toi biisi on oikeest niinku tehty mulle...
"Inside my heart is breaking, my make up may be flaking but my smile still stays on..."
mulla on lievää masennusta... ja sillee. lääkäri totes paniikkihäiriön...
mun kaverit ei tiedä... ne ei huomaa yhtään et mulla on joku, koska mä oon pienestä asti osannu peittää tunteeni huumorilla. aina ku joku puhuu vakavasti nii heitän siihe jonku vitsin (no se riippuu tietenki tilanteesta! en mä missää hautajaisissa ala vitsailla!)
mut joka tapaukses, mä oon hirveen usein ilonen ja näin, mut sit yhtäkkiä tulee vaan niin saatanan paha olo ja haluu vaan itkee!
auttakaa, mä en kestä tätä enää kauaa!!
"Inside my heart is breaking, my make up may be flaking but my smile still stays on..."
mulla on lievää masennusta... ja sillee. lääkäri totes paniikkihäiriön...
mun kaverit ei tiedä... ne ei huomaa yhtään et mulla on joku, koska mä oon pienestä asti osannu peittää tunteeni huumorilla. aina ku joku puhuu vakavasti nii heitän siihe jonku vitsin (no se riippuu tietenki tilanteesta! en mä missää hautajaisissa ala vitsailla!)
mut joka tapaukses, mä oon hirveen usein ilonen ja näin, mut sit yhtäkkiä tulee vaan niin saatanan paha olo ja haluu vaan itkee!
auttakaa, mä en kestä tätä enää kauaa!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itsellä sama juttu. Huumorilla yleensä peitän muut tunteeni ja näytän "happy facea" kaikille, mutta kun olen yksin huoneessani, joskus iskee masennusta, pahaakin. Kaikenlaiset ajatukset vain pyörii päässä jne. En nyt yleisesti rupea kuiteskaan tästä asiasta puhumaan.
En osaa auttaa muutenkuin, että paistaa se aurinko joskus risukasassakin. Masennus kuulemma kuuluu kasvuikään, vaikka se kovin vittumaista onkin.
sinulla on aivan sama ongelma kuin minulla! kukaan ei huomaa,mitä todella tunnen..
sama vika... joskus saatan itkee vaikka ei olis mitään syytäkään. toisekseen loukkaannun aika pienistäkin asioista, mutta huumorilla eteenpäin... ei oo helppoo...
tsemppiä..
Mullaki taitaa olla joku jakomieli tauti perkele
oireet? heh, paniikkihäiriö
Kannattaisi sillointällöin vaihtaa nimimerkkiä, sillä varmaan kaikki jo tajuavat sinun olevan häirikkö.
kenen, mitä, hä?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000528&posting=22000000005705563
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=641&posting=22000000005723482
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=500000000000017&posting=22000000005705598
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000530&posting=22000000005105479
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=639&posting=22000000005723336
Kyllä sinä.
No juu... itkenhän minäkin joka toinen yö vain siksi etten ole tyytyväinen elämääni. En näe tulevaisuuttani yhtään valoisana sillä ala-mäki koulussa, vapaa-ajan harrastuksissa ja sosiaalisella tasolla, on pitkä ja jyrkkä!
Joskus asiat ovat jopa niin hyvin että hymyilen pitkän päivän monen viikon ajan. (harvoin)!!!
Jaksan jatkaa vielä siksi että tiedän miten itseäni piristän... sen olen huomannut pikkuhiljaa, että kun tekee asioita joita osaa ja joista toiset kehuvat, se parantaa hyvin paljon sisäisiä haavoja.
Ei kannata antaa esim. helvetin huonon itsetunnon pilata koko elämää. Siitä kannattaa hankkiutua eroon nopeasti.
Olet teini, jolla on identiteettikriisi, siinä ei ole mitään ongelmia. Painu nuorisopsykiatrille, niitä löytyy monista terveyskeskuksista. Masennut jostain ihan turhasta, mitä syytä sulla on masentua?! Olet kuin eräs entinen kaverini. Nauraa ja on hauskaa, ja sitten selän takana kertoo kamalia tapahtumia, itkee ja puhuu sen jälkeen paskaa toisista. Säälittävää. Et ehkä puhu paskaa toisista, mutta todellakin säälittäävää.
Turha sanoa etten tiedä mitä on olla teini, koska olen itsekin ollut sellainen.
Anteeks vaan, mut et voi tietää, mikä sitä masentaa!! Masennus on vakavaa, jotkut voi tehäitsarinki sen takii! Haukkuminen vaan masentaa lisää, et onneks olkoon!
Sitä paitsi et tainnu lukee juttuu kunnolla, sillä on todettu paniikki häiriö tai joku vastaava..!
aika törkeetä. et sä itekkään taida kovin aikuinen olla!
jokaisella on omat ongelmat, pidä sä vaan huoli omista asioistas, jos sulla ei oo muuta tekemistä kun pahottaa toisten mieli...
Luuletteko etten tiedä mitä masennus on? Kyllä tiedän. Luuletteko etten tiedä mitä paniikkihäiriöt ovat? Kyllä tiedän. Luuletteko etten ole ikinä nitä kokenut? Kyllä olen, koen paraikaa. Tiedän että henkilö, joka on masentunut, kaipaa tukea, mutta samalla selvää järjen päähän taontaa. Mikään masennus ei parane säälimällä eli "voi sua raukkaa, kyllä se siitä, no voi voi".
En ole muuten väittänytkään olevani aikuinen. Olen täysi-ikäinen, en aikuinen.
Mä olen niin montaa tällasta tyyppiä joutunut kuuntelemaan, että tiedän, ettei mikään hyssyttely auta. Jos on huomionkipeä, ei siihen auta huomion antaminen. Huomiota haluaa vaan lisää, ihmisen pitää tottua ajatukseen ettei sitä huomiota saa aina kun tahtoo.
Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen, myös sinä teenlove. Tällasella täällä ruikuttamisella et voita mitään. Opettele keskustelemaan kavereides kans, siskos kans, äitis kans! Täällä kaikki vain tarjoaa sulle sääliään, sitäkö haluat?
Sulla on vaikeaa, mutta mitä niin pahaa Teenlove on tehnyt sulle, että käyttäydyt noin? Masentuneena sun tulis ymmärtää, että ahdistuneet tarvii lohtua, ei sitä, että niitä poljetaan entisestään.
Tajusitko ollenkaan mitä oikeastaan kirjoitin?
"Mä olen niin montaa tällasta tyyppiä joutunut kuuntelemaan, että tiedän, ettei mikään hyssyttely auta. Jos on huomionkipeä, ei siihen auta huomion antaminen. Huomiota haluaa vaan lisää, ihmisen pitää tottua ajatukseen ettei sitä huomiota saa aina kun tahtoo.
Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen, myös sinä teenlove. Tällasella täällä ruikuttamisella et voita mitään. Opettele keskustelemaan kavereides kans, siskos kans, äitis kans! Täällä kaikki vain tarjoaa sulle sääliään, sitäkö haluat? "
Siinä vastaus kysymykseen. Pohdi sitä.
Ei elämä ole koskaan helppoa. Itsekkin mies vaikka olenkin itken aina silloin tällöin ja itsemurhaakin olen yrittänyt ja hautonut päässäni useita kertoja. Mutta minulla ystävät ovat huomanneet että jotain on vialla ja auttaneet minua. Ystävien takia kai minä vielä olen hengissä. Ystäviä on hyvä olla.
oon samanlainen et kavereille oon aina iloinen ja esitän että ei nulla oo mitään hätää tai ongelmaa tai mitään sellasta vaikka oikeesti oon sisältä ihan hajalla en jaksais olla iloinen haluisin vaa olla mutta en oikeesti jaksa iloita. vanhempani ei edes tiedä tästä esitän heillekin aina iloista ihmistä. oon ajtellu et pitäiskö mennä puhumaan koulu kuraatorille mut sit oon taas ajatellu et en kyl mee kyl mä täst selviin mut nyt en enää tiedä mitä tehä...
Mä oon hyvä peittämään omat tunteeni ja harvemmin mä yleisesti tunteitani esittelenkään... Mul on kavereita, eikä ne useestikaan tajuu, ett mul ei aina meekkään niin hyvin.
Meil on kuitenkin kaveriporukassa tapana välil olla tunteet pinnassa, riehutaan ja kirotaan niin kauan kunnes helpottaa... Viimeks tänään tuli kokeiltua tunteiden tuuletusta, ku oon onnistunu sotkemaan välini poikakaveriini. Ku purki vähän fiiliksiä kavereille ni helpotti...=)
Ja kai se poikakaverikin siitä pikkuhiljaa leppyy. Eli pitäkää huolta kavereistanne, te tarvitte niitä vielä=)
Hei,
Tuota, noihin asioihin ei varmaankaan kannata apua netistä hakea? Yksikään meistä ei sinua tunne, ja vaikka tuntisikin, ei tunnistaisi. Näin siis kukaan ei myöskään pysty auttamaan sinua oikeasti. Neuvoja pystyy antamaan, mutta saako niistä sitten avun? Tuskin.
Minusta sinun pitää kääntyä ystäviesi puoleen. Yleensä he osaavat sinua eniten auttaa, jopa vanhempasi jäävät näissä asioissa kakkoseksi.
Sheryll