Lähetän tämän uudelleen kun kirjoitin sen suoraan yläotsikon alle eikä viestiä näköjään näy (ainakaan minulla) missään.
_________________________________________________________________
Kuinkahan paljon pitkäaikaisella mielialalääkkeen käytöllä on yhteyttä yleistyviin "masennuksesta" johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin? Itse olin aikaisemmin innokas tekemään töitä, hyvin itseohjautuva ja viihdyin töissä. Päivät kuluivat nopeasti.
Viidentoista vuoden lääkekokeilujen jälkeen olen tilanteessa, jossa haluaisin kyllä tehdä töitä mutta en tiedä kauanko siihen kykenen. Haastavinta on muistamattomuus. Uuden viikon alkaessa edellinen on täysin unohtunut ja työssäni on olennaista hoitaa jatkuvia deadlineja ja kyetä pitämään langat käsissään. Ennen olin suoranainen muistihirviö, poikkeuksellisen hyvä muisti on aikanaan todettu myös neurologissa testeissä. Myös aloitekyky on nykyisin aivan nollassa, en meinaa millään kyetä tarttumaan työtehtäviin vaan ahdistun ja pää tyhjenee. Pelkään sairaalloisesti muutoksia ja uusia asioita. Lisäksi olen todella unelias, pahimmillaan saatan nukahtaa istualleni työpöydän ääreen. Hermo on koko ajan kireällä ja turhaudun ja luovutan nopeasti.
Elän nykyään huipputerveellisesti, nukun säännölliset ja riittävät yöunet ja syön monipuolisesti. Harrastan paljon kevyttä liikuntaa, kävelyä, kuntosalia, joskus juoksua.
Koen että työkyvyttömyyseläke häämöttää väistämättä tulevaisuudessa. Olen aivan loppu tämän muistin ja ahdistuneisuuden kanssa taistelemisen kanssa. Jokainen työpäivä on selviytymistaistelu ja joudun tekemään kaiken moninkertaisesti muistamattomuuden ja huolimattomuusvirheiden vuoksi. Pahimmillaan romahdin itkemään jo kotimatkalla bussissa, nykyään koen että liikunta ja pitkä säännöllinen yöuni ovat sentään rahtusen lisänneet jaksamista ja saan pidettyä itseni paremmin kasassa, vaikka olo sisäisesti olisi kamala.
Väistämättä tilanteeni pistää miettimään, kuinka usein erilaiset mielialalääkekokeilut ovat työkyvyttömyyksien taustalla.
_________________________________________________________________
Kuinkahan paljon pitkäaikaisella mielialalääkkeen käytöllä on yhteyttä yleistyviin "masennuksesta" johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin? Itse olin aikaisemmin innokas tekemään töitä, hyvin itseohjautuva ja viihdyin töissä. Päivät kuluivat nopeasti.
Viidentoista vuoden lääkekokeilujen jälkeen olen tilanteessa, jossa haluaisin kyllä tehdä töitä mutta en tiedä kauanko siihen kykenen. Haastavinta on muistamattomuus. Uuden viikon alkaessa edellinen on täysin unohtunut ja työssäni on olennaista hoitaa jatkuvia deadlineja ja kyetä pitämään langat käsissään. Ennen olin suoranainen muistihirviö, poikkeuksellisen hyvä muisti on aikanaan todettu myös neurologissa testeissä. Myös aloitekyky on nykyisin aivan nollassa, en meinaa millään kyetä tarttumaan työtehtäviin vaan ahdistun ja pää tyhjenee. Pelkään sairaalloisesti muutoksia ja uusia asioita. Lisäksi olen todella unelias, pahimmillaan saatan nukahtaa istualleni työpöydän ääreen. Hermo on koko ajan kireällä ja turhaudun ja luovutan nopeasti.
Elän nykyään huipputerveellisesti, nukun säännölliset ja riittävät yöunet ja syön monipuolisesti. Harrastan paljon kevyttä liikuntaa, kävelyä, kuntosalia, joskus juoksua.
Koen että työkyvyttömyyseläke häämöttää väistämättä tulevaisuudessa. Olen aivan loppu tämän muistin ja ahdistuneisuuden kanssa taistelemisen kanssa. Jokainen työpäivä on selviytymistaistelu ja joudun tekemään kaiken moninkertaisesti muistamattomuuden ja huolimattomuusvirheiden vuoksi. Pahimmillaan romahdin itkemään jo kotimatkalla bussissa, nykyään koen että liikunta ja pitkä säännöllinen yöuni ovat sentään rahtusen lisänneet jaksamista ja saan pidettyä itseni paremmin kasassa, vaikka olo sisäisesti olisi kamala.
Väistämättä tilanteeni pistää miettimään, kuinka usein erilaiset mielialalääkekokeilut ovat työkyvyttömyyksien taustalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt ne viestit sitten näköjään ilmeistyivät molemmat kerralla, pahoitteluni.
Ns. työkyvyttömyyseläkkeiden syynä ovat 99%:sti ssri- ja muut masennusmyrkyt. Saatanan siat.
Saat sentään nukuttua,ole siitä onnellinen.Monille on jäänyt unettomuus päälle vaikka ovat lopettaneet lääkkeet aikoja sitten.
On tapauksia joissa potilas on alunperin tullut psykiatrisen hoidon piiriin ja hänelle on annettu masennus-diagnoosi,sitten lääkitty potilasta SSRI/SNRI-myrkyillä jonkin aikaa,todetaan bipo ja lisätään lääkitykseen neurolepti.Muutama vuosi noita mömmöjä niin neropattipsykiatrit hoksaa että potilashan on skitsofreenikko.Aivot ihan reikäjuustoa.
Eli vastauksena kysymykseesi: Täysin varmasti Suomessa on tuhansia ihmisiä jotka ovat menettäneet sekä työkykynsä että terveytensä psykiatristen "lääkkeiden" takia.
Nukuttua saan, luojan kiitos, mutta mielestäni syvä univaihe puuttuu. Oloni on aamulla samanlainen, olin sitten nukkunut tai valvonut koko yön.
Aiheuttavatko nuo lääkkeet yleisesti ottaen mielialan aaltoilua, koska sekin tuli minulla kuvioihin vuosia lääkkeiden aloituksen jälkeen? Ennen lääkityksiä olin tasainen ja rauhallinen kuin viilipytty.
Aiheuttavat toki. Ihan samalla tavalla kuin monet muutkin huumaavat aineet. Sen takia SSRI:tä käyttävät saavat muutaman vuoden käytön jälkeen kuulla olevansa nyt "kaksisuutaisia", johon annetaan sitten seuraavaksi neuroleptia. Ilmiö on niin tunnettu, että sitä nimitetään epävirallisissa piireissä Bipolar Path:ksi.
Kuuleppa, masennus oli yhteenaikaan muotisana ja sitten sen perusteella mainostettiin ssri- lääkkeitä. Nyt niitä popsii ties kuinka moni jai han turhaakin.
Nyt kun on ideoitu jälleen uusi lääkeaine tosin niitä alkuaineita ei niin loputtomasti tuolla kemian puolella oikeesti ole, on kovaa huutoa kaksisuuntainen mieliala. Miksi näin? koska halutaan yydä niitä lääkkeitä.
Olen mielenkiinnolla odottanut, mikä nyt on seuraava psykiatrian mainosnimike eli diagnoosi, jonka ympärillä häärätään vuosi ja sitten taasen tulee seuraava muotidiagnoosi.
Kukaan ei saa olla terve tämän päivän maailmassa, vaan kaikilla tulee olla jokin diagnoosi. Miksi näin? Siksi?
lekurit pääsevät ilmaisille ulkomaanmatkoille, eikä niiden oikeasti tartte osata mitään joka liittyy vitutukseen , joo..
Anteeksi että kerroin totuuden....
Kyllä masennus voi olla niin paha ettei pysty työssä olemaan. Se van niin muistakaa ettei niitä masennuslääkkeitä tarvitse ottaa niin suurta annosta, mitä on reseptin kirjoitettuna. Voitte oman vointinne mukaan myös säätää itse annostustanne, koska jokainen itse tuntee olonsa paremmin kuin kukaan lääkäri.
Kemiallinen lobotomia.
ssri- lääke niin kuin snri- lääke aiheuttaa toisille kovaakin ahdistusta. Mieti annostusta, onko liian suuri sinulle. kaikille määrtään se sama annostus pituuteen ja painoon katsomatta.
Alkuperäisen viestiketjun aloittajan kirjoituksesta ei suoranaisesti käy ilmi, että miksi juuri masennuslääkkeet ovat syynä työkyvyttömyyteen? Viestissä mainitaan erilaisista oireista ja masennuslääkekokeiluista, mutta kun olet kerran siinä tilanteessa kun olet (muisti ei toimi, ei jaksa jne...), niin et missään vaiheessa maininnut, että lääkkeet ovat aiheuttaneet tuon olosi. Tämä on hieman ristiriidassa viestin otsikon kanssa.
Enhän minä voi sanoa varmaksi että juuri lääkekokeilut olisivat tämän olon taustalla, sitähän ei voi tietää kukaan. Aloitukseni oli vain sen pohdintaa, voisiko lääkkeiden pitkäaikainen käyttö ja etenkin niiden jatkuva aloittaminen ja lopettaminen olla huonontuneen muistin, kehnon keskittymiskyvyn ja ahdistuksen takana.
Tämä ajatus pitkäaikaisen lääkkeiden käytön ja työkyvyttömyyden yhteydestä heräsi siksi, että "masentuneenakin" (ennen lääkkeiden aloitusta) pidin työnteosta ja koin olevani työssäni hyvä. Nykyään minun ei voine katsoa täyttävän depression kriteerejä, koska jaksan harrastaa liikuntaa ja huolehtia omasta hyvinvoinnistani sekä kodin siisteydestä, mutta työnteosta ei meinaa tulla mitään, vaikka miten yrittäisi parhaansa.