Työpaikallani on mies, johon ihastuin melkein heti kun tähän työpaikkaan tulin. Hän vastasi rohkealla silmäpelillä.
Mutta ennen pitkää hän alkoi muuttua ristiriitaiseksi. Katsoo ja hymyilee minulle niin suloisesti, että polvia heikottaa, todella pitkään. Ohimennessään koskettaa puolihuolimattomasti niin, että heilahdan.
Toisaalta, on kertakaikkiaan kiusallista joutua hänen kanssaan hetkeksikään kahden, sillä hän ei lähestulkoon vastaa mihinkään, ei puhu oma-aloitteisesti mitään, tuijottaa vain suorastaan ahdistuneen näköisenä lattiaan. Ne ovat niin kiusallisia tilanteita, että olen alkanut häntä kartella. Itse hän ei tunnu pahemmin minua välttelevän, em. huolimatta.
Muille hän on ihan tavallinen, jopa rento ja juttelee normaalisti.
Jos olemme kahden, hymyyn hänen puoleltaan tarvittaisiin varmaan ongenkoukut molempiin suunpieliin.
Miksi hän tuijottaa minua hymyillen silmiin todella pitkiä ja minun mielestäni hellän punehtuneita katseita (silloin kun muitakin paikalla) jos se noin hankalaa kuitenkin on?
Voisiko häntä inhottaa se, että en ole ihan hoikka? En kyllä pulleakaan (164/64) ja muuten olen kait ihan nätti. Voisiko se aina vallata hänen mielensä kun olemme kahden? Voiko tuosta päätellä, että häntä kuitenkin jokin minussa inhottaa?
Muut miehet suhtautuvat minuun positiivisesti. Olen 23 vuotias.
Vai mikä ihme on kyseessä?
Mutta ennen pitkää hän alkoi muuttua ristiriitaiseksi. Katsoo ja hymyilee minulle niin suloisesti, että polvia heikottaa, todella pitkään. Ohimennessään koskettaa puolihuolimattomasti niin, että heilahdan.
Toisaalta, on kertakaikkiaan kiusallista joutua hänen kanssaan hetkeksikään kahden, sillä hän ei lähestulkoon vastaa mihinkään, ei puhu oma-aloitteisesti mitään, tuijottaa vain suorastaan ahdistuneen näköisenä lattiaan. Ne ovat niin kiusallisia tilanteita, että olen alkanut häntä kartella. Itse hän ei tunnu pahemmin minua välttelevän, em. huolimatta.
Muille hän on ihan tavallinen, jopa rento ja juttelee normaalisti.
Jos olemme kahden, hymyyn hänen puoleltaan tarvittaisiin varmaan ongenkoukut molempiin suunpieliin.
Miksi hän tuijottaa minua hymyillen silmiin todella pitkiä ja minun mielestäni hellän punehtuneita katseita (silloin kun muitakin paikalla) jos se noin hankalaa kuitenkin on?
Voisiko häntä inhottaa se, että en ole ihan hoikka? En kyllä pulleakaan (164/64) ja muuten olen kait ihan nätti. Voisiko se aina vallata hänen mielensä kun olemme kahden? Voiko tuosta päätellä, että häntä kuitenkin jokin minussa inhottaa?
Muut miehet suhtautuvat minuun positiivisesti. Olen 23 vuotias.
Vai mikä ihme on kyseessä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että se on liian ujo
Voisin kuvitella olevani kyseisen viestin se mies. Täydellinen esimerkki. Menen ihan paniikkiin kun ihastukseni lähestyy minua, että oikee pahaa tekee. On ihan turha edes kuvitella, että voisin avata suuni hänelle kun en yksinkertaisesti uskalla, vaikka hän usein istuukin viereeni. Kyse ei ole mistään muusta, usko pois.
Ja mitä kauemmin tätä on kestänyt, sitä vaikeammaksi se sille kaverille on puhua sulle, jos hän on suhun ihastunut.. kyse on mielikuvista.. kun ajattelee jotain ihastustaan päivät yöt ja tilanne sitten sattuu että kyseenomainen ihastus astuu pöytään, olo muuttuu nopeasti epätodelliseksi.. *siinä se nyt on, tee jotain, APUA!*
Kyllä miehiäkin saa joskus avittaa jos ne ei itse osaa alotetta tehdä.. :)
sitä mihin äidiltä homma jäi vaavuskan lähdettyä inttiin, niin saa mitä tilaa jatkossakin. Voihan sitä tietysti ottaa suoraan yhteyttä äitiin...
Voisin hyvin häntä rohkaistakin, jos tosiaan tietäisin, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat positiiviset. Mutta kun en tiedä mitä hän tarkoittaa jurottamisellaan. Välillä olen melkein vihainen hänelle koska näyttää, että hän osoittaa minulle mieltään.
Kuitenkin hän on hyvätapainen ja minäkään en yleensä ketään erityisesti ärsytä. Mutta kyllä se itsetunnolle ottaa kun toinen on tuommoinen. Alkaa ajattelemaan, että mun täytyy varmaan olla todella vastenmielinen...
Eikä hän muille mikään ujo ole. Huomioi kohteliaasti kaikki työpaikan siivoojista lähtien. Heittää läppääkin ihan rennosti, mutta kun tulen paikalle, niin johan loppuu ja kiusallinen hiljaisuus laskeutuu vaikka tekisin mitä. Tunnen itseni ihan tyhmäksi.
Voisiko ihastunut mies olla tuollainen?
Kyllä voi olla tuollainen, itsekin olen.
Ja varmasti saisin sanaisen arkkuni auki myös omalle ihastukselleni, jos tämä vain vähän auttaisi...
Niin, itse olen aina hirveän varovainen etten ala tuijottamaan ketään liiaksi saakka.. joskus on hyvä jättää huomioimatta just sen takia kun ei tiedä mitä toinen ajattelee itsestää, niin ei tule sitten ahdisteltua katseillaan jotain joka ei ole kiinnostunut..
Minunkin työpaikallani oli nuori nainen johon ihastuin.Pian huomasin että tyttökin on kiinnostunut minusta.Olen ujo mies osasin jo aavistaa miten käy.Epäonnekseni tyttökin oli ujo ja homma ei edennyt yhtään minnekään.Alussa pystyin vähän keskustelemaan mutta kun ihastuminen otti valtaansa menin totaalikipsiin aina kun hän tuli lähelleni,olin kuin seipään niellyt, vaikka olen aikuinen mies.
Kaiholla muistelen sitä tunnetta kun hän oli lähelläni...
Nyt olen ihastunut viehättävään kassatyttöön ja tämäkään ei näyttäisi olevan yksipuolista!
Valitettavasti taidan jo tietää miten tässäkin käy.
Tosi mielenkiintoista. Noinkin se siis voi olla.
Ja minulla on ollut jo aika paha mieli kun syntyy tunne, että hän on vihainen minulle. Ei katso, ei hymyile ei puhukaan juuri mitään.
Olen kuitenkin ihan tavallinen tyttö, en varmasti ole häntä loukannut ja yritän olla hänelle aina ystävällinen, hymyilen kun tervehdin jne. Olen kiltti muillekin. Ja yleensä mullekin ollaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Menisikö hän lopullisesti paniikkiin jos joskus ollessamme kahden, istahtaisin hänen viereensä ja sanoisin jotain nättiä? Mitä voisi sanoa? Vastaisikohan hän siihenkin murahtaen? Voisi kyllä nolottaa.
Tänään hän muuten tuli minua vastaan, katsoi koko ohittamisen ajan kauniisti silmiin ja hymyili maailman ihaninta hymyään. Taas tuli varma olo, ettei hän turhaan noin katso, ujo kaveri...Mutta niin hän ei tee koskaan, jos pari muutakin ihmistä ei ole lähettyvillä.
Sanokaa vielä se, miten rohkaista tällaista miestä?
Kirjoittelusi perusteella tuntuu kyllä että mies on vain tavattoman ujo. Ei se muuten sua kattelis hymyillen. Ja jos se tykkäis et olet ruma niin se ei koskaan kattois. Eli niin ei ole vaan hän tykkää susta ja haluaa tutustua. Se ettei hän sano mitään tai katso silloin kun muita on paikalla on kanssa selkeä merkki ujoudesta. Hän tuntee pelkoa että hänen ihastuksensa sinuun näkyy muille ja hän joutuu siitä noloon tilanteeseen. Eli lähesty, mutta tee se hieman varoen. Ja katso ettei muut näe.
Rohkaisuksi tälläiseen tilanteeseen sopii hyvin ekana katseisiin vastaaminen. Älä hämäänny vaikka mies kääntää katseensa pois. Ja sen jälkeen ihan rohkeasti vain juttelemaan. Älä pelästy hiljaisuudesta. Sun pitää saada mies ymmärtämään että olet kiinnostunut hänestä.
Eli kaiken kaikkiaan, lähesty, mutta varovasti. Ole oma itsesi. Onnea ihastumiseesi. :)