Murhettako tänne
tulimme sirottelemaan
jakamaan surua
kokonainen säkki selässä
Ei
Me tulimme kutsuttuna
Kitkemään rikkaruohoja
Hankkimaan kokemuksia
Keräämään säkkiin hymyjä
onnen pisaroita
musertamaan murheita
hyvillä tunteilla
rakkaudella ja intohimolla
kaihtamattomalla halulla
antaa ja jakaa
Ne ottavat murheita
kädestä
ja asettuvat mistään
piittaamatta suojaksi
jotta kestäisimme kylmää
ja yön synkkiä hetkiä.
Siksi aurinko ja hymy
on meille annettu
ja toisemme
jotta musertaisimme murheet.
tulimme sirottelemaan
jakamaan surua
kokonainen säkki selässä
Ei
Me tulimme kutsuttuna
Kitkemään rikkaruohoja
Hankkimaan kokemuksia
Keräämään säkkiin hymyjä
onnen pisaroita
musertamaan murheita
hyvillä tunteilla
rakkaudella ja intohimolla
kaihtamattomalla halulla
antaa ja jakaa
Ne ottavat murheita
kädestä
ja asettuvat mistään
piittaamatta suojaksi
jotta kestäisimme kylmää
ja yön synkkiä hetkiä.
Siksi aurinko ja hymy
on meille annettu
ja toisemme
jotta musertaisimme murheet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuossa sellainen ongelma että yksin murheet painaa mut kaksin unohtuu, näinhän se elämässä on. Rakastuminen silottaa mutkat ja mäet, poraa tunneleita niiden kallioiden läpi jotka yksin tuntuu vuorilta. Mut kun on täällä ikävöimässä ja yksin, silloin törmää väkisinkin kiveen...
Antaispa hän pienen syyn katsella edes taivasta vuoren yläpuolella
Kaksinkertainen köysikin kestää paremmin
mutta rakkaus keksii keinot jolloin esteet
poistuu. Kun jakaa hymyjä ja rakkautta muille
sinuakin aletaan rakastaa siksi mitä teet
tai siitä huolimatta ja sitä yksinkin kannattaa
aina tehdä.....ilman niitä maailmakin olisi
vain taistelutanner ......Toivon sinun näkevän
taivaan yläpuolella vuoren ja ennenkaikkea maisemat
Miten ihanat ajatukset jälleen...
Kun olisi se toinen tässä.
Niin vesi virtaa itsestään
Vilja viheriöi itsestään
Käki kukkuu itsestään
Kurki huutaa toista suolla itsestään
Mutta hyvä teko ei tule
itsestään
vaan se vaatii jonkun tekemään
töitä sen eteen
olisipa se toinen ahertamassa
hyvien tekojen eteen.....kiitos....
Toivon sen toisen tulevan viereen...