Jo kolme keskenmenoa... Alkaa usko loppua..

Oon siis saanut jo kolme keskenmenoa.. Kaks edellisen mieheni kanssa, molemmat viikoilla 8, ja nyt uuden mieheni kanssa viikolla 7.. Kaikki ollut sellasii, et kohtu tyhjentynyt itsekseen, mut viimeinen todettiin kohdun ulkoiseksi. Nyt alkaa olee mieliala maanalla. Pelkästään noi keskenmenot on ollu kaikki aivan hirveitä mut nyt tää viimesin viel kohdun ulkonen ja lääkäri jo pelotteli et joo uusii ihan varmasti, tuskin ikinä saat lasta jnejne... osu varmaan kohdalle elämäänsä kyllästynyt lääkärikin, mutta se tosiaan sai mut masentumaan oikee kunnolla. Elin toivossa et ku "mies meni vaihtoon" ni se vauvahaavekin viimein toteutuis, mut eipä sit kuitenkaa.. Kaikki ympärillä jankuttaa, et oot nuori vielä ja ei muutaku eteenpäin vaan ja lässynlää.. Tosta vaan ei oikeen tunnu olevan hyötyä, lähinnä alkaa vaan masentamaan lisää.. Oon aina halunnut lapsen, ja tottakai tää nyt sit on mulle ihan liianki vaikeeta.. monella varmaan kokemuksia ja hyviä neuvoja... lähinnä tälä hetkellä tarvis jotain sellasta, millä sais ittensä täältä masennuksesta ylös.. tiedostan kyllä että mun elämäntilanne yleensäkin ei oo järin edullinen ajatellen raskautta, koska stressiä on enemmän ku laki sallii, mut kai sitäkin on kaikilla.. hyviä ideoita ja ohjeita otetaan vastaan.. miehestä ei oo mitään hyötyä, se ei osaa suhtautuu koko asiaan ja mä en osaa osaa ottaa siltä vastaan ees minkäänlaista tukea, ku tulee heti tunne et mun pitää tukee sitä ja unohtaa et oon ees surullinen... mikä siis neuvoksi... vai käveliskö suoraan lataamoon...