Usko on suuri Jumalan lahja. Paavali kehottaa monessa raamatunkohdassa kristittyjä elämään Kristuksen mielen mukaisesti. Kukaan meistä ihmisistä ei ole täydellinen, ja jokaisessa meissä näkyy se, että kannamme syntiinlankeemuksen perintöä. Elävän uskon vaikutus kuitenkin näkyy monella tavalla kristittyjen elämässä.
Esikuvana Kristus
Paavali kirjoitti: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella, Jeesuksella oli” (Fil. 2:5). Mitä Kristuksen mielen mukainen elämä tarkoittaa? Miten meidän tulisi elää, että pyrkisimme ajattelemaan ja toimimaan kuten Kristus?
Kristus oli armollinen, anteeksiantava ja rakastava. Hänessä korostui myös Jumalan valo ja totuus, jota Vapahtaja oli tullut ihmisten keskelle julistamaan. Hän alensi itsensä, otti orjan muodon eikä pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen. Hän oli uskollinen Jumalan sanalle ristinkuolemaansa saakka.
”Olkaa aina nöyriä”
Paavali kohtasi alkuseurakunnissa ongelmatilanteita, jotka koskivat oppia, uskonelämää ja kristittyjen välistä yhteiselämää. Maailmallisuus, kilpailuhenki, ylpeys ja ylemmyydentuntoisuus eivät olleet vieraita tuon ajan ihmisillekään.
Puhuessaan filippiläisille Kristuksen mielestä Paavali muistutti yksimielisyydestä ja rakkaudesta ja opetti: ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa aina nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil. 2:3–4.) Paavali kehotti päinvastoin kantamaan toinen toisemme kuormia ja näin toteuttamaan Kristuksen lakia (Gal. 6:2).
Galatalaiskirjeessä Paavali muistutti Hengen hedelmistä, joihin Pyhä Henki ohjaa: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emmekä saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.” (Gal. 5:22–26.)
Etsitään sovintoa
Elämässä on tilanteita, jolloin on vaikea antaa anteeksi ja sovinnon löytyminen pitkittyy. Ne ovat usein raskaita hetkiä molemmille osapuolille. Joskus ihminen saattaa jopa ilmaista pettymystään sanoen: ”Minä en anna sitä ikinä anteeksi.” Kristuksen mieli ohjaa kuitenkin aina sovintoon. Vapahtaja itse opetti: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15.)
On tärkeää, että arvostamme toinen toistamme ja että jokainen tulee hyväksytyksi omana persoonanaan. Jokaisen tulisi saada tulla kuulluksi, esittää mielipiteensä ja kertoa kokemuksistaan. Jeesuskin kohtasi maan päällä ollessaan hyvin erilaisia ihmisiä: sairaita, erehtyneitä, syrjäytyneitä, uupuneita, menestyneitä, väärin kohdeltuja ja ihan tavallisia ihmisiä. Omalla esimerkillään hän osoitti, että jokainen ihminen on Jumalan edessä arvokas. Vapahtaja lähestyi rohkeasti ja lempeästi ihmisiä, myös heitä, joita muuta ihmiset halveksivat.
On luonnollista, että kohtaamme perheessä, työelämässä ja vapaaehtoistyössä lähes päivittäin tilanteita, joissa ihmisten mielipiteet jakaantuvat. Se on yhteistyön kehittymisen kannalta usein jopa välttämätöntä. Näkökulmia on monenlaisia, ja kertomukset eri tilanteista voivat värittyä kertojansa mukaan. Jos ihmiset ovat eri mieltä asioista, se ei välttämättä tarkoita sitä, että he riitelisivät keskenään.
Ristiriitatilanteet syntyvät usein erilaisista näkemyksistä, arvoista ja toimintatavoista. Ne voivat johtua erilaisista inhimillisistä kokemuksista tai tietämättömyydestä, ja joskus joku voi puhua tietoisesti vääristeltyä totuutta. Jumalan sana neuvoo yksiselitteisesti elämään totuudessa: ”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:25–26). Jumalan sana kehottaa puhumaan myös rakentavasti. ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi” (Ef. 4:29). Kahdeksannen käskyn selityksessä Luther kehottaa ajattelemaan ja puhumaan aina lähimmäisistämme parhain päin.
Uskovaisten yhteys on tärkeää
Uskovainen ihminen saa luottaa, että hän elää Jumalan käden alla, hänen johdatuksessaan. Jokaisella ihmisellä on oma vartiopaikkansa. Jumalan sana kehottaa valvomaan sekä Jumalan että ihmisten edessä. Jokainen ihminen on vastuussa vain omista teoistaan. Meiltä kysytään kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä toimiessamme toistemme kanssa (2. Kor. 6:6).
Vaikka usko on henkilökohtainen, uskoon liittyvissä kysymyksissä tarvitsemme uskovien yhteyttä. Kun elämme Kristuksen seuraajina, rakennamme yhteyttä Kristuksessa. Paavali kirjoittaa: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen
Esikuvana Kristus
Paavali kirjoitti: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella, Jeesuksella oli” (Fil. 2:5). Mitä Kristuksen mielen mukainen elämä tarkoittaa? Miten meidän tulisi elää, että pyrkisimme ajattelemaan ja toimimaan kuten Kristus?
Kristus oli armollinen, anteeksiantava ja rakastava. Hänessä korostui myös Jumalan valo ja totuus, jota Vapahtaja oli tullut ihmisten keskelle julistamaan. Hän alensi itsensä, otti orjan muodon eikä pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen. Hän oli uskollinen Jumalan sanalle ristinkuolemaansa saakka.
”Olkaa aina nöyriä”
Paavali kohtasi alkuseurakunnissa ongelmatilanteita, jotka koskivat oppia, uskonelämää ja kristittyjen välistä yhteiselämää. Maailmallisuus, kilpailuhenki, ylpeys ja ylemmyydentuntoisuus eivät olleet vieraita tuon ajan ihmisillekään.
Puhuessaan filippiläisille Kristuksen mielestä Paavali muistutti yksimielisyydestä ja rakkaudesta ja opetti: ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa aina nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil. 2:3–4.) Paavali kehotti päinvastoin kantamaan toinen toisemme kuormia ja näin toteuttamaan Kristuksen lakia (Gal. 6:2).
Galatalaiskirjeessä Paavali muistutti Hengen hedelmistä, joihin Pyhä Henki ohjaa: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emmekä saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.” (Gal. 5:22–26.)
Etsitään sovintoa
Elämässä on tilanteita, jolloin on vaikea antaa anteeksi ja sovinnon löytyminen pitkittyy. Ne ovat usein raskaita hetkiä molemmille osapuolille. Joskus ihminen saattaa jopa ilmaista pettymystään sanoen: ”Minä en anna sitä ikinä anteeksi.” Kristuksen mieli ohjaa kuitenkin aina sovintoon. Vapahtaja itse opetti: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15.)
On tärkeää, että arvostamme toinen toistamme ja että jokainen tulee hyväksytyksi omana persoonanaan. Jokaisen tulisi saada tulla kuulluksi, esittää mielipiteensä ja kertoa kokemuksistaan. Jeesuskin kohtasi maan päällä ollessaan hyvin erilaisia ihmisiä: sairaita, erehtyneitä, syrjäytyneitä, uupuneita, menestyneitä, väärin kohdeltuja ja ihan tavallisia ihmisiä. Omalla esimerkillään hän osoitti, että jokainen ihminen on Jumalan edessä arvokas. Vapahtaja lähestyi rohkeasti ja lempeästi ihmisiä, myös heitä, joita muuta ihmiset halveksivat.
On luonnollista, että kohtaamme perheessä, työelämässä ja vapaaehtoistyössä lähes päivittäin tilanteita, joissa ihmisten mielipiteet jakaantuvat. Se on yhteistyön kehittymisen kannalta usein jopa välttämätöntä. Näkökulmia on monenlaisia, ja kertomukset eri tilanteista voivat värittyä kertojansa mukaan. Jos ihmiset ovat eri mieltä asioista, se ei välttämättä tarkoita sitä, että he riitelisivät keskenään.
Ristiriitatilanteet syntyvät usein erilaisista näkemyksistä, arvoista ja toimintatavoista. Ne voivat johtua erilaisista inhimillisistä kokemuksista tai tietämättömyydestä, ja joskus joku voi puhua tietoisesti vääristeltyä totuutta. Jumalan sana neuvoo yksiselitteisesti elämään totuudessa: ”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:25–26). Jumalan sana kehottaa puhumaan myös rakentavasti. ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi” (Ef. 4:29). Kahdeksannen käskyn selityksessä Luther kehottaa ajattelemaan ja puhumaan aina lähimmäisistämme parhain päin.
Uskovaisten yhteys on tärkeää
Uskovainen ihminen saa luottaa, että hän elää Jumalan käden alla, hänen johdatuksessaan. Jokaisella ihmisellä on oma vartiopaikkansa. Jumalan sana kehottaa valvomaan sekä Jumalan että ihmisten edessä. Jokainen ihminen on vastuussa vain omista teoistaan. Meiltä kysytään kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä toimiessamme toistemme kanssa (2. Kor. 6:6).
Vaikka usko on henkilökohtainen, uskoon liittyvissä kysymyksissä tarvitsemme uskovien yhteyttä. Kun elämme Kristuksen seuraajina, rakennamme yhteyttä Kristuksessa. Paavali kirjoittaa: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen
Vastaukset 13
Vanhimmat
että Sinäkin olet vihdoin tullut sovinnon tielle!
Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua.
että sinä, melperi, olet nyt luopunut seksifantasioistasi ja haluat olla sovinnollinen.
Sananl. 3:
30 Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.
sen mieli ohjaa sovintoon.
Saar. 1:
10 Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
li ohjaa sovintoon.
vasti siltä, että melperi on nyt sovinnon tiellä.
se ohjaa
toonohjaaja
Melperihän on jatkuvasti yrittänyt etsiä sovintoa vanhoillisten kanssa, mutta vanhoilliset ovat tyrmänneet sanomalla: "Vain me!"
(36:4) Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.
(36:5) Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.