Hopefully this answered your questions.
Sainkohan tuosta oikean kokonaiskuvan. En ole varma aukeniko tuo minulle, koska englanninkielen taitoni on sen verran heikko. Mielestäni kirjoituksessa käytettävä sielu sana voitaisiin korjata esim. minuus tai mieli sanalla. Mikä oikeastaan sielu on. Mikä ero on minuudella, persoonallisuudella ja sielulla. empä ole koskaan tuollaista ajatellut, mutta tuosta kirjoituksesta nousi tuo kysymys mieleen.
En tarkoittanut kirjoittaa korjata vaan korvata
Eli ennen kuin kiinnostumme toisesta henkilöstä kaikki riippuu yksilön sielusta, sillä sielu koostuu neljästä voimista tai osista, jotka ovat kytkeyksissä toisiinsa. Yksiön sielu kamppailee näiden neljän voimien välillä. Nämä voimat ovat: Järki, viha, intohimo, ja mielikuvitus. Järjen avulla ihminen erottaa hyvän pahasta. Viha auttaa puolustamaan aggressiota vastaan. Seksuaaliset intohimot pitävät ihmislajeja elossa. Mielikuvitus taas sallii sekä tiedostaa universaalista visuaalisointia. Järki on ihmisen opastava enkeli. Viha tuo väkivallan esiin. Intohimo taas rohkaisee moraalittomuuteen. Mielikuvitus taas tuottaa materiaalia muodostaakseen pahoja juonia. Jos järki kontrolloi muita osia, se hillitsee sekä kontrolloi kohtuuttomuudelta ja varmistaa oivan ja hyödyllisen suorituskyvyn.
Esimerkkinä kun ihminen on vihainen toiselle henkilölle. Vihaisena hän purkaa ystäviensä edessä tunteitaan. Ystävät saattavat pahentaa sekä paisutella asiaa, jolloin mielikuvitus ottaa vallan, jolloin intohimo ottaa ohjat, jolloin halu kostaa, mutta kun ihminen käyttää järkeä, hän antaa anteeksi ja miettii, kuinka monesti itse on tehnyt virheitä, sillä kaikki erehtyvät , jolloin hänen vihansa taantuu. Jolloin hän rauhoittuu ja leppyy, silloin hän ajattelee järkevästi järjellään ja mielikuvituksensa kautta löytää ratkaisun miten hän sopii asiat ystävänsä kautta. Jolloin halu sopia ja toteuttaa asiansa toteutuu.
Kun annamme seksuaalisille haluille valtaa, silloin himoitsemme ihmistä ulkoisesti, muttei yksilön sisintä. Halut loppuu aikanaan. Se on kuin polttaisi sikaria, se loppuun palaa aikanaan. Mutta kun annamme järjen ottaa valtaa silloin haemme jotain pysyvämpää, jolloin huomaamme ettei kauneus ole pysyvää. Silloin pyrimme löytämään jotain syvällisempää ja arvokkaampaa kuin pinnallista kauneutta. Sillä mikään ei ole pysyvää. Niin kuin sielumme kamppailee, myös halu löytää kumppania myös riippuu yksiön sielun voimista. Hakeeko hän seuraa syvällisen järkevyyden takia, jolloin hän huomaa, että hän yhteyksissä toisen ihmisen kanssa tunne ja sielun tasolla vai hän hakee seuraa himojensa takia, sillä toinen ihminen herättää hänen seksuaalista vaistoa....toivottavasti nyt sait jotain selkoa :)
Ihan täyttä paskaa koko teksti.
Ei näyttänyt avautuvan minulle kokonaisuudessaan :D Käytän niin vähän tietokonetta, etten osaa sen avulla kääntää tekstejä. ja kielitaitoni ei riittäänyt. Minun mielestäni tuossa on osa totta, mielestäni kaikki ei ollut paskaa ja osa oli aivan täyttä... Aika kärjistetty ja mustavalkoinen kirjoitus oli joo. Ehkä kuitenkin pitäisi löytää se jonkinlainen tasapaino järjen ja tunteiden suhteen. Enkä nyt väitä, että minä olisin sen löytänyt. Tai mitä itse ajattelet ?
Tarkoitin siis, että mitä ajattelet lähettämästäsi kirjoituksesta ?
Sinun mielestäsi osa tekstistä on p***aa, sillä et ole ymmärtänyt sitä. Ei se todellakaan ole täyttä p***aa. Siinä on paljon faktaa.Esimerkiksi kun ihminen antaa vallan intohimoille, hän yleensä ajautuu moraalittomuuteen. Joskus näet ihmisiä, jotka ovat olet vuosia suhteessa ja vannovat rakkautensa toisilleen,mutta vuosien saatossa toinen heistä alkaa himoita vierasta, eli vieraan ihmisen himoitseminen saa sen aikaiseksi, että kumppania petetään, vaikka henkilö tietää, että se on moraalisesti väärin. Sitä paitsi, elämme yhteiskunnassa, joka paneutuu ulkonäköön liikaa, muttei koskaan ihmisen sieluun, ja sen näkee ohjelmista: ihmiset paneutuvat liikaa ruumiiseen, joka loppujen lopuksi meidän kuoltua menee maan alle ja homehtuu. Mutta ihmiset eivät paneudu sisimpään. Kun autoa viedään tekniseen pesuun, tarkoittaako se, että auto on puhdas sisäisesti? Ei. Aivan samalla tavalla kun ihminen menee suihkuun. Hän ehkä pesee ruumiinsa, mutta ei sydämensä ja sielunsa. Niin kuin vesi, jolla peseydymme on yhtä lailla kirkasta, näin kirkas meidän sisintä pitäisi olla, vapaa mustasukkaisuudesta, toisen kadehtimista, vihasta, aggressiosta, valehtelusta ja jne....Sillä toisen ihmisen rakastaminen on viisautta. Rakkaus ei pitäisi satuttaa, sillä ihminen, joka rakastaa, ei pitäisi toista satuttaa. Rakkaudella on aivan eri tasoja. Ihminen, joka oikeasti rakastaa sinua, rakastaa sinua vikoineesi, ja sillä ei ole väliä miltä näytät laittautuneena tai ilman laittautuneena. Sillä hän näkee sinussa jotain erikoista (en tarkoita pintaa, vaan jotain paljon syvempää). Ihminen, joka rakastaa sinua, hänen pitäisi asettaa sinut etusijalle. Kun rakastaa toista myös varjelee toisen henkilön hyvinvointia ja turvallisuutta, sillä ne ovat toiselle tärkeää. Rakkaus kunnioittaa toisen ihmisen valintoja, olipa ne erilaiset kuin sinun valinnat. Joskus toisen ihmisen valinnat menevät ristikkäin kumppanin kanssa, mutta on hyvää toista kannustaa, koska rakkaus ei ole itsekästä. Harvat osaavat rakastaa, sillä he sekoittavat rakkauden himoon. Rakkaus on paljon puhtaampaa kuin muut olettaa...Elämme pinnallisessa yhteiskunnassa, jossa puolisot eivät neuvo toisiaan, vaan pitäisi tuoda ulkopuolisen henkilön kamera ryhmineen, jotta hän pystyisi kertomaan kullalleen, että hänestä on tullut pullukka...Mutta hän ei ajattele loogisesti, että kumppaninsa synnytti tälle lapsia ja mitä tapahtui lupaukselle myötä- ja vastoinkäymisessä, rikkaudessa ja köyhyydessä, sairaudessa ja terveydessä, kunnes kuolema avioparin erottaa...Elämme aikoja, jossa harvat kykenevät kommunikoimaan kumppanin kanssa ellei tuoda ulkopuolista mukaan. Se on vain mielipiteeni maailman menosta tunnetasolla.
*olleet
Rakkaus ei tunne rajoja tai etnisyyttä, sillä rakkaudessa ymmärretään inhimillisyyttä ja tunnetaan myötätuntoa toista kohtaan hyvinä ja huonoina aikoina. Rakkaudessa inhimillisyys ja humanitaarisuus on universaalista.
Video pätkä Charlie Chaplin elokuvasta The Great Dictator puheesta, joka kuvaa maailman menoa ja miten meidän tulisi toimia ihmisinä toisia ihmisiä kohtaan:
http://youtu.be/dX25PDBb708
Edelleen täyttä paskaa.
Tässä tietämättömyytesi on ihan wc:stä vedettyä, on ihan turhaan kirjoittaa tänne viisasta tekstiä, sillä vaikka kuinka yksinkertaisesti selittäisin sinulle et siltikään ymmärrä. Sillä aivokapasiteettisi on niin suppeaa. Ignorance is indeed a bliss for someone like you.
Et ole viisas, eikä tekstisikään ollut viisasta. kasvata sitä omaa aivokapasiteettiasi. Kommentoin tekstiä, mutta sinä haukut kirjoittajaa, siinä on ero, joten sinä olet se jonka kapasiteetti on suppea ja ignorance jne.
Rakkaus on niin yliarvostettua ettei voi muuta kuin pyöritellä päätä,olen päättänyt etten rakastu enää milloinkaan vaan pysyn ns. "tunteettomana". Selviää paljon vähemmällä. En mene ymmärykseen se, miksi ihmiset jaksavat hypettää sellaisesta turhaakin turhemmasta asiasta mitä siinä nyt loppuen lopuksi on iloittavaa kun kuitenkin se rankaisee kovalla kädellä,onneksi olen päässyt siitä tunteesta lopullisesti eroon tässä elämässä.
Minusta riippuu, miten rakkauden käsittää. Mitä siltä odottaa. Mitä sillä tarkoitetaan.Rakkautta on myös hyvin monenlaista. On vanhempien rakkautta lapseen. Lähimmäisen rakkautta jne. Pitkään yhdessä olleiden parien syvää kiintymystä. Kioski pokkari kirjallisuuden rakkaus ei ole mielestäni sitä rakkautta, jonka syvyyden puolesta hehkuttaisin. Ei sitäkään lähde hirveästi väheksymään, koska kyse on tunteista. Ihmisten tunteet ovat aina arvokkaita.
Jaha.. onhan ne kyllä joillekin arvokkaita mutta tuntekoon ne ketkä tuntee minä en koske rakkauteen sormellanikaan sillä olen samanlainen kuin kimi räikkönen eli jäämies mutta naispuolinen räikkönen paitsi en halua mitään mies puolista virtasen minttua,haluan olla yksin ,vähän niin kuin protesti elämälle. Pokkarit jätän mieluusti niille ketkä niitä jaksaa sössöttää.
Jokainen valitsee, onko yksin tai ei. Jotkut ovat yksin vaikka eivät ole sitä valinneet. Ja on niitäkin jotka ovat kaksin, vaikka olisit mieluiten yksin. Mielestäni yksinolo ei tarkoita rakkaudettomuutta muita kohtaan :)
Näin se juuri on. Yksinolossa ei ole mitään vikaa. Naiselle lapset ovat aina ykkösiä.
Oletko aloittaja mies?
Nainen ole.
Minä uskon siihen, että olet kovasti lueskellut netistä asioita ja yrität nyt leikkiä psykoterapeuttia jauhamalla tuollaista lässynlässynläätä.
Oikeastaan en ole. Saatan mielestäni itseni aivan älyttömän huonoon valoon ja osoitan näin tietämättömyyteni, koska minulla ei ole mitään kirjatietoutta vain omia päätelmiä ja mielipitetä. Mielenkiinnosta vaihdan vain ajatuksia muiden kanssa asioista. On miellenkiintoista kuulla, mitä muut ajattelevat ja miten muut kokevat eri asiat. Mutta en välitä siitä vaikka todistan tyhmyyteni. Uteliaisuuteni voittaa kaikki tuollaiset. en ole koskaan välittänyt maineesta, siksi uskallan olla tietämätö, tyhmä ja kiinnostunut. Ei ole mitään paineita siihen suuntaan :) Psykoterapeuttiko. Ei ole kiinnostusta olla psykoterapeutti, mutta oppilas haluaisin olla.
Kun kuulet miten muut asiat tuntevat, ajattelet jotain diagnoosia ja mielenterveysongelmaa, koska sulla ei ole mitään hajua millaista se on. Kaikki on vain sairasta ja muiden pitää muuttua ja sopeutua, onhan se niille itsellekin parasta. Tunteita ei paljon kiinnosta mikä on rationaalisesti paras ja hyödyllisin vaihtoehto jos oma elämä on joka tapauksessa paskaa, huolimatta siitä, että et ole tehnyt mitään niin pahaa että olisit ansainnut tällaisen kohtelun tai kohtalon. Ainoa järkevä selitys on muiden ihmisten välinpitämättömyys, pikkusieluisuus, ennakkoluuloisuus ja itsekkyys ja tiedät sydämessäsi että se on totta. Sitten yrität hyvitellä empatiseeraamalla, itseäsi vähättelemällä ja auttamalla, kun et voi enää tehdä mitään toisen olon parantamiseksi, on jo liian myöhäistä. Voisit saman tien ampua kuulan niiden kalloon jos haluaisit auttaa.
Liittyykö tuo elämänkatsomukseesi tai mitä tarkoitat tuolla ? Niin samassa sakeassa vedessä me täällä pulikoidaan ihan jokainen. Tuosta, että " kaikki on ihan sairasta" ajattelen enemminkin, että kaikki on inhimillistä. Uskotko siihen, että kaikella on tarkoitus ? Minä uskon. Uskon, että silläkin ihmisellä ,joka tuntee olevansa kaltoin kohdeltu arvoton sontaläjä on merkitys. Uskon suurempaan haalittuun kokonaisuuteen. Ilman tuota sontaläjää olisi jokin muu jollekkin tärkeä ja merkityksellinen asia jäädä tapahtumatta. Uskon, että jokaisella on tärkeä osa elämässä. Kukaan ei ole niin merkityksetön, että ansaitsi saada kuulan kalloonsa. Ja jos hän saa kuulan kalloonsa, silläkin on jokin oma merkityksensä jollekkin vaikka toisella puolella maapalloa asuvalle. Ajatellaan, että katsot uutiskuvaa. istut synkissä ajatuksissasi siitä, kuinka sinulla on vaikka vähän rahaa. Juuri sillä hetkellä näet uutiskuvan, jossa miestä on ammuttu kalloon. ajattelet, että voi helevetti, mä oon sentään hengissä saatana ja tässä istun kuin mikäkin itsesäälissä olva ruipelo. Keräät itsesi. Mahdollisesti voit ajatella, että voi helekatti noin huonosti on tuollakin asiat ja koko maailmassa kaikki on persiilleen ja masennut entisestään ja hakeudut ehkä ystäväsi juttusille, että hei mä oon nyt niin maassa, että en jaksa lähteä sinne paikkaan. Ystäväsi ajattelee, että voi hyvänen aika, kun mä en oo tiennyt mitään jne jne . Eli se, että joku ampui miehen päähän napin oli merkitys jollekkin toiselle, mahdollisesti miljoonille ihmisille.
Jos näen miehen jota on ammuttu kalloon, en ajattele, että huhhuh olenpa sentään elossa kjeh kjeh vaan ajattelen että oispa kiva kun ittelläkki tää kärsimysnäytelmä loppui. Säälin itseäni, kyllä. Jos kuolisin, niin elämälläni olisi edes merkitys vitun paskoille ihmisille. Jos elän niin se on vitun yks hailee ja ketään ei kiinnosta.
En tiedä historiastasi, en elämän tilanteestasi. Mutta ainakaan et ole onnellinen. Enkä osaa olla psykoterapeuttikkaan, mutta myötätuntoa tunnen silti. En tunne sääliä. Elämässä sattuu kaikenlaista. Ihmisen vastaanotto ja sietokyky ovat rajalliset. Jokaisella on se rajansa. En voi moittia enkä tuomita sinua mistään. En voi sanoa ettet saa tuntea noin tai että tunnet väärin. Sinulla on minusta oikeus tuntea noin, koska itse tiedät paremmin oman kipusi ja siihen johtaneet syyt. Toivon kuitenkin, että saisit olla onnellinen. En haluaisi, että voisit pahoin. Saat sanoa minua itsekkääksi ja motiivejani vaikka miksi, mutta se on varmaa, että tunnen surua puolestasi. Enkä voi sanoa ettenkö itse voisi olla joskus samassa pisteessä kuin sinä nyt.
Paljoa lohduttaa jos joku random sanoo sen internetissä. Olet selvästi kuitenkin oppimiskykyinen ihminen.
Joo tiedän ettei lohduta, siksi tunnenkin hiljaista surua. Tiedätkö, särkyneen sydämen äärellä tulee tunne kuin hautajaisissa. Sellainen juhlallisen kunnioittava hiljaisuus, mutta äärettömän surullinen sanattomuus. Sitä kunnioittaa toisen elettyä elämää ja kokemuksia. Mutta on äärettömän surullinen siitä, että eletty elämä on kohdellut kovin kourin. Oppimiskyvystäni. Minusta tuntuu etten opi koskaan. Löydän itseni aina uudestaan ja uudestaan siitä samasta lähtökuopasta, etten taaskaan ymmärtänyt enkä oppinut. Koomista :D Siksi on ollut pakko oppia nauramaan itselleen. On huomannut, että ei helevetti, määhän oon aivan tahvo :D kun luulee, että nyt tässä menee oikeinkin hyvin ja olen jotain... niin tipahtaa pian sinne kuoppaan :D Sieltä kuopasta voi sitten katsella ylöspäin muita ihmisiä. Enkä ole siellä kuopassa yksin. Aina välillä joku kuopan reunalla oleva pyörähtää sinne kaveriksi. Välillä pääsen sieltä takaisin ylös. Sitten on niitäkin jotka tuuppivat toisia sinne kuoppaan, jos ei itse sinne tipahda. minäkin joskus tönäisen sinne jonkun...ja joskus taas ojennan käteni auttaakseni jonkun ylös. minuakin on moni auttanut. Että sellaista se elämä on. Kuoppaan ja takaisin ylös kuoppaan ja takaisin kuin armeijan harjoituksissa :D))
Et kuulosta ollenkaan ilonpilaajalta. Kaikenlaista tapahtuu.
Kyllä kuulostat. Mä taas uskon sielunkumppaneihin ja kaksoisliekkeihin.itse olen kaksoisliekki.